Avainsana: ylläpidon postaus

Kalenteriharrastuksen kulmakivet – Janita R.

Tässä postaussarjassa ylläpito pohtii sitä, mitkä asiat ns. vaaditaan siihen, että tämä harrastus on ylipäätään mahdollinen. Aihe on tärkeä, koska helposti – etenkin aluksi – sitä hullaantuu kaikesta mitä meidän ihanat kauppiaat tarjoaa; haluaa kokeilla aivan kaikkea. Ja niin tavallaan kävi myös mulle. On siellä kaappien perällä jos jotakin hutiostoiksi laskettavaa. Nyt on kuitenkin mun vuoro kertoa teille, mitkä asiat on harrastukselle ne, joista en luovu.

Jaan kulmakivet omalla kohdallani kahteen kategoriaan: fyysiset asiat kuten tuunaustarvikkeet ja asiat jotka mahdollistavat inspiraation ylläpitämisen. Ensimmäiseen kategoriaan kuuluvat ehdottomasti (lempi)kynät ja hyvälaatuinen paperi. Periaatteessahan kirjoittamiseen riittää mikä tahansa vihko ja kynä, josta irtoaa vähän väriä, mutta käytännössä laadukas paperi ja omia mieltymyksiä vastaava kynä tuottaa mulle niin paljon iloa, etten ala tästä tinkimään – ellei ole pakko. 

Paperien suhteen en ole turhan nirso, mutta koska pidän ensisijaisesti kirjoittamisesta, minulle paperin karheus ei ole ominaisuus, jota paperilta haen. Sen lisäksi että paperille on helppo kirjoittaa, suosin myös paperia, joka ei liiemmin vuoda tai ghostaa. Toisaalta voin ihan hyvin käyttää perus Leuchtturmin paperia, joten se, jos hiukan kuultaa läpi, ei maailmaa kaada.  Olen viime vuosina tykästynyt erityisesti Hobonichien myötä tutuksi tulleeseen Tomoe River -paperiin. Kyseinen paperi kestää hyvin musteita ja on melko sileää, ja siten siihen on uskomattoman sujuvaa kirjoittaa. Tästä päästäänkin toiseen kulmakiveen eli kyniin. Aivan uuden potenssin kyseinen paperi sai siitä, kun hoks

asin testata fountain peniä eli täytekynää. Omani on Kawecon Skyline Sport fine kärjellä ja sehän suorastaan liukuu kyseisellä paperilla. Samaa tekee toinen, jo pitkään suosikkikynän titteliä kantanut Mujin 0.38. Molemmissa arvostan juurikin kapeaa kirjoitusjälkeä ja tapaa, jolla muste tuntuu virtaavan ilman sen kummempia testejä joka kerta, kun kynän ottaa käyttöön. 

Kolmas ja neljäs kulmakivi ovat konkreettisia asioita, jotka ovat muistin tukena arjessa ja kalenteroinnissa. Unohtaisin vaikka oman pääni, kalenteriin merkitsemisestä puhumattakaan, joten teen usein nopeita merkintöjä puhelimen kalenteriin. Koitan myös pitää siellä kaikki sellaiset asiat, jotka voivat olennaisesti vaikuttaa suunnitelmien tekoon tulevaisuudessa. Rakastan analogista kalenteria, mutta digitaalisen muokattavuus ja helppous pelastaa monta kertaa viikossa. Tämän lisäksi käytän fyysisten posti-it notejen lisäksi myös niitä digitaalisia puhelimessa. Niihin saa helposti kerättyä niin hajanaiset ajatukset kuin kauppalistat silloin, kun paperia ja kynää ei ole saatavilla. En ole koskaan ajatellut, että digitaalinen ja analoginen sulkisivat toisiaan pois, ne vain täydentävät ja paikkaavat elämässäni toinen toisiaan.

Tuunaustarvikkeet eivät sinällään ole minulle mikään pakko harrastuksessa. Inspiraatio sen sijaan on, koska olen niitä ihmisiä, joilla harrastukset tulevat ja menevät, enkä tee juuri mitään, jos siihen ei ole fiilistä. Se taas millä ylläpidän sitä kuuluisaa fiilistä: yhtenä tärkeimmistä asioista on rauhallinen paikka, jossa saan keskittyä, joka onkin viides kulmakivi kohdallani. Tässä tapauksessa rauhallisuus ei välttämättä tarkoita sitä, että minun pitäisi olla kotona juuri omassa työtilassa, vaan sitä, että olen jossain missä minulla on kotoisa olo. Usein planneri on mukana vaikkapa kirjastossa tai kahvilassa.

Toinen tärkeä tunnelmaan ja keskittymiseen liittyvä asia ja kulmakivi numero kuusi omalla kohdallani on musiikki ja podcastit tai äänikirjat. Saan niistä paljon inspiraatiota tekemiseeni ja hyvät kuulokkeet mahdollistavat hetken rauhaa missä tahansa. Viimeisenä kohtana on se tärkein: yhteisö. Löysin Kalenterimanian ja sen ihmiset vahingossa, mutta te kaikki olette olleet mulle jatkuva inspiraation lähde. Jokainen upea postaus missä tahansa kanavassa ylläpitää sitä halua kokeilla ja oppia. On myös upeaa nähdä millainen tuki ja turva tämä yhteisö voi olla. 

Siinä olivat minun harrastukseni mahdollistavat asiat. Mikä on sellainen konkreettinen tai aineeton asia jota ilman et tulisi toimeen?

-Janita R.

Helpot tee-se-itse kirjanmerkit

Luminen tervehdys keskiviikkoosi! Tässä postauksessa ajattelin esitellä ihan superhelpon ja nopean kirjanmerkki-idean. Olen itse innostunut taas pitkästä aikaa lukemisesta, ja useampi kirja on samaan aikaan kesken, joten tarvitsen luonnollisesti useamman kirjanmerkin.

Pienen kokonsa ansiosta tähän on tosi helppo käyttää pientä askartelusta jäänyttä paperi- ja pahvisilppua (mitä, en kai oo ainoa, joka säästää ihan kaiken pienimmänkin paperirippeen?) etkä koristeluiden lisäksi tarvitse kuin liimaa, sakset ja ripauksen luovuutta! Näitä voi tehdä joko tosi yksinkertaisesti tai käyttää paljon aikaa, ihan oman maun mukaan.

Kirjanmerkit sopivat myös kivaksi itsetehdyksi lahjaksi, josta voi tehdä juuri saajansa näköisen. Näistä saa myös hyvin sivumerkkejä kalenterin väliin.

Säästä kaiken (ruskean) kartongin mitä vain voin, sitä kertyy paketeista, kirjekuorista ja erilaisista pakkauksista. Kaivoin varastosta myös vanhoja kirjansivuja ja vähän koristepaperia. Lisäkoristeluun meinasin käyttää vähän washiteippiä ja tarroja.

Aloitetaan leikkaamalla kaksi suikaletta kartonkia. Tässä voi ihan oman maun mukaan valita leveyden, itse tein näistä noin 4 cm:n levyiset. Toinen palanen on paljon lyhyempi kuin toinen. Lyhyempi pala liimataan ”vastakappaleeksi” pidemmälle palalle yhteen yläreunasta, n. 1,5 cm mitalta.

Käytin Fiskarsin leikkuria, mutta tämä onnistuu tietysti myös saksilla.

Näin yhteen liimattuna kartongin palaset muodostavat merkin, joka jää jämäkästi sivuun kiinni.

Aloin kerrostella paperia ja ruutuwashia kartonkiliuskan päälle.

Merkki kaipasi ehdottomasti myös kirjatarroja, joten kerrostin niitä muutama.

Loppusilauksena tein rei’ittimellä reiän ja pujotin washia läpi Tian ohjeiden mukaisesti.

Kaiken kaikkiaan tekemiseen meni noin 20 minuuttia, ja iso osa siitäkin ajasta oikeastaan vain sommitteluun ja pähkäilyyn, että mitäs sitä tekisi tähän. Yleensä kun touhuan askartelun parissa, mulla ei ole heti alusta mitään selkeää visiota, että miltä lopputuloksen tulisi näyttää. Teen yleensä vähän kokeilullisemmin, eli saatan toteuttaa kaiken koristelun ihan lennosta. Aloitukseen riittää yleensä vain visio värimaailmasta.

Halusin tehdä vielä vähän pienemmän kirjanmerkin, joten leikkasin taas kaksi saman levyistä, mutta eri pituista kartonkisuikaletta.

Tässä kuvassa näkyy hyvin, miten kartonkipalaset liimataan toisiinsa, eli kirjan sivu sujautetaan niiden väliin kuten sakset tässä.

Kerrostelin taas paperia ja washia taustaa varten.

Kirjat ovat ”lippu seikkailuun”, joten kaivoin muutaman koristepaperilipun ”lisämausteeksi”.

Liput olivat turhan vaaleita, joten käytin vähän mustetta niiden tummentamiseen. Tämän tyyppinen tuunailu on jo ihan omasta viitsimisestä kiinni. Vähemmälläkin olisi selvinnyt, mutta tykkään lopputuloksesta.

Koska vedin tämän kirjanmerkin tuunailun jo ihan överiksi, etsin vielä leimailutarvikkeitteni joukosta kirjainleimasimet. Näillä kirjanmerkki saisi loppusilauksensa.

Tekstasin leimasimilla pienet tekstinpätkät lippujen päälle.

Jos kirjanmerkkejä haluaisi käyttää esimerkiksi tabeina kalenterin välissä, merkin ylälaitaan voisi kirjoittaa merkattavan kohdan tai liimata tekstitarran. Olisin myös voinut käyttää kirjainleimasimia tähän.

Sellainen tuunailutuokio tällä kertaa! Toivottavasti inspiroin myös muita kokeilemaan näiden tekemistä.

Loppukaneettina voisin mainostaa, että jos oot lukevaa sorttia, meillä on ryhmän kesken menossa oma 2023 lukuhaaste, josta voit lukea täältä. Nähdään ryhmässä, kivaa loppuviikkoa! <3

-Emmi