Avainsana: ylläpidon postaus

ATC-kortti aiheella talvi – Inka

Helou helou helou! Tänään tuunaillaan postauksen otsikon mukaisesti ATC-kortti. Talvi tuntui aiheena hyvin haastavalta, kun oli juuri kävellyt töistä kotiin, kumisaappaat jalassa, sateenvarjon kanssa vesisadetta ja tuulta vastaan taistellen.. Kaunis tammikuinen talvisää tuntui siis vain kaukaiselta muistolta jostain vuoden takaa, joten siitä suoraan oli turha lähteä ammentamaan inspiraatiota.

En kuitenkaan lyönyt hanskoja tiskiin (eikä näillä keleillä edes ollut hanskat toki käytössäkään..) vaan keittelin kupillisen teetä ja pengoin odotellessa askarteluvarastojani. Sinisävyiset asiat osuivat silmään, ja kasailin lopulta keittiönpöydälle sinistä kartonkia, värejä ja jokusen koristeen.

Aloitin kortille pohjan tekemisen isosta skräppikartongista, josta voisin taustan tehtyäni leikata sopivan kokoisen palan korttipohjaksi. Kartongille levitin ensin leimasinväriä tuputtimella, kahden eri sapluunan läpi. Sen jälkeen tausta sai osakseen roiskeita, ensin akryylispraylla, sitten vesiväreillä. Tässä kohtaa kuivailin arkin askartelu-kuumailmapuhaltimella, ja kuivasta arkista leikkelin valmista pohjaa mallina käyttäen oikean kokoisia (64mm x 89mm) palasia. Taustasta tuli useampi korttipohja, joista valitsin yhden jatkotyöstettäväksi tällä kertaa.

Koristeiden joukosta korttipohjalle päätyi muutama tarratimantti, puolikas pitsireunainen kartonkikuvio, sekä kapeaa kirkkaan hopeista washiteippiä. Kehykset kortti sai käteen ensimmäisenä osuneella mainoskuulakärkikynällä piirtelemällä, sininen muste kun teemaan sopi.

Teippien päälle liimasin kahteen osaan leikkaamani tekstitarran, ja tekstiosion ympärille ripotellen muutaman ääriviivatarra-lumihiutaleen. Tässä kohtaa kuulakärkikynällä tehdyt kehykset alkoivan näyttää tylsiltä. Päätin lisätä viivojen päälle hieman glitterliimaa, ja tämä kimallus toikin korttiin kertaheitolla lisää talven tuntua!

Viimeiseksi loppusilaukseksi olisin tahtonut tehdä kohoaineella vielä muutamia pieniä, valkoisia puolihelmiä sinne tänne, mutta tämäpä ei mennytkään ihan niin kuin siellä kuuluisassa strömsössä… Kohohelmiaineen suutinkärki oli mitä ilmeisimmin kuivunut umpeen, ja yrittäessäni puristaa ainetta voimalla purkista pihalle kävi kuvan osoittamalla tavalla.. koko suutinkärki räjähti irti pullosta, ja samalla poistuivat ulkoilmaan kuorestaan myös itse aineet. Yllättävän kovan pamauksen päästi mokoma. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se ,etten yrittänyt pursottaa suoraan kortin päälle vaan sen viereen hukkapalalle – huh!

Tälläinen kortti lopulta syntyi, ja vaikka valkoisten pisteiden puuttuminen harmittaakin, olen muuten ihan tyytyväinen lopputulokseen. Nyt vain kuumeisesti odotan että ulkona alkaisi näyttää edes hieman yhtä talviselta.

Aiemmin tähän haastesarjaan ovat omat korttinsa luoneet jo AJ, Milja sekä Piia. Ja en kyllä voi sanoa ettenkö tykkäisi kaikista noista korteista tavattoman paljon!

Inka

Ajatuksia ja oivalluksia Kalenterimaniasta

Uuden vuoden alussa on hyvä hetki pysähtyä miettimään, mitä kaikkea tämä kalenteriharrastus ja erityisesti Kalenterimania ovat minulle tässä vuosien aikana tuoneet.

Löysin tieni Kalenterimanian Facebook-ryhmään joskus alkusyksystä 2017. Todella vaikea uskoa, että siitä on toisaalta jo niin kauan, mutta silti vasta niin vähän aikaa. Oliko elämää ennen Kalenterimaniaa? No olihan sitä, mutta silloin en vain tiennyt paremmasta!

Olen aina ollut ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen ihminen, mutta samaan aikaan hyvin arka uusissa tilanteissa ja uusien tuttavuuksien kanssa. Sama tapahtui, kun liityin Kalenterimaniaan. Pitkään lähinnä seurailin keskusteluja kommentoimatta mihinkään. Mietin jopa jokaista tykkäystä erikseen. Mitä ne kertoisivat minusta ihmisenä?

Kalenterimania on ensimmäinen ja ainut Facebook-ryhmä tai ylipäätään internetyhteisö, jossa olen lopulta uskaltautunut avaamaan suuni ja pikkuhiljaa olemaan kuin kotonani. Näin reilut kaksi ja puoli vuotta myöhemmin tuntuu suorastaan hassulta, etten aluksi meinannut uskaltaa sanoa mitään tai ottaa osaa keskusteluihin. Nykyään kun en malta juurikaan pysytellä hiljaa!

No mitä sitten olisin menettänyt, jos en olisi uskaltanut ruveta osaksi tätä hienoa yhteisöä? Tämä on helppo kysymys, johon on useampi vastaus. Aloitetaan ihmisistä. Ryhmä on täynnä mahtavia ja lahjakkaita persoonia, joihin minulla on ollut ilo tutustua. Osaa näistä tyypeistä voin kutsua ystävikseni ja se jos mikä on hienoa. Minä kun kuulun niihin ihmisiin, jotka ovat sitä mieltä, että ystäviä ei voi koskaan olla liikaa. Usein sitä myös tuppaa ajattelemaan, että merkittävät ihmissuhteet solmittiin jo viimeistään opiskeluaikana eikä sitä enää näin myöhemmin löydä uusia ystäviä. Tuo ajattelutapa on väärä, ja sen olen myös saanut tässä parissa vuodessa itse huomata.

No mistä muusta olisin jäänyt paitsi? En olisi päässyt kokemaan sitä ainutlaatuista yhteisöllisyyttä, joka Kalenterimaniassa vallitsee. On aivan käsittämättömän hienoa, miten niin monet samanhenkiset ihmiset ovat päätyneet yhteen paikkaan, ja miten niin monet manialaiset päivittäin inspiroituvat toisistaan ja samalla inspiroivat itsekin muita. Itse en muista kokeneeni tämän tasoista inspiroitumista montaa kertaa aiemmin elämässäni.

Kalenterimaniassa oleminen on myös opettanut minulle aivan valtavasti itsestäni. Olen oppinut nauttimaan pienistä onnistumisista ja olemaan ylpeä tekemisistäni. Olen uskaltanut kokeilla uusia juttuja askartelun saralla ja olen oikeastaan löytänyt koko käsillä tekemisen ilon. Minä kun en ole koskaan ollut kovin kätevä käsistäni ja koulussa tehtävät askartelut ja käsityöt ovat olleet lähinnä pakkopullaa. Nyt kuitenkin saatan löytää itseni tekemästä shakereita tai laminoimasta taskuja traveler’s notebookiin. Olen jopa osallistunut ryhmässä doodle challengeen eli piirtämishaasteeseen, vaikka piirtämistaitoni ovat suorastaan olemattomat.

Aina välillä katson hieman kateellisena muiden tekemisiä ja harmittelen, kun en itse osaa tehdä vastaavia. Kiitos ryhmän monenkirjavan harrastajajoukon muistan kuitenkin yleensä, että on olemassa yhtä monta tapaa harrastaa kuin on harrastajiakin. Koko tämän tekemisen hienous taitaa piillä juuri siinä.

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille! 

-Carita