Avainsana: ylläpidon postaus

Mikä kalenteri tällä hetkellä käytössä ja miksi – AJ

Sain kunnian aloittaa uuden ylläpidon haastepostausten sarjan! Tässä postaussarjassa ylläpito esittelee tällä hetkellä käytössä olevat kalenterinsa ja kertovat syyn siihen, miksi ovat juuri siihen päätyneet. Aloitetaanpas!

Olen itsekin hieman yllättynyt päätymisestäni bullet journalin käyttäjäksi. Toisaalta se on kyllä kiehtonut jo kauan. Olen tämän vuoden aikana ollut hämmentävän monta kertaa täydellisen kalenterisetin äärellä, mutta kuitenkin ajautunut aina umpikujaan niiden kanssa. Turhauttavaa. Nyt olen bujoillut vähän yli kuukauden verran ja olen tosi onnellinen siitä mitä se minulle antaa! Bujonani toimii Nuuna L Milky way, jonka ostin Chic Companylta. Olen nimennyt sen rynnäkköihastusbujokseni sillä alkuinnostus eskaloitui pakkomielteeksi kohtuullisen nopeaan tahtiin tämän yksilön kohdalla!

Olen tykännyt paljon Nuunan laadusta ja ulkonäöstä! Sivut ovat paksuja eivätkä niiden läpi minun käytössäni kuulla kirjoitus tai piirrokset. Kansi on ihanan nahkamainen ja hopeiset pisteet ovat todella hopeisia pisteitä, eivätkä sinne päin! Se, että bujo aukeaa kokonaan auki, on minulle iso juttu ja Nuunassa tämä toteutuu oikein hyvin. Tällä hetkellä koen myös, että tämä A5 kokona on minulle oikein hyvä.

En toteuta bujoilua varmastikaan mitenkään päin niin, miten alkuperäinen aate sen haluaisi menevän. Tällä hetkellä bujoilu tarjoaa minulle uutta kokeiltavaa ja suurta vapautta toteuttaa itseäni. Viikkoaukeamat ja journaling ovat pääosassa bujoni kanssa ja niillä olen tämän kuukauden verran mennyt oikein hyvin. Uskon, että jossain vaiheessa tulen niiden lisäksi kokeilemaan kuukausinäkymäsysteemejä sekä erilaisia listoja ja trackereita. Ne tulevat kuitenkin ajan kanssa ja sen mukaan, mille on oikeasti tarvetta. Tällä hetkellä olen tyytyväinen siihen, että saan viikkotasolla merkittyä asioita sekä sen lisäksi kirjoitella, leikata, liimata niin paljon kuin haluan. Tilaa ja sivuja Nuunassa nimittäin riittää!

Kuten sanottu, bujoiluni alkoi rynnäköllä ja yhteistä taivalta bujoni kanssa on takana vasta vähän. Olen kuitenkin oikein tyytyväinen kun hyppäsin pois väkisin tekemisen oravanpyörästä edellisen kalenterin kanssa silloin kun alkoi tuntua, ettei se suju. En sitä toki heti tehnyt, mutta sen jälkeen kun tein, on inspiraatio vallannut ihan eri tavalla! Joskus sitä pitää vain hypätä uuteen.

Kaikki tuunaamiseni saa niin paljon inspiraatiota teidän kanssamaanikoiden luovuudesta! Jatketaan siis samaan malliin ja jaetaan ideoita ja innostusta. Nähdään ryhmässä!

-AJ

Inspiraationa itselle tärkeä henkilö – Laura

Kun ylläpidon keskuudessa sovittiin tästä haasteesta, tiesin heti kenet valitsen. Tietysti inspiroidun todella monesta ihmisestä, mutta tällä artistilla on sydämessäni erityinen paikka. Tämä artisti on Juha Tapio.

Olen kuunnellut Juha Tapion musiikkia 17 vuotta. Se on aika pitkä aika, yli puolet elämästäni. Olen ollut aina sellainen yksinäinen sielu, lapsena ja nuorena oli vaikea löytää ystäviä, ja olin pitkään koulukiusattu. Vuosien ajan etsin omaa paikkaani, kipuilin ja koin, etten kertakaikkiaan kuulu mihinkään. 15- vuotiaana menin sitten Oronmyllyn rippikouluun, joka oli yksityinen rippikoulu. Ja siellä suurin osa ei tuntenut toisiaan, olin kuin uuden alun edessä.

Rippikouluaika oli kuin olisin ollut jossain kuplassa missä kaikki oli hyvin, lauloin, nauroin ja tunsin olevani elossa ja pidetty. Kotiin palattuani pidin yhteyttä rippikoulukavereihin, kirjoiteltiin ja soiteltiin. Vuoden päästä siitä oli juhlavuosi Oronmyllyllä ja sinne oli kutsuttu kaikki sielä rippileirillä olleet vuosien ajalta. Intoa puhkuen lähdin Oronmyllyä kohti, teltta kainalossa. Päästyäni paikalle kupla rikkoontui. Kaikilla olikin tällä kertaa mukana aiemmin leireillä olleet sisarukset, kaverit ja sukulaiset. Oli kuin olisin tullut aivan eri paikkaan. En osannut mennä mihinkään porukkaan, kasasin teltan ja mietin mitä ihmettä teen. En muista enää olinko yhden vai useamman yön, mutta yhtenä iltana oli leirikeskuksessa esiintyjä, jota sitten kaikki menivät kuuntelemaan. En ollut itse rahaa ottanut mukaan, joten jäin lukemaan kirjaa aulaan. Jonkun ajan kuluttua mies tuli kysymään, enkö osallistu tilaisuuteen. Kun kerroin tilanteen, minut ohjattiin takakautta kuuntelemaan musiikkia. En kehdannut kieltäytyä, ja siinä sitten hiippailin takariviin.

Kun sitten kitara alkoi soida ja Juha laulaa, tuntui että laulut olisi tehty suoraan minulle. Tuo silmät kiinni laulava artisti lauloi niin osuvin sanoin, että kyyneleet vain valuivat poskilleni. Loppureissu on hämärän peitossa. Mutta muistan maanneeni teltassa, jotenkin tietäen että elämä kantaa. Vaikka mitä tulisi, tulisi aina uusi aamu. Kotona kerroin tietysti kokemuksestani ja varsinkin äitini kanssa jaamme tämän fanituksen. Olen ollut monilla keikoilla, kuunnellut kappaleita uudestaan ja uudestaan, ja eheytynyt itse siinä samalla. Se on aika paljon se.

Haasteen toteutin traveler´s notebookin vihkoon. Valikoin yhden suosikki kappaleistani sekä aiheeseen sopivia tarroja. Tätä oli todella mukava tehdä ja tykkään millainen aukemasta tuli.

-Laura

Ps. Kurkkaa ennen minua inspiroituneet: Milja, Inka, Mirppu, Suvi, Nanna, Piia, Carita ja Aj.

.