Avainsana: ylläpidon postaus

Ei kai ole pakko

Tuunaan kalenteriani usein jopa useita kuukausia jäljessä. Asiasta on tullut pienimuotoinen vitsi kalenteri-ihmisteni kesken, ja siinä missä muut viettävät joulua, on minun kalenterini juhlapyhä tällä kertaa pysähtynyt juhannukseen. Juhannuksena taisin viettää pääsiäistä, ja pääsiäisenä en ollut edes aloittanut vielä tämän vuoden kalenteriani.

Vuosi 2020 on ollut varmasti meille kaikille raskas, yllättävä ja poikkeuksellinen. Ikävä kyllä omalle kohdalleni osui pitkään kestänyt lomautus, paha ahdistuskausi mielenterveyspuolelta, rahahuolia ja yleistä hyvinvoinnin madaltumista. Sen kaiken keskellä plannerin työstäminen tuntui nimenomaan työstämiseltä, eikä semmoiselta ihanan rentouttavalta harrastukselta, mitä se on aina ennen ollut. Siksi en tullutkaan tarttuneeksi enää sen sivuille, ja kaunis Color Crushini päätyi pyörimään puoliksi täytettynä pöydälleni.

Vielä viime vuonna, tai jopa tämän vuoden alussa, olisin pakottanut itseni täyttämään vuoden 2020 kalenterin kokonaisuudessaan loppuun. Nyt kuitenkin olen antanut itselleni luvan olla tuunaamatta sitä yhtään tämän enempää, sillä ei minun kai oikeasti ole pakko. Haluan mieluummin aloittaa puhtaalta pöydältä tulevaan vuoteen, ja jättää vuoden 2020 kummitukset rauhaan. Vuosi on ollut tarpeeksi raskas jo ilman sen muistelua päiväkohtaisesti.

Onneksi vuoteen on mahtunut myös paljon kivoja asioita – paljon naurua, lämpöä, pieniä hetkiä, isoja hetkiä, rohkeutta, itsevarmuutta, ystävyyttä, rakkautta, rauhaa ja kauniita muistoja. Ne ovat ne asiat, jotka toivon ottavani mukaan tulevaan vuoteen, ja jotka näyttävät tulevalle kalenterilleni suunnan.

Lainatakseni Sormusten herrojen Samia – ”There’s some good in this world, Mr. Frodo, and it’s worth fighting for.”

Kivaa viikkoa kaikille!

– Milja

Valoa pimeyteen – Milja

Kivaa jouluaattoa kaikille! Aattopyhästä huolimatta tänään palaillaan tuttuun tapaan ylläpidon torstaihaasteen pariin. Tässä postaussarjassa on nähty kivasti erilaisia lähestymistapoja, ja jatkan itse taas vähän toiseen suuntaan.

Viimeiset 24 päivää olen päässyt nauttimaan ihanan hillo- sekä jäätelöjoulukalenterin luukkujen avaamisesta. Tällainen kiva pieni odotus harmaassa ja pimeässä Helsingissä on ollut ihana ekstra arkeen, ja onneksi pieniä valopilkkuja löytyy muualtakin. Itselläni on raskaan vuoden, monien isojen muutosten ja pandemiatilanteeseen sopeutumisen vuoksi jäänyt kalenterit suht hunningolle, mutta onneksi tämä harrastus antaa myös silloin iloa, kun ei itse sitä jaksa paperilta löytää.

Pimeiden kuukausien yksi ihana valonlähde on tilaamani kuukausipaketit. Minulle tulee kalenteriharrastukseen liittyen sekä Planners Anonymousin boksi, että pari STICKII Clubin kuorta. Tämän lisäksi tilaan kahta eri kirjaboksia. Joidenkin mielestä kuukausittaiset, hieman mysteerituotteitakin sisältävät boksit saattavat olla pientä rahanhukkaa, mutta minulle ne ovat iso ilo arkeen. On ihana saada avata yllärilaatikko kuukausittain, ja löytää uusia suosikkeja! Planners Anonymousilta olen saanut muun muassa upeita leimasettejä, joiden myötä olen hieman jo testaillut leimailuakin.

Aina sen valon ei tarvitse olla se kaikista järkevin, aikuismaisin ratkaisu. Joskus pieni määrä tarroja kuukaudessa voi olla tarpeeksi tuomaan iloa synkkiin talvipäiviin!

Toivotan teille kaikille ihanaa joulun aikaa, ja rauhallisia vuoden viimeisiä päiviä. Tämä vuosi on koetellut meitä kaikkia kunnolla, joten nyt on kaikilla lupa levätä ihan kunnolla pipariähkyssä.

– Milja