Avainsana: ylläpidon postaus

Mitä kuuluu kalenteririntamalle?

Postauksessa esiintyvä Dingbats Pro -muistikirja saatu yhteistyössä Vihkokaupan kanssa.

Vuotta 2022 on kohta eletty jo yksi neljännes (mihin tämä aika on mennyt?). Tämän vuoden kalenterikokoonpanoni muotoutui ihan vuoden lopussa nykyiseen muotoonsa: Jibun Techo B6 Slim, Compoco A5 bullet journalina, Dingbats Pro art journalina ja rengasplanneri päiväkirjana. Alun perin tarkoitus oli lähteä liikenteeseen puolta pienemmällä kokoonpanolla, mutta tässä sitä ollaan.

Miten tämä kokoonpano on sitten toiminut? Kuten ryhmän puolella moni jo tietääkin sain puolisoni kanssa perheenlisäystä tammikuun loppupuolella, joten käteni ovat luonnollisestikin olleet suhteellisen täynnä, eikä aikaa kalenteriaskartelulle ole liiemmin löytynyt arjen hakiessa vielä muotoaan. Nyt voin sanoa, että yritys palata takaisin harrastuksen pariin on ollut jatkuvasti mielessä. Pieniä rakoja on jo löytynytkin ja Jibunistani löytyy tyhjien aukeamien lisäksi myös koristeluja.

Päiväkirjaa olen pyrkinyt nyt täyttämään, jos en joka ilta tai seuraavana aamuna niin edes muutaman päivän välein, jotta asiat eivät ehdi unohtua. Pienen vauvakooman saattelemana, kun yritin jälkikäteen täytellä asioita viimeisen 2,5 viikon ajalta totesin, ettei minun aivoillani (varsinkaan unenpuutteesta kärsivillä) kauheammin kirjata asioita myöhemmin. Onnekseni olin käynyt edes kerran päivässä kertoilemassa ryhmän off topic -keskustelussa kuulumisiani, joten kävin sieltä hakemassa muistilleni tukea.

Bullet journal raukka puolestaan on jäänyt todella vähälle huomiolle. Alun perin minun ei ollut tarkoitus ottaa edes bujoa tälle vuodelle, sillä tiesin, ettei minulle todennäköisesti ole aikaa vauvan tulon myötä. Olin kuitenkin pitänyt jo niin pitkän tauon, että koko joulukuun mielessäni kummitteli, että sellainen on pakko saada, sormia oikein syyhytti päästä bujon kimppuun. Nyt se on lähes kaksi kuukautta ollut koskemattomana muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta: olen täyttänyt päivittäistä positiivisuustrackeriani ja Helmet-lukuhaasteen seurantaan olen kirjannut lukemani kirjat.

Jibun Techo oli minulle ihan uusi tuttavuus, johon päädyin lopulta siirtyessäni Hobonichin paperilaatuun tykästyneenä, mutta pystypäivien nimeen vannovana. Olenkin joutunut pohtimaan omaa koristelutapaani ihan uudelta kantilta ja toisaalta olen kyllä tykästynyt kovastikin siihen, että tämä on ollut minulle oiva tilaisuus kuluttaa jättimäistä tarravarastoani. Tämän vuoden tavoitteenani onkin käyttää jo olemassa olevaa sen sijaan, että ostaisin koko ajan uutta.

Vaikka bujossani onkin itselleni hyvin toimiva future log Jibun Techo on ollut todella kätevä pienen kokonsa takia. Tämä kalenteri on kulkenut minulla mukana, koska se on valmiiksi päivätty. Tämä oli minulle tärkein valtti tämän vuoden kalenteria pohtiessani. Saan menot suoraan kirjattua ylös, eikä ole niin vaarallista mikäli ne koristelut jäävät myöhemmälle tai kokonaan pois.

Uusi vauva-arki on tuonut myös omanlaistaan rauhaa elämääni: olen joutunut hyväksymään sen, ettei meillä kotona olekaan enää jatkuvasti tasot tyhjänä tavaroista, eikä pyykkivuori ole koko ajan pestynä ja kaappiin viikattuna. Yhtä lailla olen ottanut huomattavasti rauhallisemmalla mielellä sen, että tämän pienen ihmisen hoivaaminen on prioriteetti numero yksi ja kalenterien ja art journalin pariin pääsen, jos pääsen. Se on ihan okei, eikä minun tarvitse syyllistää itseäni tyhjästä aukeamasta.

– Laura S.

Lauran Art Journal matka – Piste, piste, piste

Postauksessa näkyvä Dingbats Pro-muistikirja on saatu Vihkokaupalta.

Heippa ja tervetuloa tämän kertaiseen postaukseen matkallani art journalin ihmeelliseen maailmaan! Kuten jo otsikkokin kertoo lähdin liikkeelle tällä kertaa niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin pisteet. Hyvä syy myös päästä käyttämään Zigin Clean Color Dot tusseja, jotka ovat odottaneet kesästä asti vuoroaan.

Lähdin vuoron perään painelemaan kynällä pisteitä sivulle ja kasvattamaan ympyrää. Tämä oli samalla myös kunnollinen ensikosketukseni näihin kyniin, vaikka tiesin heti aloittaessani, että tämä vaihe tulee kestämään pitkään nautin yllättävää kyllä tästä vaiheesta. Laitoin äänikirjan soimaan ja painelin kynillä pisteitä paperille. Varsin terapeuttista puuhaa ja ajankulua ei edes huomannut lopulta, kun pääsin vauhtiin.

Noin 45 minuuttia myöhemmin koko sivu oli saanut suhteellisen tasaisesti pisteitä (onneksi päädyin alun empimisen myötä tekemään vain sivullisen aukeaman sijaan) ja muutaman pienen tahran, kun onnistuin tiputtelemaan tusseja paperille, hups. Nappasin pienen purkin kannen ja viivoittimen, joka toimii myös ympyräsapluunana ja lähdin koristelemaan sivua vielä muutamilla isommilla ympyröillä. Kyninä minulla oli muutamia eri värisiä tusseja Tombowlta ja Marvylta.

Kahteen isompaan ympyrään päädyin kirjoittamaan mustalla kuitukynällä dots dots dots (suom. pisteitä pisteitä pisteitä) peräperään. Lopulta nappasin Tim Holtzin Distress Oxide musteen värissä walnut stain ja leimailin sivun alareunaan ”Dots. All the dots.” (suom. Pisteitä. Kaikki pisteet.) Kuten aikaisemmista töistäni voi nähdä minun on hankala jättää näitä hieman abstrakteja sivuja ilman mitään tekstiä. Jostain syystä ne huutavat aina minulle, että jotain on lisättävä.

Lopputuloksena oli tällainen varsin hauska ympyröiden ja pisteiden täyttämä sivu, jonka kirkkaat värit piristävät huonompaakin päivää. Zigin kyniä haluan uudemmankin kerran päästä hyödyntämään tällä tavalla! Tuttuun tapaan sarjan aikaisemmat osat pääset lukemaan täältä. Ihanaa ja aurinkoista päivää sulle!

– Laura S.