Avainsana: ylläpidon postaus

Diy kesäbujo

Kirjoittelin blogissa muutama viikko sitten bujoiluhaaveista ja kesäbujosta, ja tahdon nyt näyttää miten kasasin itselleni kesäbujon.

Tässä bujossa yhdistyy bujoilu sekä askartelu, tarkoituksena on rakennella omannäköinen paketti. Valikoin pohjaksi joskus ikuisuus sitten Tigeristä ostamani Traveler’s Notebook -tyylisen paketin. Ostin tämän joskus ajatuksena testata olisiko Traveler’s Notebook minun juttu, mutta yllättäen innostuinkin rakentamaan tähän kesäbujoa. Ajatuksena on rakentaa bujoa vuosien varrella. Vihkoihin on helppo tallentaa kesämuistoja, kirjoitella päiväkirjaa tai suunnitella kesälomaa. Vihkoja pystyy lisäämään kuminauhoihin lisää, mikäli tila loppuu kesken.

Aloitin tuunaamisen vihkon päällystämisellä. Tässä oli mukana 2 vihkoa, toisessa viivat ja toisessa ruudut. Käytin vihkon päällä kaksipuolista leveää teippiä ja leikkasin lehdistä kesäisiä kuvia sekä valikoin muutamia tarroja. Teipillä on superkätevää päällystää, se ei kuivu kuten liima ja pito on todella hyvä. Käytän kaksipuolista teippiä myös die cutsien kiinnittämiseen. Jätin toisen vihkon päällystämättä siltä varalta, että se tulee käyttöön vasta ensi kesänä. Voin tehdä siitä sitten sen kesän näköisen.

Sitten kansien vuoro. Törmäsin Tokmannilla ihaniin kesäisiin kohotarroihin ja tiesin heti näiden päätyvän kesäbujon kanteen! Liimailin summanmutikassa tarroja kiinni. Näiden kiinnitysliima on turhan kevyt, joten voi olla, että nämä eivät kestä menossa mukana. Mutta tässä bujossa saa eläminen näkyä, ja sitten paikkaillaan, jos jotain irtoaa.

Lopuksi liimasin vielä ihanan kuoren etukannen sisäpuolelle. Sain tässä kuoressa postia, ja koska se on niin kaunis, laitoin sen talteen. Kiinnitin senkin teipillä kiinni ja liimasin kylkeen tarran. Siinä voi kuljettaa mukana washisampleja ja tarroja tai säilyttää kesämuistoja!

Tätä bujoa tulen kantamaan mukana. Muutama kynä, pieni määrä tarroja sekä washisampleja ja voin tuunata ja tallentaa kesämuistoja missä vain.

-Laura

Pari sanaa kalenterirauhasta

Kivaa keskiviikkoa jokaiselle! Kirjoittelen tänään teille kalenterirauhan olemisesta ja olemattomuudesta. Kuten jotkut ehkä muistavat aivan maniani alkutaipaleilta saakka, olen vaihtanut kalenteria useammin kuin sukkia. On ollut myös hetkiä, kun en ole tiennyt lainkaan, missä kansissa ja miten olisin alkuunkaan. Elämä on saattanut ravistella kovinkin, mutta yksi on kuitenkin pysynyt – maniaperhe.

Oma tilanteeni on huomattavasti tasaantunut. Olen viihtynyt jo maaliskuusta asti Arkissani, eikä vaihto edelleenkään tunnu tarpeelliselta. Ylimääräisistä vihoistaan huolimatta halusin kuitenkin kesäksi jotain spesiaalia, ja niimpä otin Diariostani kannet ja yhdistelin erilaisista Happy Planner Mineistä ja -lisäosista itselleni kesäkirjan.

Kesäkirjassani on muistiinpanotilaa sekä kalenterisivut heinä- ja elokuulle. Olen aloittanut kirjan täyttöä myös syvällisemmältä kantilta ja pohtinut elämääni erään korttipakan kautta. Tarkoitus olisi, että kesän lopuksi olisin oppinut itsestäni jotain uutta ja kerännyt rakkaimmat muistot talteen kansien väliin.

Lisäksi elämässäni on edelleen ihana, upea Project365 joka on jäänyt ihan liian vähälle huomiolle. Juuri nyt tämä edellä mainittu kahden kombinaatio on liian helppo: molemmat, sekä hybridi-Diario sekä Ark matkustavat todella helposti laukun pohjalla, mutta Project365 odottaa Råskog-kärryni ylimmässä korissa päivää parempaa. Project365 on ollut loistava alusta kokeilla kaikkea uutta ja maalata isolla pensselillä. Elämäntilanne on kuitenkin vaihdellut niin, että aina ei riitä maalia tälle isolle pensselille.

Miten tähän on sitten tultu? Jotta kalenterirauhan voi lopulta löytää, tulee itselleen etsiä Sitä Oikeaa niin kauan, että loksahtaa. Minun on tarvinnut kokeilla ensin kaikkien merkkien kaikki koot: Mambin classic, rengaskalenterien A5, personal-kokoisia rengaskalentereita, passport-kokoa, Traveler’s notebookista standardia, personalia ja passportia. Tähän lisäksi vielä bujoilu, jota tein yllättävän pitkään. Kun sopiva, mukana kulkeva koko löytyi, piti löytää itselle sopiva viikkoleiska. Olen kokeillut bujon myötä vaikka mitä sekametelisoppaa sekä täysin perus horisontaali– sekä vertikaalinäkymiä. Tämä prosessi vei itseltäni rahaa ja aikaa, mutta nyt kun se on ohi, voi huokaista. Sama homma on tuunaustarvikkeissa ja tuunaustyylin löytymisessä, ne ovat oma taiteenlajinsa.

Olen hirveän kiitollinen siitä, että pitkä ja vaihderikas matka kalenterien parissa on kuljettu ja viimein se on täällä – minun kalenterirauhani, ainakin tänään.

Iloista loppuviikkoa jokaiselle,

terkuin Suvi