Avainsana: ylläpidon postaus

Kalenteritermistö auki – To do -listat

Tässä postauksessa käydään läpi varmasti jokaiselle tuttua plannerointityyliä. To do -listat ovat käteviä arjen apulaisia joilla voi tehdä etukäteen suunnitelmia jos ei halua planneroida ennen kuin ne tapahtuvat, ne mahdollistavat edistymisen seuraamisen. Kalenteriin saa mitä tahansa ostoslistoista nimen mukaiseen listaan tehtävistä asioista. Mutta eihän listat ole mitään plannerointia, vai ovatko sittenkin? Bullet journal -metodi pelkistettynä perustuu itse asiassa juurikin niihin kuuluisiin listoihin ja asioiden liikutteluun ja merkkaamiseen sen mukaan mitä on tullut tehtyä.

Listojen houkutus lienee niiden helppoudessa ja käytännöllisyydessä, niihin ei vaadita kuin kynä ja paperia. Kuka tahansa voi ja on joskus tehnytkin niitä. Listat voivat olla koristeellisia, värikkäitä, voi käyttää valmiita tarroja tai pysyä yksinkertaisella linjalla. Tässäkin plannerointityylissä on yhtä monta tapaa tehdä kuin on tekijöitäkin.  Tässä postauksessa on muutamia esimerkkejä erilaisista to do -listoista. Osa liittyy päivittäisiin muistettaviin asioihin, toiset katsottaviin leffoihin ja osa taas on rolling weeklynä tunnettu tapa tehdä tehtävälista ja merkitä janalla minä päivänä asia tuli tehtyä.

Tavallisten kynällä paperille tehtyjen listojen lisäksi on useita sovelluksia jotka toimivat samalla tavalla. Sen sijaan että tehtävä merkitään tehdyksi paperille, se tehdään appiin. Parhaimmillaan to do -listat tehostavat tekemistä. Toisaalta ne myös auttavat muistamaan ja listoista saa myös iloa kokoelmien muodossa.

Käytätkö itse istoja plannerissa? Jos, niin millä tavalla, jos taas et niin aiotko testata?

Kalenteri on kalenteri

Sekä Kalenterimanian Facebook-ryhmässä että ylläpidossa on viime aikoina ollut yllättävän paljon puhetta inspiraatiokadosta, ajanpuutteesta sekä ylipäätään vaikeuksista hypätä kalenteriharrastuksen pariin. Tämä sama on valitettavasti pätenyt myös minuun, mikä on toisaalta antanut hyvän hetken myös ajatella kalenteria toiselta kantilta. Kalenterointini on kaiken kiireen ja väsymyksen keskellä sisältänyt muutaman kuukauden ajan vain työvuorojen merkkaamista omaan mukana kulkevaan Midoriini ja keittiön seinällä roikkuvaan perhekalenteriin.

Palasin töihin maaliskuun alussa hoitovapaalta ja nyt elo-syyskuun vaihteessa myös mieheni palasi lyhyen hoitovapaan jäljiltä takaisin sorvin ääreen, mikä tarkoitti meillä ihan uudenlaisen arjen alkua tyttäremme aloittaessa päiväkotia. Molempien vuorotyöt tuovat pakkaan vielä omanlaisensa haasteen, joten huomasin yhtäkkiä olevani tilanteessa, että kalenteri on ihan oikeasti oltava toimiva eikä vain esteettisesti silmää miellyttävä kokonaisuus.

Yhtäkkiä pelkkään mustaan kynään luottanut joutui kaivamaan värilliset kynät penaalista ja lähteä värikoodaamaan molempien työvuoroja, tytön hoitoaikoja ja sitä, kumpi hoitaa viennin taikka päiväkodista noutamisen. Tätä menetelmää on nyt kulunut kuukauden päivät ja ainakin toistaiseksi se on toiminut yllättävän hyvin. Samaiset värit ovat myös siirtyneet Midorini sivuille, jotta pystyn tarvittaessa tarkistamaan mukana kulkevasta kalenteristani hakuaikoja tai puolison töitä.

Vaakasivut minulla eivät vieläkään toimi oman ajatusmallini kanssa, mutta olen pärjännyt tähän saakka, joten menemme hammasta purren vuoden loppuun saakka tällä kokoonpanolla. Hobonichini koki kahden kuukauden mittaisen hiljaisen kauden ja olenkin sitä nyt yrittänyt palautella päiväkirjamaisesti takaisin osaksi arkeani. Mutta tärkeimpänä on kuitenkin se, että kalenteri on ensisijaisesti kalenteri. Kalenteri on ajanhallinnan väline.

Haluankin siis muistuttaa Sinua siellä ruudun takana, että mikäli kalenterin koristelu on tuntunut välillä ylitsepääsemättömältä, se on täysin okei. Kalenterisi tarkoitus on auttaa sinua arjessa ja jos arki näyttää siltä, että aikaa taikka voimavaroja ei löydy sen koristeluun, silloin sen koristelu ei auta sinua arkesi hallitsemisessa. Ota siis syvä henkäys, ehkä toinenkin, ja käytä kalenteria siitä huolimatta. Tämän harrastuksen parhaita puolia on se, että se odottaa siellä pidemmänkin tauon jälkeen, yhtä lailla kuin ihana yhteisömme, maniaperhe, sitä hetkeä, kun olet valmis palaamaan.

Lempein terveisin, Laura S.