Avainsana: ylläpidon postaus

Kalenterikammon selätys?

Syksy on kalenterimaanikon vuoden toiseksi jännittävintä aikaa – lukuvuosikalenterit tulevat, uudet julkaisut saapuvat ensi vuodelle ja ihanien ulkomaisten kalenterien ennakkomyynnit pitävät pään pilvissä. Tässä kuussa tulevat mm. uudet Happy Plannerit ja Hobonichit myyntiin. Mikäkö on se jännittävin aika sitten? No tietenkin sen uuden kalenterin käyttöönotto silloin vuoden alussa tai syksyllä, jos lukuvuosikalenteria käyttää!

Kuten perjantaipäiväkirjassa olenkin kertoillut, mulla on ollut aika haastava vuosi omassa elämässä, eikä oikeastaan koko kesän aikana tai edes alkusyksystä ole ollut mitään kosketuspintaa kalenterin tuunaamiseen, saati sen käyttämiseen. On ollut jotenkin vaikea innostua tämän vuoden uutuuksista ja syksyn kalenteripöhinästä. Löysin vihdoin vuosien etsiskelyn jälkeen kalenterirauhan ja päädyin samaan kalenteriin kuin tänäkin vuonna. Ennakkomyynnistä ostettua ihanuutta odottaessani tunnen kuitenkin pienen syyllisyyden piston sisimmässäni – miksi ostin taas kalliin kalenterin, vaikka en ole edes käyttänyt sitä viime aikoina? Katson työvuorot vain kännykkään tallennetusta pdf:stä, enkä ole tehnyt mitään järkevää tähän harrastukseen liittyvää pitkään aikaan. Olen yrittänyt aloittaa, mutta ”se ei vaan nyt lähde.” Kauhistuttava ajatus, onko kalenterikipinä kuollut ja kuopattu?!

Miten siis löytää kadonnut kalenteri-into? Miten saada elämä ja arki järjestykseen ja napata koppi to do-listoista ja aamurutiineista? Mä en oikeasti tiedä mitä tehdä.

”No sen kun teet vaan!”
”Siitä se lähtee, ku alottaa!”
”Kirjoita joku lista, tee aikataulu ja elä sen mukaan.”
”Sun pitää Emmi kehittää rutiineja itsellesi.”

Olispa se yhtä helposti tehty, kuin sanottu! Ei toimi mulla. Tuntuu, ettei mulla ole niitä keinoja tai työvälineitä, joilla saisin jotain järkeä tekemiseeni. Mun aivoista puuttuu se ”nyt tehdään” -vipu ja nykyään edes deadlinet ei auta. Mä en vaan saa pidettyä kiinni suunnitelmistani ja se aiheuttaa kalenterikammoa ja turhautumista. Miksi toteuttaa hienoja viikkosivuja ja tehtävälistoja, jos en niitä kuitenkaan tee?

Mä en oikeasti tiedä mitä tehdä. Mutta mä olen päättänyt, että teen sen, jotenkin, räpiköiden, enkä aio ottaa stressiä siitä, että rakas ja innostava harrastus on jotenkin jäissä hetkellisesti.

Olen päässyt yli siitä, että kalenterissa on tyhjiä viikkoja. Teen tätä itselleni, en Instagramille tai Kalenterimanialle. Elämä ei siihen kaadu, jos en yllä mahdottomiin itseasettamiini tavoitteisiin. Sitten jos tuntuu siltä, että laittaisi sinne tarran, jos toisenkin niin laitan. Jos vaikka tämän suvantovaiheen ajan kalenteri saa luvan olla vain ajanhallinnan väline.

Muita ideoita tilanteen hallintaan saamiseksi:

  • Viikon tehtävälista – Samat jutut joka viikko, tuntuu tyhmältä listata samat asiat ”jotka teen aina,” mutta aion kokeilla listata kaikki toistuvat tehtävät, jotka sitten saan merkata tehdyiksi to do-listassa, ne on niitä perusjuttuja ja ammennan vähän tyydytyksen tunnetta siitä, että olen saanut jotain aikaiseksi.
  • Jätän Instagramin selaamisen vähemmälle – Mun planneritilillä seuraan ihania kalenteri-ihmisiä ja yleensä vain nautin muiden luovuuden seuraamisesta, mutta oman harrastusmotin ollessa kateissa saattaa muiden tekeleiden ihailusta olla enemmän haittaa kuin hyötyä.
  • Rutiinien hyväksikäyttäminen – Nämä totutut jutut, jotka toistuu joka päivä; peset hampaat, otat lääkkeet, juot aamukahvin. Näiden yhteyteen voi lisätä muita tehtäviä, jotka pitää saada tehdyksi. Kun olet toistanut ne tarpeeksi monta kertaa myös niistä tulee tapa. Aion hieman enemmän ajatuksen kanssa lisätä rutiineja elämääni, esimerkiksi venyttelyn illan hampaiden pesun yhteyteen ja 15 minuuttia kirjan lukemista aamukahvin kanssa.
  • Kirjoitan päiväkirjaa edes vähän – Journalointi on hyvä tapa saada merkitystä arkeen. Mietit päivää hieman eri silmin, kun tiedät että kirjoitat siitä vähän jotain ylös. En aio koristella päiväkirjaa tai muutenkaan yrittää tehdä siitä jotenkin esteettisesti miellyttävää ja luovaa.

Tulen sitten joku maanantai loppuvuodesta kertomaan, että miten tämän empiirisen testin kanssa kävi.

Onko sulla ollut kipuilua arjen hallinnan, aikuistelun tai kalenteriharrastuksen kanssa? Vertaistukea voi hakea ryhmästä, nähdään siellä!

Armeliaisuutta just sun syksyyn. <3
– Emmi

Esitelyssä Metsän aika 2024

Postauksen kalenteri on saatu Metsän aika -yhteistyössä.

Minulle tupsahti yhteistyökalenterina vuodelle 2024 tämä luonnonläheinen kaunotar. Paketti avattiin livessä jonka pääsee katsomaan täältä. Olen tästä yhteistyöstä todella innoissani ja olen ihaillut kyseisten kalenterien kuvitusta aiempinakin vuosina.

Visuaalisesta ilmeestä kuvien osalta on huolehtinut Anni Puhakka ja näistä saakin nauttia läpi vuoden, lisäksi niiden yhteydessä on tutusti runoja ja aforismeja Pirkko Sainiolta. Kalenterin kansi on tuttuun tapaan miellyttävän sileä soft touch -pinnoituksen ansiosta, A5 -kokoa on myös helppo kantaa mukana. Kannessa messinkiyksityiskohdat tekstin foilauksessa yhdistettynä kullanvärisiin parikierresidontaan ja kirjanmerkkiin ovat vahvasti omaa silmää miellyttäviä.  Kalenteri on avainlipputuote, eli alusta loppuun kotimainen, lisäksi sivut ovat ympäristösertifioitua kopiopaperia paksumpaa miellyttävän tuntuista paperia. Jo livessä testatun perusteella pystyn sanomaan, että omiin tarpeisiin paperi tulee kynien osalta riittämään enemmän kuin hyvin.

Kalenteri alkaa 2024 vuosinäkymällä johon saa jo talteen tulevia tapahtumia ennalta. Nimipäivät ja kotimaiset juhlapyhät löytyvät kalenterista. Tämä on mulle tärkeää koska muutoin olen arkipyhistä aivan ulalla.

Ehdoton vahvuus kalenterissa on myös viikkoaukeamien selkeä ulkoasu. Päivät pitävät sisällään kellonajat 8-20 joka riittää useimpina viikkoina omaan käyttöön hyvin. Viikkoja itsessään löytyy joulukuun 2023 viimeisestä aina vuoden 2025 ensimmäiseen. Aukeamaa koristavat kauniit piirrosyksityiskohdat ja jokaisen kuukauden teemaväritys. Tämä oli yksityiskohta joka ilahduttaa, pidin joka väristä eikä minun tarvitse miettiä teemavärejä tällä kertaa itse! Tilaa on runsaasti myös esimerkiksi muistiinpanoille tai tuunaamiselle. Kalenterin lopussa on lisää muistiinpanosivuja ja tilava muovitasku, jonne menevät mukavasti lippulaput vaikkapa laukun pohjalta. 

Mitä tulee omaan käyttööni, tämä kalenteri lähtee toivottavasti mukanani monelle pienelle reissulle lähimaastoon tutustuessa! Niillekin päiville kun sää ei retkiä salli on minulla nyt pieni pala suomalaista metsää ja sen rauhaa mukana kuljetettavaksi – tämä saattaa tulla tarpeeseen arjen hektisyyden keskellä.

Mitä mieltä olet tämän vuoden Metsän aika -kalenterista?

Janita R.