Oon pienestä asti tykännyt kaikesta kimaltavasta, ja glitteriset jutut miellyttävät yhä kovin silmääni. Asunnossani on kaikenlaista kiiltävää aina paljettisesta verhosta kimaltavaan kattolamppuun, ja ulkona minut on helppo bongata timanttipäällyisteisistä kengistä ja glitterisestä meikistä. On siis sanomattakin selvää, että timanttiobsessioni on läsnä myös kalenteriharrastuksessa.
Yksi ehdoton lempiasiani kalenterijuttujen parissa onkin ihanat, koristekivillä täytetyt kynät. Tilaamassani Planners Anonymous -kuukausiboksissa tulee mukana kimaltavia kyniä, ja toinen lempparini on upeita timanttikyniä myyvä PenGems. Siispä näitä kaunokaisia onkin päätynyt talouteeni jo vaikka missä värissä.
Kynät toimivat lähinnä ilahduttavana koristeena omassa harrastuksessani, sillä kirjoitan suurimman osan muistiinpanoistani muilla kynillä. Silti on täysin okei omistaa jotain täysin hömppää, vaikka se ei olisikaan se aktiivisimmassa käytössä oleva hömppä, sillä itsensä piristäminen vaikkapa niillä timanttikynillä on täysin hyväksyttävä asia.
Timanttista maanantaita kaikille! Onko teillä jotain kivaa ja kaunista, jolla saatte itsellenne pientä iloa arkeen?
Helou helou helou! Joku voisi otsikon luettuaan pelästyä että Inka ja voimasanat, nyt on varmaan tiedossa silkkaa kiroilua. Mutta ei sentään! Merimiehen lailla noituminen valitettavasti kuuluu kyllä vahvuuksiini, mutta tänään ei ole tässä postauksessa kyse siitä. Tänään kirjoitan postauksen nimittäin yhdestä ainoasta sanasta, ja se sana on toivo. Jos olet jo lukenut aiemmin tästä haastesarjasta julkaistuja postauksia, tiedätkin jo hyvin mistä on kyse. Teille jotka ette ehkä tiedä, tiivistän jutun jujun; tämänkertaisessa torstaihaasteessa jokainen ylläpitäjä tarttuu vuorollaan yhteen itselleen merkitykselliseen sanaan. Tämän yhden sanan, oman voimasanan, pohjalta kirjoitetaan postaus ja toteutetaan aukeaman tuunaus – tai sitten luodaan jotain aivan muuta sanan inspiroimana!
Itselleni en olisi lopulta olisi osannut kuvitella sanaksi mitään muuta. Toivo on sanana ja symbolina nimittäin sellainen asia, jota olen kantanut jo esiteini-iästä asti sydämessäni. En itse ole uskonnollinen ihminen, mutta ajatus toivosta ja tapa jolla sen käsitän tuo tavallaan tietynlaista hengellistä aspektia elämääni. Voi olla, että tämä kuulostaa nyt hieman typerältä tai yliampuvalta, mutta näin minä toivon pohjimmiltaan koen.
Jos, ja kun, elämässä on toivoa, on elämää. Kun on toivoa, on vielä mahdollisuudet mihin vain. Ja toivoa on aina. Aina. Aina on toivoa, aina on mahdollista toipua, ja aina on uusi päivä ja sen mukanaan tuoma tulevaisuus. Nämä lauseet ja ajatukset ovat olleet henkireikäni vaikeita aikoja läpikäydessäni, ja tänäkin päivänä on tarpeen silloin tällöin tarpeen muistuttaa itseään näillä fraaseilla. Jotkut tykkäävät jakaa enemmän lausetta ”Hope is a dangerous thing.”, mutta omassa elämässäni toivolla on ollut vain ja ainoastaan parantava, pelastava vaikutus.
Varmaan klassisin symboli toivolle on ankkuri, ja se on itsellenikin toivon ulkoinen muoto. Joten ankkuristahan tähän sivun toteutukseen lähdettiin. Tämä postauksen kuvissa näkyvä sivu on toteutettu pieneen Priman Mixed Media Paper –vihkoon, jo aiemmin YouTubessakin nähdylle taustalle. En osannut lähteä toteuttamaan tätä teemaa tuunaukseksi kalenteriin, vaan art journalin mukanaan tuoma kuvallisen ilmaisun vapaus kuulosti paljon paremmalta pohjalta.
Loppujen lopuksi lisäsin melko vähän elementtejä taustan päälle, ja annoin ankkuri-leikekuvan jäädä pääosaan. Hieman toki piti lisätä tekstiä dymolla, ja tämä oma melkein matrani oli ainut teksti jonka olisin voinut tähän liittää. ”There is always hope.”
