Avainsana: ylläpidon postaus

DIY – maitotölkistä säilytysrasia

Olen tehnyt edellisvuosina aika paljon keskiviikkojen DIY-postauksia, mutta tämä vuosi on ollut hiljainen. Inspiroiduin kesällä meidän ihanan Aliisan Tuunaa tyhjästä – säilytyslaatikko maitopurkista postauksesta ja olen siitä asti odottanut pääseväni toteuttamaan tämän hyvin hyvin yksinkertaisen idean. Idea ei ole omani vaan tuli joskus jostain vastaan, en vain muistanut sitä ennen Aliisan postausta.

Tarvitset minkä tahansa tyhjän, pestyn ja kuivan pahvitölkin, kuten maito, mehu, jne. Korkeuden voit päättää tarkoituskohtaisesti, mutta kannattaa aloittaa korkeasta, ettei jää liian lyhyeksi. Onneksi materiaali on kierrätystavaraa, joten hävikki ei ole kummoinen jos ei ensimmäisellä kerralla heti onnistu.

Eli pese pahvitölkki, anna kuivua ja leikkaa ns. hattu pois… tai vaihtoehtoisesti leikkaa, pese ja kuivaa. Tämän jälkeen tölkkiä rutistellaan, lytistellään, väännetään ja taitellaan niin kauan että se pehmenee. Tämä on ehdoton, jotta pääsemme muovaamaan materiaalia ilman, että se repeää.

Etsi sivusauma ja kuori ohut päällimmäinen kerros pahvista. Voit käyttää apuna pinsettejä tai pihtejä, jollei kynnet riitä. Kuvapinta lähtee aika vaivattomasti, mutta varo ettet revi liian lujaa ja tölkki repeä. Muista kuoria pohja ja saumat hyvin. Päällikerroksestakin voikin kehittää jotain uutta tunnattavaa, vaikka laminoimalla kontaktimuovilla ja tekemällä TN:n kannet (Traveler’s Notebook).

Käännä yläreunaa varovasti kaksin kerroin. Itse käänsin noin 2-3 cm. Toista taitos, niin että reuna jää taitosten sisälle. Voit silitellä reunaa muotoon. Säilytyspurkki on valmis ja mikäli haluat, se on vapaata pintaa kaiken maailman tuunauksille.

Kaikki tuunaamaan pahvitölkkejä sukulaisille joululahjaksi, hih.

-Tia

Marraskuun melankolia

Marraskuun varjo laskeutuu harmaana kerälle käpertyneen ihmistä etäisesti muistuttavan hahmon ylle. Paksun peiton alta näkyy ainoastaan muutama hiustupsu ja paljaat varpaat. Käsi painaa kolmatta kertaa torkun pois ja mieli vaipuu unenomaiseen horrokseen. Samaan aikaan takaraivossa jyskyttää, on noustava, syötävä aamupala ja lähdettävä töihin. Niin se arki kulkee eteenpäin, vaikka mieli laahaa perässä.

Kiinnitin aamukahvia juodessa huomion siihen, että pihalla oli se sama harmaus, kun eilenkin. Pari päivää aiemmin huolto haki keinun pois pihasta. Enää en näe ikkunasta naapurin teiniä keinumassa. Viereisen talon edessä on edelleen ne viisi sähköpotkulautaa, jotka on olleet siinä jo viikon. Koskahan nekin haetaan pois?

Onneksi töissä voi työkaverille sanoa, että tänään on huono päivä ja se toteaa niin meillä kaikilla joskus. Heittää perään jotain hauskaa ja pian me nauramme yhdessä. Illalla töistä lähtiessä mummo halaa ja kehuu, miten mukava hoitaja olen. Tulee hyvä mieli ja taas selvittiin yhdestä päivästä.

Kaadan itselleni toisen kupin kahvia, vastaan jäsenille ryhmän offissa ja kerään eväät laukkuun. Rapusta ulos astuessa ensimmäinen pakkaspäivä osuu kasvoihin. Herään, on marraskuu ja minä matkalla töihin.

Bisous Janita V.