Avainsana: ylläpidon postaus

ATC-kortti aiheella talvi – Carita

Tämänkertaisen ylläpidon haastepostauksen aiheena oli tehdä ATC-kortti talviteemalla. Minä en ole kummoinenkaan askartelija, joten jännitin kortin tekoa paljon jo etukäteen. Ei varmaankaan tarvitse siis erikseen todeta, että tämä oli ensimmäinen ATC-korttini ikinä. Kun vielä tajusin, miten pienestä kortista (64mm x 89mm) on kyse, olin entistäkin epätoivoisempi. Ei kuitenkaan auttanut muu kuin tarttua härkää sarvista ja lähteä katsomaan mitä lopulta saisi aikaan!

Aloitin leikkaamalla mustasta kartongista oikean kokoisen palan korttipohjaksi. Näin joskus viime vuoden puolella ryhmässä hauskan tekniikan, jossa akryylimaalilla ja elmukelmulla oli tehty kuvoita ATC-kortin taustaksi. Halusin kokeilla tätä ja sekoitin sinisestä ja valkoisesta akryylimaalista mielestäni sopivan, talvisen sävyn. Maalasin kartongin sillä ja lätkäisin päälle rypistettyä elmukelmua. Annoin korttipohjan tämän jälkeen kuivua ihan rauhassa.

Kun pohja oli kuiva, revin elmukelmun varovasti pois. Lopputulos ei ollut ihan sellainen mitä olin ryhmässä nähnyt, ja epäilinkin laittaneeni pohjaan liikaa maalia. Sain kuitenkin aikaiseksi ihan hauskan röpelöisen pinnan, joten päätin sen olevan riittävän hyvä. Tämän jälkeen laitoin korttipohjaan kaksi ohutta palaa hopeista washia, koska halusin aloittaa kortin varsinaisen sisällön tekemisen jostain tutusta ja turvallisesta. Liimasin washin kahden vastakkaisen kulman yli.

Jostain syystä heti korttia ja sen teemaa ensimmäistä kertaa miettiessäni mieleeni tulivat paperista askarreltavat lumihiutaleet, jollaisia lähes jokainen on joskus koulussa päässyt tekemään. Halusin siis tehdä pari sellaista ATC-korttiini. Ongelmaksi muodostui hyvin nopeasti se, että hiutaleiden pitäisi olla todella pieniä mahtuakseen korttiin. Tavallisen tulostuspaperin jouduinkin hylkäämään hyvin nopeasti, koska sen leikkaaminen niin pieneksi taitettuna ei edes suhteellisen terävillä saksilla onnistunut.

Päätin kokeilla hiutaleiden tekoa silkkipaperista. Kirosin ideaani muutaman kerran leikellessäni silkkipaperista pieniä neliöitä ja taitellessani niitä pieniksi kolmioiksi. Piirsin lyijykynällä etukäteen merkit siihen mistä kohtaa aioin leikata, koska olin varma, että muuten leikkaisin helposti liikaa. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen sain aikaiseksi kaksi ihan siedettävän näköistä lumihiutaletta, joiden päätin kelpaavan hyvin tähän tarkoitukseen.

Ennen kuin ehdin edes ajatella hiutaleiden liimaamista, alkoi päässäni muodostua eräänlainen idea. Minulla soi jo valmiiksi päässä Frozen-elokuvasta tuttu Let it go -biisi, ja totesin, että voisin napata siitä lainauksen korttiini. Päätin sitten samalla yhdistää korttiin muutakin Frozen-teemaista. Tulostin netistä löytämäni mustan Elsa-silhuetin ja leikkasin sen melkein ääriviivoja pitkin. Totesin, että pieni valkoinen reuna saa suosiolla jäädä.

En halunnut liimata Elsaa korttiin sellaisenaan, vaan halusin sille jonkinlaisen taustan. Löysin laatikostani mintunvihreän kakkupaperin ja päätin hyödyntää sitä. Leikkasin kakkupaperista sopivan kokoisen palan ja liimasin sen ATC-korttiini oikeaan alakulmaan. Tämän jälkeen liimasi Elsa-silhuetin sen päälle.

Tässä kohtaa oli hyvä hetki kiinnittää korttiin myös aiemmin askartelemani lumihiutaleet. Päätin olla olematta turhan tarkka siitä mihin kohtaan kiinnitän mitäkin ja mennä fiiliksen mukaan. Toki myös kortin rajallinen koko hieman vaikutti sommitteluun.

Lumihiutaleet kiinnitettyäni palasin Let it go -biisin lainaukseen. Päädyin valitsemaan lauseen “The cold never bothered me anyway.” Naputin dymolla jokaisen sanan erikseen ja liimasin ne sitten korttipohjaan. Osa kirjaimista jäi hieman hailakoiksi, mutta päätin ettei se häiritse minua liikaa ja annoin asian olla. Ihan lopuksi liimasin korttiin vielä pari lumihiutaleen muotoista paljettia, jotka satuin löytämään laatikosta.

Siihen nähden miten paljon kortin tekeminen minua jännitti ja miten paljon sähläämistä prosessiin kaiken kaikkiaan sisältyi, olen tyytyväinen lopputulokseen. Nyt voin ainakin sanoa edes kerran elämässäni tehneeni ATC-kortin.

-Carita 

Minua ennen ATC-kortin ovat askarrelleet AJ, Milja, Piia, Inka, Mirppu, Nanna ja Suvi.

Ajanhallintaa ilman ajan hallintaa

Kuvien kalenteri saatu kaupallisessa yhteistyössä Ajastolta.

Tiedättekö sen tunteen, kun yhtäkkiä ohi on mennyt vuodenvaihde, kolme viikkoa, viisi päivää, juhannus, synttärit ja kolme viikonloppua? Minä tiedän. Kaikki nämä päivät ja tapahtumat löytyvät kalenteristani, mutta hissi ei aina ole tuonut kirjoitettua tietoa ylös muistilokeroihin asti.

Vietin juuri kolmivuotispäivääni Kalenterimanian jäsenenä ja kaksivuotispäivääni ryhmän ylläpitäjänä. Kalentereitahan minulla on ollut useita, ja kalenterirauhaa on metsästetty välillä kissojen ja koirien kanssa. Minun on kuitenkin myönnettävä, että olen tehnyt usein merkintöjä jälkikäteen – tai jättänyt asioita merkkaamatta kokonaan. Päästyäni eroon elämääni terrorisoineesta kolmivuorotyöstä joka meinasi syödä elävältä viimeisetkin mielenterveyteni rippeet, on arkeni kuitenkin tasaantunut ja myös harrastamiseni solahtanut jonkinlaisiin uomiin. Rakkaustarinani Designoten kanssa elää vahvana, ja kalenteri kulkee mukanani kaikkialle. Kuitenkin esimerkiksi kuluneen kuukauden aikana olen missannut kaksi eri deadlineä, vaikka ne ovat olleet viikkotolkulla kansien välissä ylhäällä. En ole hahmottanut ajan kulkua, enkä muutenkaan aina pysy perässä edes viikonpäivissä. Mietin, onko kalenteri minulle sittenkin pelkkä illuusio siitä, että minulla on joitain elämänlankoja käsissäni, ikään kuin rekvisiittaa tälle elämän parodialle.

Tulin siihen tulokseen, että onhan se illuusiokin, sellainen, jota kuorrutetaan tarroilla ja kauniilla teipeillä. Silloin, kun elämä on tuntunut paskalta, kalenterin sivuille on voinut luoda hyvää ja kaunista. Ja kun kalenterin sivuja on pikkuhiljaa kääntänyt eteenpäin, on aina koittanut paremmat ajat – kuten nyt, kun olen saanut mahdollisuuden tasaisempaan arkeen ja vapaisiin viikonloppuihin. Pelkästään työni tuo kalenteriin tärkeitä merkintöjä työvuorojen rinnalle. Vapaat illat mahdollistavat oikeastaan mitä vaan, vaikka useimmiten vetäydyn rauhassa kotisohvalle. Kas kummaa, säännöllinen elämä on vapauttanut aivoistani muistisoluja ja hyvänolontunnetta. Horisontissa siintää myös opintoja, iltakokouksia, miittejäkin – eli kalenteri tulee olemaan elintärkeä työkalu.

Enää pitää keksiä ja löytää ne keinot, joilla kalenteri nimenomaan tukee tätä kaikkea, eikä vain säilö sanoja hyvässälykyssä jälkikäteen kirjattuina. Onko sinulla idea minun auttamisekseni? Tule mukaan keskustelemaan Kalenterimanian ryhmään. Kirjoittelen sitten tuonnempana, miten olen asiassa edistynyt.

Terkuin, Suvi