Avainsana: ylläpidon postaus

Mitä opin viime vuoden kalentereistani

Vai opinko mitään?

No ainakin sen, etten tule toimeen Happy Plannerin renkaiden kanssa. Itse kalenterista tykkäsin. Viikkonäkymä, paperin paksuus, sivujen koko iskivät minuun. Tästä syystä siirsinkin sivut A5 rengaskalenterin kansiin.

Tämä piti tehdä tällekin vuodelle, mutta juuri silloin kuin tätä projektia aloin tekemään, ei kärsivällisyyteni riittänyt ja sivuista tuli ihan erikokoisia. Tuolla ne nyt ovatkin hylättynä laatikossa.

A5 koko on minulle  ehdottomasti paras. Koska minun pitää muistaa omat menoni ja koulun deadlinet, miehen työajat, suunnitella niiden pohjalta lasten hoitoajat ja kirjata nekin ylös. Tämän lisäksi lapsilla on puheterapiaa, toimintaterapiaa ym. jotka tottakai vievät myöskin tilaa. Personal koossa ei yksinkertaisesti minun käsialallani riitä tila laittaa nämä kaikki ylös, ja vielä niin että minun kiemuraiset aivoni eivät mene ihan solmuun niitä katsoessa.

Opin myös, etten kaikkien koulukirjojen, vihkojen ja kansioiden kanssa jaksa kantaa a5 kalenteria mukanani päivittäin. Joten hankin myös personal koon, joka kulkee aina mukanani. Tähän merkitsen pääpiirteittäin ne tärkeimmät muistettavat, ja kotona sitten kaikki mahdollinen A5 kalenteriin.

Haluaisin sanoa oppineeni leimaamaan, tekemään sivuja itse, piirtämään ja maalaamaan vesiväreillä. Mutta ei sentään ihmeitä ole tapahtunut. Toisaalta, olen oppinut tekemään erilaisia klemmareita, charmeja, perus inserttejä travelers notebookiini sekä olen löytänyt oman tyylini koristella kalenteria.

Haalin alussa myös paljon kuviopapereita, joista suurin osa on edelleen laatikossa käyttämättä.

Viimeisenä, mutta ei lainkaan vähäisimpänä: opin että olen todellakin kalenteriaddikti. Personal kokoiselle kalenterilleni on parit vaihtokannet, joita vaihtelen mielialan mukaan. Lisäksi kalenterihyllyni kaipaa kohta laajennusta, jotta kaikki mahtuvat hyllylle.

Tänä vuonna minulla on pari uutta kalenteria hyllyssäni. Katsotaan viekö jokin näistä A5 kansiin siirretyn Happy Plannerin paikan ykkös sijalla, vai palaanko vanhaan tuttuun rakkauteeni ensi vuonna.

-Sanna

Inspiroiko minua jokin?

Tykkään kirjoittaa tänne. Minulla oli vuodenvaihteessa vaikka kuinka paljon ideoita, mistä haluaisin tänne kirjoittaa.

Mutta kun tuli vuoroni kirjoittaa inspiraatiosta, teki mieli itkeä. Miksi? Siksi että hetkeen ei mikään ole inspiroinut minua. On ollut kiirettä, muuttoa, stressiä, vaikka ja mitä. Kalenteri on jäänyt kaiken muun jalkoihin.

Nyt parina iltana olen suunnitellut istahtavani pöydän ääreen kalentereideni, tarrojeni, teippieni ja muiden härpäkkeideni kera, ja vain ryhtyä tuumasta toimeen.

Juu ei. Ei tämä näin helposti onnistu. Tässä olen nytkin 3 tuntia suunnitellut tarttuvani tuumasta toimeen. Vaan tässä istun tietokone sylissä sängyllä suklaalevyn kera.

Hetki sitten iski ajatus. Katsotaas Alinan uusin video vesiväreistä. Allun videot piristävät aina. Niin kävi nytkin. Intouduin katsomaan pari muutakin videota youtubesta.

Olen viettänyt monia ja monia tunteja youtuben syövereissä. Plan with me-, diy tutorial- ja flip through-videot ovat suosikkejani. Youtubesta olen saanut eniten ideoita, inspiraatiota ja ahaa elämyksiä. Kalenterimanian Pinterest on ollut myös aivan loistava ideoiden lähde.

Monesti myös kun ei jaksaisi, innostaisi tai huvittaisi, olen pakannut kalenterit ja tarvikkeet kassiin ja lähtenyt Miran luo kahville. Siinä yhdessä askarrellessa innostuu ihan eritavalla kuin yksin. Tästä syystä pidän hirmuisesti myös meidän miiteistä. Kun näkee miten muut tekevät, voikin huomata jonkin niksin tai idean jota ei ole ennen edes ajatellut. Tästä syystä myöskin rakastan hirmuisesti juurikin noita plan with me-videoitakin.

Tämän illan vietän siis youtubessa etsien uusia ideoita ja inspiraatiota. Huomenna otan aamukahvin kaveriksi Kalenterimanian pinterestin. Eiköhän se inspiraatio sieltä taas löydy. Joohan?

Onneksi pian on myös sunnuntai ja jokaviikkoisen kuvaketjun aika. Muistakaa laittaa paljon kuvia!

 

-Sanna