Avainsana: ylläpidon postaus

Tuunaa tyhjästä – Aliisan kierrätysaskartelut

Kahvipaketti; lajitellaan muovinkeräykseen. En ole lähes kymmeneen vuoteen hävittänyt kahvipakkausta sekajätteenä tai muovinkeräykseen. Kahvin pakkausmateriaali tuntuu niin kestävältä ja laadukkaalta, että olen kerännyt ja välittänyt niitä kahvikassien tekijöille. Nyt olikin minun vuoroni tarttua tuohon niin arkiseen materiaaliin ja tehdä siitä jotain. Tuunaa tyhjästä – Aliisan kierrätysaskartelut on kerran kuukaudessa ilmestyvä blogipostaus, jossa kokeilen askarrella asioita tavallisista kotoa löytyvistä kierrätettävistä materiaaleista. Ensimmäisen tuunaukseni vessapaperin pahvirullasta löydät täältä.

Miran Traveler’s notebook ”aivopesu” alkaa vihdoin viimein tuottamaan tulosta minussa ja kahvipakkausmuovista syntyi traveler’s notebook tyyliset kannet. Tarvitsin kaksi tyhjää kahvipakettia, jotka avasin varovasti pakkauksen takana olevaa liimasaumaa pitkin pohjaa myöten. Pyyhin pinnat huolellisesti, ettei kahvin purut tai rasva vaikeuta materiaalin työstämistä. Suoristin vielä molemmat ”arkit” silitysraudan avulla pienimmällä lämpötilalla ja leivinpaperin alla. Silittäminen ei ole välttämätöntä, mutta koin sen helpottavan hahmottamista.

Ompelin kuviopuolet vastakkain lyhyet sivut yhteen suoralla ompeleella ja käänsin ympäri eli kuviopuolen näkyviin. Leikkasin pitkät sivut mahdollisimman suoriksi metalliviivoittimen ja katkoteräveitsen avulla. Tavallinen viivoitin ja sakset käyvät myös yhtä hyvin.

Löysin kangasvarastostani paksua huopaa, josta leikkasin kansien kokoisen palan vahvikkeeksi. Leikkaamaani kangaspalaa jouduin trimmailemaan pienemmäksi muutamaan kertaan. Toisaalta helpompi ottaa pois kuin lisätä. Ujutin huopapalan sivusta yhteen ommeltujen arkkien väliin ja käytin metalliklipsuja pitämään osat napakasti paikoillaan.

Seuraavaksi oli ompelukoneen aika laulaa. Alun perin olin suunnitellut ompelevani vain suoran ompeleen kansien reunaan, mutta huopakuidut pilkottivat reunoilta, joten päädyin huolittelemaan reunat siksak ompeleella. Viime vuosina olen myös oppinut, että kannattaa aloittaa vähemmän näkyvästä kohdasta/ takapuolelta. Jos materiaali tai väline ei toimikaan haluamallasi tavalla, se ei ole ”julkisivulla” muistuttamassa mahdollisesta epäonnistuneesta kokeilusta.

Lopuksi tein reiät ja metallisilmukat muutama vuosi sitten Lidlistä hankkimillani reikä- ja silmuspihdeillä. Pujotin vanhasta talvitakista irroittamani osittain hapertuneen paksun kuminauhan silmukoista ja sidoin solmun. Lävistin vielä selkämyksen keskelle reiän, johon sain ujutettua kansien sulkemiseen käytettävän kuminauhalenkin.

Kahvipakettikansista tulikin mukavan jämäkät, mutta pehmeät ja varmasti kestävät. Ne taipuvat miellyttävästi, eikä paksu kuminauha väännä kansia suhteettoman paljon. Nähtäväksi jää millaista sisältöä nämä kannet sisällensä saavat. Ehkä se selviää jo seuraavassa Tuunaa tyhjästä -blogipostauksesta maaliskuussa.

Oletko käyttänyt kahvia tai sen pakkausmateriaalia askarteluissa/ tuunauksissa? Mitä, miten ja mihin? Olisi kiva lukea kokemuksistasi ryhmän puolella ja saada ehdotuksia maaliskuun kierrätysaskartelumateriaaliksi.

Terkuin Aliisa

Aamusivuhaasteen jälkeen

Kuvien Mantra-vihko saatu yhteistyössä / Ainoa

Lähdin hyvin hämmentyneenä, mutta innostuneena viime vuoden puolella Ainoan järjestämään aamusivuhaasteeseen mukaan. Konsepti oli minulle täysin uusi, mutta kaunis vihko ja ajatus jostain täysin uudesta projektista saivat napattua kiinnostukseni nopeasti mukaansa. Sain upean vihkon käyttööni ja jäin odottamaan mielenkiinnolla tulevaa haastetta.

Haaste vaikutti alkuun hyvin kaukaiselta itselleni, mutta muutaman aamun jälkeen tulimme aamusivujen kanssa jo suht hyvin toimeen. Alun kankeus paistoi toistuvina manauksina sivuilla ja käden väsymys painoi useampaan otteeseen silmien lailla. Onnistuin kuitenkin pitämään rutiinia yllä ja nopeasti siitä muodostui jo hyvä startti aamulle.

Koin jo ensimmäisen viikon lopussa pieniä ahaa-elämyksiä omasta käyttäytymisestäni ja sen tajuaminen toi uutta virtaa arkeeni. Itsetutkiskelu tuntui sopivaan tahtiin sujuvalta, mutta joinain aamuina kirjoitusblokki tuntui naurettavan suurelta kynnykseltä ohittaa. Usein huomasin kynän kuitenkin liikkuvan tehokkaasti ja joinain päivinä olisin halunnut jatkaa kirjoittamista kolmen sivun ylikin. Minulle blokki tapahtui lähes aina ensimmäisen sivun kanssa, mutta seuraavat kaksi tulivat jo helpommin ulos.

Viimeisen viikon loppupuolella meillä sattui kissan kanssa huonosti ja jouduttiin useamman päivän sairaalarumbaan. Tällöin valvottujen öiden jälkeen ei aamusivuille ollut enää aikaa tai energiaa ja jouduin harmikseni laittamaan haasteen tauolle. Kissan toivuttua leikkauksesta, kuukauden päästä tikkien poistosta ja jälkihoidosta tartuin uudestaan kynään ja vein haasteen kunnialla loppuun. En tiedä oliko se kissadraaman aiheuttamaa tarvetta päästä purkamaan oloa vai omaa jääräpäisyyttä, mutta olin päättänyt hyvittää menetetyt päivät jälkikäteen. Haasteen jäädessä kesken oli nimittäin itselläni juuri hyvä sykli ja symbioosi kirjoittamisen kanssa, itsetutkiskelu oli todella mieluisaa. En halunnut päästää inspiraatiota lipumaan vaan pidin siitä kovaa kiinni.

Haasteen loputtua olen kirjoittanut satunnaisesti aamusivuja ja tavoitteenani on täyttää tämä vihko ainakin kokonaan. Aluksi kaukaiselta ja vähän turhankin haastavalta tuntuneesta haasteesta muodostui itselleni lämmin ja turvallinen tapa purkaa stressiä ja ahdistusta edes vähän. Se ’edes vähän’ on usein juuri eikä melkein riittävän paljon.

– Milja