Kun Carita ehdotti tätä aihetta seuraavaksi torstaihaasteeksi, tiesin heti miten haluan toteuttaa sen. Kerrankin en lähde itselleni tyypillisesti toteuttamaan viikkoaukeamaa tai jotain muuta ”perusjuttua”, vaan uskallan ajatella ns. laatikon ulkopuolelta.

Alusta asti kaikenlaiset vaihdot ja rak-postit ovat olleet iso osa ryhmää. Olen itsekin ollut useaan kertaan rak-postin kohde ja joka kerta se ilahduttaa yhtä paljon. Että joku ihan oikeasti on ajatellut minua ja halunnut lähettää minulle postia. Juuri minulle. Siksi päätin kirjoittaa kirjeen ja lähettää mukaan muutamat tarrat.

Tiesin myös heti kenelle postin omistan. Tämä posti lähti ryhmäläiselle, jota ihailen valtavasti. Joka on minusta kaikkien voimakkaiden naishahmojen kaltainen, supermutsi, ihmenainen, joku jota voi katsoa hieman ylöspäin. En aina ymmärrä, mistä hän löytää sisunsa jatkaa eteenpäin ja toivon, että minäkin löydän itseeni yhtä paljon sisua joskus.

Ryhmä on läpi vuosien toiminut minulle siis inspiraationa niin monella tapaa. Tottakai olen löytänyt iloa ja ideoita tekemiseen, mutta ryhmän tärkein anti on kuitenkin sen ihmiset. Sillä ilman ihmisiä, ei ole ryhmää. Kiitos kun olette olemassa. Teidän takianne huominen on aina hieman parempi.

-Mira