Avainsana: ylläpidon postaus

Kalenterimafian ystäväkirja – Linksu

Piste-lukuvuosikalenteri saatu kaupallisessa yhteistyössä Ajastolta.
Tarrakirja ostettu yhteistyössä Klemmarikellarista.

Nimi, ikä, paikkakunta
– Tia ”Linksu” 35 ja paljasjalkainen kaarinalainen.

Kauanko olet ollut Kalenterimaniassa?
– Oikeistaan syntymähetkestä hyppäsin Kalenterimanian kelkkaan ja tässä ollaan edelleen tiukasti mukana. Viisi vuotta ja reippaasti päälle, niistä puolitoista tuli täyteen ylläpitotiimissä. Oli pakko käydä vakoilemassa: olen ollut ryhmän 2. jäsen maaliskuuta 2016 alkaen.

Oletko ollut Kalenterimanian miitissä tai haluatko joskus osallistua?
– Olen ollut ihka ekassa Turun miitissä ja ekassa suurmiitissä. Sen jälkeen olen osallistunut aina kun vain on ollut mahdollista. Nyt näin mafiosona on ollut ilo osallistua miittijärjestelyihin ja toivottavasti kohta taas päästään miittailemaan kunnolla yhdessä turvallisesti.

Mikä oli sun eka kalenteri?
– En kyllä muista, ehkä joku liiton kalenteri. Sooda tai vastaava pieni oli peruskoulussa ja haviteltiin aina lukiolaiskalentereita. Kerran taisin saada sellaisen.

Millainen on sun unelmien kalenteri?
– Tietääkö kukaan? Oon tykännyt traveler’s notebookista ja samalla kierrekalentereista, mutta rengaskalentereillekin uskouduin useamman vuoden. Siispä vastaan: fiiliksen ja elämäntilanteen kanssa yhteen muokkautuva.

Kolme lempparitarviketta, joita ilman et tule toimeen?
– Lähden aina liikkeelle washeista sekä tarroista ja sit tarvitaan tietty kynä kirjoittamiseen, musta kuulakärki yleisimmin.

Team vaakapäivät vai pystypäivät?
– Luulen että vaaka, vaikka oon mennyt aika 50/50, luulisin.

Paras muistosi Kalenterimaniaan liittyen?
– Kyllä se on ihan kokonaisuudessaan yhteisö, ystävät, tuki, ilo ja inspiraatio.

Onko joku kalenterimanialainen jäänyt sulle erityisesti mieleen?
– Oon ilokseni saanut monta uutta ystävää Kalenterimanian kautta. Tietenkin kaikki keitä ryhmässä näkee ja sitten ne iloiset kohtaamiset miitissä. Vuosiin mahtuu ja monta haluaisin vielä nähdä.

Onko sulla lemppari kivijalkaliikettä tai missä kivijalkaliikkeessä haluaisit päästä käymään?
– Lähin lempiliikkeistä on Klemmarikellari. Monen monta putiikkia olis kiva koluta vielä. Ekana mieleen tulee Chic company.

Oletko joskus suunnitellut retkeä sen perusteella, että pääset johonkin kauppaan?
– Ilokseni olen päässyt käymään kesälomareissuilla useammassakin, kuten Vihkokauppa ja Teippitarha. Appilassa vieraillessa pääsee Suomen Taidetarvikkeeseen. Aina pitää katsoa ja kysellä facebook-ryhmästä mitä matkanvarrelta löytyy.

Tuunaatko mökillä tai muuten lomaillessa?
– Kyllä, voit käydä kurkkaa mun reissupostauksesta lisää täältä.

Kesäterveiset muille manialaisille:
– Kiitos, että olette osa tätä ihan mahtavaa yhteisöä. Muistetaan jatkossakin tukea ja tsempata kaveria, sekä pitää Kalenterimania inspiraation lähteenä.

Muun ylläpidon ystäväkirjat löytyvät täältä.

Rakas päiväkirja

Heippa ja syksyistä maanantaita kaikille! Mä ajattelin jakaa teille kuluneen kesän suurimman onnistumiseni, nimittäin päiväkirjan kirjoittamisen.

Kyselin ryhmässä miten muut on kirjoittaneet päiväkirjaa vai kirjoittavatko ollenkaan. Sain kannustusta ja toisaalta myös kerrottiin epäonnistumisistakin, mikä laski omaa rimaani huomattavasti. Ilahduttavinta oli kuitenkin kuulla, ettei päiväkirjojen kirjoittelu ole jäänyt unholaan, päin vastoin!

Oma kiinnostukseni päiväkirjan kirjoittamiseen lähti liikkeelle puhtaasti siitä, että tulin taitekohtaan elämässä. Olen tehnyt kuusi vuotta putkeen töitä, vaihtanut välillä vain alaa. Olen kamppaillut mielenterveyteni kanssa ja vihdoin alkaakin tuntua, että olen saavuttamassa kunnollista tasapainoa elämässäni. Tämän kuun alusta jäin kesälomalle, enkä palaa töihin vähään aikaan. Olen matkalla äidiksi, ja minusta tuntui helpottavalta ja oikealta ratkaisulta alkaa kirjoittaa asioita kuluneista päivistäni ylös.

Valitsin päiväkirjakseni A5+-kokoisen Dingbatsin, joka on väriltään kauniin keltainen ja keskellä sen kantta on susi. En varsinaisesti ole susifani, mutta se symboloi itselleni tiettyjä piirteitä, joita pidän tärkeänä. Ja tietenkin metsää, joka on minulle erityisen tärkeä. Itse kirjoittamisessa pääsin parhaiten alkuun siten, että istuin alas ja tein yksinkertaisen viikkopohjan itselleni. Ensimmäinen aukeama kattaa kaksi ensimmäistä viikkoa päiväkirjastani, koska pitämällä päiväkohtaisen tilan pienenä laskin tietoisesti rimaa kirjoittamiselta. Pikkuhiljaa lisäsin kirjoitustilaa, ja sain rutiinin kirjoittamiselle syntymään. Seuraava rimanalennustaktiikkani on se, että teen maksimissaan kaksi viikkoa sivuja etukäteen valmiiksi. Uskaltauduin kertaalleen kokeilemaan dutch dooriksi kutsuttua taktiikkaa jossa leikkelin tietyn määrän sivuja pienemmiksi. Se oli hauskaa!

Koska pidän kiinni kahden viikon etukäteismaksimista, teen kaikenlaisia muitakin sivuja päiväkirjasisällön sekaan. Siispä käsissäni onkin löyhä bullet journal, mutta ilman varsinaista kalenteriosuutta. Olen sisällyttänyt päiväkirjaani kesän bucket listin (joka meni aivan reisille, en ole toteuttanut sieltä yhtään kohtaa), lista ostettavista asioista, fiilistelysivu jossa on lapseni ultraäänikuva, Eveliinan ryhmään postaamia intuitiivisen kirjoittamisen harjoituksia, mietteitä korttipakkojen korteista ja niin edelleen. Turhaa painetta en kuitenkaan ns. ylimääräisen sisällön tuottamisesta ota, sillä kirjoittamisen tulee olla pääprioriteetti tässä muistikirjassa.

Tämän postauksen tullessa julkiseksi on minulla menossa jo yhdeksäs kokonainen päiväkirjaviikko. Olen siitä hurjan ylpeä ja olen löytänyt kirjoittamiselle oman tilan jokaisesta päivästäni. Se helpottaa nukahtamistani, se helpottaa tyhjentämään varsin ruuhkaisen pään. Se auttaa huomaamaan mitkä asiat menevät jo oikeasti paremmin. Voin vain lämmöllä suositella päiväkirjailua ihan jokaiselle.

Maanantaiterkuin Surppa