Avainsana: ystäväkirjapostaus

Kalenterimanian ystäväkirja – Jenni

Nimi, Ikä, Sijainti
Jenni, 28, Tampere

Miten löysit Kalenterimanian?
Tämä on hyvä kysymys… Taisi olla kun innostuin bujoilusta ja olin ensin Facebookin bujoryhmissä ja sieltä jostain löytyi Kalenterimania vuonna 2017? Ja sille tielle jäin.

Kolme tarviketta, joita ilman et tule toimeen kalenteria tuunatessa?
Kynä (tietty), korostustussi(t) ja washiiit!!

Tarrat vai washit?
Onko pakko valita vain toinen?? No ehkä washit.

Lempikynäsi?
EnerGel

Lempiwashiteippisi?
Oon rakastunut tohon mun mustavalko RUUDULLISEEN washiin.

Mikä oli ensimmäinen kalenteri, jota muistat tuunanneesi?
Että tarrat ja washit tuli mukaan, HP Classic

Pidätkö samoista väreistä, teemoista ja elementeistä muutenkin elämässä kuin mistä kalenterituunauksessa tykkäät?
Kalenteriin lätkin paaaljon värejä, itse olen ulkoisesti hieman värittömämpi. Mutta yhtä leikkisiä ollaan.

Teetkö kalenterimerkinnät etukäteen vai jälkikäteen?
Etukäteen.

Onnistumisesi kalenteriharrastuksessa?
Vaikka ”the kalenteria” ei ole ensi yrittämällä löytynyt, niin en ole luovuttanut

Kalenterirauhani näyttäisi…
Tällä hetkellä hyvältä, HP Mini ja Leuchtturm bujona

Unelmakalenterini olisi…
HP Mini Classic-koon laatikoilla

Mikä on paras asia Kalenterimanian yhteisössä?
Ihmiset ja tietty itse yhteisö <3

Terveiset muille harrastajille
Pelkkää lovee <3

Kalenterimafian ystäväkirja – Aliisa

Ollaankin jo useamman ylläpidon torstaisen haastepostauksen verran päästy lukemaan erilaisia ”ystäväkirjasivuja,” joita pääset lukemaan myös täältä. Nyt on minunkin vuoro runoilla teille vastauksiani pienimuotoista pohdintaa vaativiin ystäväkirjakysymyksiin.

Nimi, ikä, paikkakunta

Aliisa, 34 vuotta (vielä kuukauden verran), Lopelta Kanta-Hämeestä.

Mottoni

Onnellisinta on olla onnellinen. -Elis Sinistö

Ensimmäinen kalenterini

Muistan yläkoulussa käyttäneeni joitain Ajaston kierrekalentereita, mutta ihan ensimmäiset kalenterituunaukseen liittyvät muistot ovat lukiosta ja lukiolaisten kalentereista. Rakastin värikoodailla eri kursseja kalenteriini ja se piti tehdä ehdottomasti stabiloilla. Muistan kuinka tykkäsin todella paljon kalenterini käytetystä ja kuluneesta olomuodosta aivan lukuvuoden lopulla.

Unelmieni kalenteri

Sen kun tietäisinkin. Tuntuu, että olen vielä niin alkutaipaleella kalenterikokeilujeni maailmassa, että vielä SE unelmieni kalenteri on löytämättä, mutta onneksi tässä on koko loppuelämä aikaa kokeilla kaikenlaisia kalenteriratkaisuja.

Kolme tarviketta, joita ilman en tule toimeen

Kynät: Ehdoton tämän hetken rakkauteni on Pentelin Brush Sign Penit.
Sakset: Fiskarsit sen olla pitää, käytän sekä isohkoja yleissaksia, että pieniä suorapäisiä kynsisaksia.
Liimat: UHU puikkoliima, Tacky Glue ja Erikeeper.

Vaaka- vai pystypäivät?

Ehdottomasti vaakapäivät. Pärjäsin pystypäivillä työkalenterin kanssa, mutta… Vaakapäivien kanssa tullaan vaan jotenkin paremmin juttuun.

Keräilen salaa

Tai oikeastaan ihan julkisesti paljon kaikenlaisia kierrätysmateriaaleja, joita voin sitten joskus käyttää (tai sitten vain laittaa takaisin kierrätykseen) ja hyödyntää erilaisissa askarteluissa. Ehkä ”salaisin” keräilemäni kierrätysmateriaali on ne pyöreät ilman erillistä purkinavaajaa irroitettavat peltikannet.

Kauanko olen ollut Kalenterimaniassa?

Olen liittynyt ryhmään 2020 vuoden loppupuolella ja ylläpidon porukassa pääsin aloittamaan 2021 loppuvuodesta. Ensimmäisen harjoitusbujoni aloitin tammikuussa 2021. Olin erään tutun luona askarteluinspiroitumassa ja hän mainitsi Kalenterimania-ryhmästä ja tässä sitä ollaan, yhä harjoittelemassa.

Olenko ollut Kalenterimanian miitissä tai haluanko joskus osallistua?

Olen ollut miiteissä ja niitä järjestänytkin. En ole koskaan osallistunut suurmiittiin, mutta pidän todella paljon pienempien miittien tunnelmasta ja siitä, että pystyy käymään keskusteluja melko pienellä porukalla tai kahdenkeskisesti ja innostumaan siitä valtavasta ihmisten luovuuden määrästä.

Paras muistoni Kalenterimaniaan liittyen?

Hyviä muistoja on ehtinyt kertymään jo aika lailla ihan parin vuoden aikana, mutta paras viimeisin muisto on Tikkurilan kirjastolla järjestetystä miitistä elokuun puoliväliltä. Sain tavata monta uutta manialaista, inspiroitua jokaisen tyylistä ja tavasta tehdä kalenterituunailuihin liittyviä asioita. Toiset ihmiset ovat se suurin manian lähde.

Tunnustan tässä ja nyt, että olen aina halunnut

Esittää yhtä vaikean kysymyksen, johon on lähes mahdotonta vastata, mutta olen aina halunnut… Varmaankin elää oman näköistä elämää. Tehdä asioita, jotka tuntuvat hyvältä juuri tässä ja nyt. Kalenterituunauksen saralla varmaankin suunnitella ja toteuttaa SE unelmieni kalenterin.

Terveiset

Täältä reissun päältä. Nyt hetken aikaa olen maniajutuista hieman taka-alalla, mutta nopeammin kuin huomaattekaan olen jo takaisin remmissä. Ihanaa syksyn aikaa kaikille!

Terveisin Aliisa