Avainsana: ylläpito

Kalenteriharrastuksen kulmakivet – Carita

Ihanaa alkaneen vuoden toista torstaita kaikille! Tänään blogissa käynnistyy jälleen uusi ylläpidon postaussarja ja tällä kertaa teemana on kalenteriharrastuksen kulmakivet. On siis aika pohtia oman harrastuksen kannalta tärkeimpiä asioita. En ala arvottaa näiden asioiden tärkeyttä toisiinsa nähden, vaan koen, että ne ovat kaikki omalla tavallaan yhtä tärkeitä minulle.

Aloitetaan siitä kaikkein ilmeisimmästä eli kalenterista. Tätä harrastusta voi harrastaa niin monella tavalla, ettei kalenterikaan oletuksena ole kaikille välttämättömyys, mutta itselleni se todellakin on sitä. Tarvitsen kalenteria ihan jo pelkästään arjenhallinnallisista syistä ja varsinkin nykyään kalenteri onkin ensisijaisesti käytännöllisyytensä takia minulle tärkeä. Kalenterimerkki voi vaihtua vuodesta riippuen, mutta kyllä jonkinlainen kalenteri joka tapauksessa pitää olla. Viime vuoden kuljin ihana Tinne + Mia -kalenterin kanssa ja tämän vuoden aloitin A6-kokoisen Wonderland 222 -kalenterin parissa. Sen rinnalla kulkee pitkästä aikaa Happy Planner Classic päiväkirjan muodossa.

Toisena listalleni pääsevät vesivärit. Innostuin kaikenlaisesta maalaamisesta noin pari vuotta sitten, ja siitä lähtien olenkin kokeillut erilaisia maaleja, opetellut, yrittänyt, erehtynyt ja joskus jopa onnistunut. Maalaaminen on minulle todella terapeuttista, vaikka etenkin vesivärien kanssa se on joskus myös hermoja raastavaa. Viime vuoden kalenterini ei ikävä kyllä kestänyt vesivärejä, joten maalaaminen jäi selkeästi vähemmälle. Tänä vuonna olen kuitenkin taas päättänyt maalata enemmän, sillä Wonderland 222:n sivut kestävät oikein hyvin. Koen, että maalaamalla pääsen paitsi toteuttamaan omaa luovuuttani, myös ilmentämään omaa persoonaani kalenterissa aivan erityisellä tavalla.

Sitten vähän niihin perinteisimpiin kalenterimaanikon tarvikkeisiin eli washiteippeihin. En ole koskaan ajatellut, että washit olisivat minulle mitenkään erityisen olennaisia, mutta nyt kun katselen taaksepäin kaikkea tekemääni, huomaan, että käytän niitä todella paljon viikkoaukeamien pohjissa. Washeilla pystyy tekemään niin paljon kaikenlaista!

Toinen perinteisempi asia harrastuksessani ovat tarrat. Olen harrastustaipaleeni alusta asti ollut todella rakastunut Mambin (Me and My Big Ideas) tarrakirjoihin ja omistakin niitä vinon pinon. En enää nykyisellään ostele juurikaan uusia juttuja, mutta Mambin julkaistessa uudet tarrakirjat on aina tarkistettava, olisiko siellä joku mikä iskee kovasti. Lisäksi nyt, kun minulla on päiväämätön kalenteri, olen huomannut, että päivämäärätarrat ovat todella näppärä keksintö!

Nyt kun ollaan perusasioiden äärellä, täytyy myös mainita kynät. En ole koskaan oikein osannut hifistellä kynillä, koska en ole mitenkään erityisen hyvä esimerkiksi tekstauksessa, mutta muutama perushyvä kynä täytyy olla, jotta päivittäisten merkintöjen tekeminen onnistuu. Kynistä ehdottomasti tärkein minulle on Mujin 0,38-kärkinen kynä. Sen kanssa on vain niin hyvä kirjoittaa!

Seuraavaksi listalleni pääsevät tulostettavat kuvat. Koska olen tietoisesti vähentänyt asioiden ostelua enkä oikein edes koe tarvitsevani mitään ihmeellistä, olen sukeltanut internetin ihmeelliseen maailmaan. Esimerkiksi Pinterestistä löytyy todella upeita kuvituksia, joita tulostelenkin yleensä kerralla ison kasan ja käytän niitä sitten mieleni mukaan kalenterissani.

Kuten monet meistä tietävät, tämä harrastus tarvitsee välillä todella paljon tilaa. Senpä takia mainitsenkin seuraavaksi oman ihanan työpöytäni. Työpöytä näkee harvoin siistiä päivää, mutta se siinä juuri parasta onkin, että voin levittäytyä sille juuri niin paljon kuin haluan ja pitää sen niin hallitussa kaaoksessa kuin milloinkin tuntuu. Ehdottomasti paras päätös koronapandemian alkuaikoina oli sijoittaa isoon puulevyiseen sähköpöytään. En enää pärjäisi ilman!

Seuraavaksi sitten vähän aineettomia asioita. Musiikki on itselleni muutenkin tosi tärkeä osa elämää, joten se on sitä myös tämän harrastuksen osalta. En tiedä mitään parempaa kuin uppoutua askartelupuuhiin jonkun fiilikseen sopivan musiikin soidessa taustalla.

Myös inspiraatio pääsee minun listalleni. Se tarkoittaa eri hetkinä eri asioita, mutta yhtä kaikki se on itselleni tärkeä tekijä. En halua pakottaa itseäni tekemään mitään, koska tämän harrastuksen on kuitenkin ensisijaisesti tarkoitus tuottaa hyvää mieltä ja on minulle tärkeä keino rentoutua. Inspiraatiota ammennan monista asioista, kuten tietysti Kalenterimanian ryhmästä muilta maanikoilta, ympäröivästä luonnosta ja vuodenajoista, musiikista, milloin mistäkin. Usein löydän inspiraatiota ihan vain pysähtymällä ja katsomalla ympärilleni.

Viimeisenä kalenteriharrastukseni kulmakivenä haluan mainita harrastusyhteisön. Ilman Kalenterimaniaa tuskin olisin edelleen vuodesta toiseen yhtä innostunut luomaan ja kokeilemaan uutta ja haastamaan itseäni. Inspiraation ja harrastuksen tuoman ilon jakamisen lisäksi olen löytänyt ryhmän kautta elämääni uskomattoman ihania ihmisiä ja en jaksa lakata hämmästelemästä sitä, miten ainutlaatuinen ja upea porukka meillä onkaan.

-Carita

Tekemisen vuosi – Janita R.

Ylläpito on vuoden aikana kukin vuorollaan kirjoittanut omasta tekemisen vuodestaan ja nyt ihan vuoden 2023 alkumetreillä pääsen minäkin katsomaan taaksepäin ja pohtimaan omaa tekemisen vuottani. Se vuosi hujahtikin äkkiä, ettekä valitettavasti pääse ihailemaan hienoja aukeamia. Paljolti vuodessa teemana on itsellä ollut sen hyväksyminen, että juuri minun kalenterilleni minä riitän. 

Ihmisenä joka haluaisi merkitä ylös viikkonäkymän työpäivien osalta tärkeät ja muistettavat jutut on ollut hankalaa sopeutua siihen, ettei niin voi enää tehdä. Luovuin viikko näkymistä siis oikeastaan jo uutta kalenteria hankkiessani. Lähdin vuoteen testaamaan Hobonichin A6 päiväsivuilla, joka jäi pitkälti vuoden aikana vähemmälle käytölle; unohdin kuljettaa kalenteria mukana, jos se taas oli mukana, tuntui ettei A6 kokoisilla sivuilla ole riittävästi tilaa, vaikka sivu per päivä käyttöön ne tuntuivat jopa liian runsailta. Lopulta en pitänyt lainkaan ajatuksesta etten näe koko viikkoa kerralla.

Bullet journaliin en taas jaksanut tehdä viikkosivuja, vaikka ne olisivat olleet ehkä tarpeen. Muistikirja kulki laukussa (ja pysyi harvinaista kyllä samana koko vuoden) mukana uuden harrastuksen vuoksi paljonkin. Se alkoi myös toisella vuosipuoliskolla täyttyä lautapelisessioihin liittyvistä muistiinpanoista, kun aloin pelata pöytäroolipelejä pienellä porukalla. Yllätin itseni muistiinpanojen suhteen käyttämällä aivan perinteistä lyijykynää – tuntuu etten enää vuosiin ollut sitä tehnyt sillä stabilot ja värikoodaus valtasivat jo yläasteella tuntimuistiinpanot. Vähemmän on ollut tänä vuonna erityisesti koristelun suhteen enemmän omalla kohdallani. Siksipä en ole juuri teippejä tai muuta ostanutkaan. Muutamia kyniä on tullut hankittua jo loppuun käytettyjen tilalle vuoden aikana, ja niillä on pärjätty enemmän kuin hyvin. Jälki ei aina ole ollut kaunista, mutta tarkoituksensa ne ovat täyttäneet.

Vuoden teeman inspiroimana olen myös harkinnut ostoksiani entistä tarkemmin, ja koittanut hyödyntää sitä mitä kotona on. Vuoden jälkipuoliskolla tuli myös ylläpitoon hyppäämisen myötä testattua paljon uutta. Näistä hyvinä esimerkkeinä ensimäinen pidetty live ja huoneilut. Ne opettivat omalla tavallaan sitä vuoden samaa kantavaa teemaa, ettei sen tehdyn jäljen tarvitse olla täydellistä. Kunhan lähtee täysillä mukaan kokeilemaan, usein se riittää ihan hyvin. Olen ylläpitäjänä eri tavalla aktivoitunut kokeilemaan omia rajojani kalenterin ja tavallaan myös oman luovuuteni rajoja.

Mitä siis tänä vuonna olen oppinut? Tein Hobonichin osalta kalliin hutiostoksen. Se opetti, kuitenkin paljon siitä millaisella kalenterilla lähden ensivuoteen. En myöskään aio heittää kyseistä kalenteria pois, uskon kyllä sille löytyvän käyttöä kunhan vain keksin mitä. Oma tyyli on muuttunut kovasti funktionaalisempaan suuntaan, joten teipit ja koristeet saavat nyt ainakin hetkellisesti odottaa vuoroaan – toki niitäkin tulee käytettyä pienemmissä määrin.

-Janita