Avainsana: ylläpidon haaste

Inspiraationa kirja – Suvi

Postauksen muistikirja saatu kaupallisessa yhteistyössä CupOfTherapyltä.

Jälleen koittaa uuden haastesarjan aika, ja tälläkertaa pitää inspiroitua kirjasta.

Koska varsinaisen kalenterini tuunaustapa ja -tyyli ovat vakiintuneet, ei perinteinen aukeama ollut tällä kertaa vaihtoehto. Siispä käännyin oitis CupOfTherapyn muistikirjani puoleen, jossa pidän #kmterapiatuokio-liveistä tuttua onnistumispäiväkirjaa.

Koska muistikirjani teema on mielenterveyteeni liittyvät asiat, tuntui valintani luonnollisemmalta kuin koskaan. Valitsin kirjakseni Alcottin teoksen Pikku naisia. Se on neljän sisaruksen kasvutarina, joka pitää sisällään iloja ja suruja – aivan kuten minun muistikirjani on minun kasvutarinani iloineen ja suruineen.

Olin jo valinnut englanninkielisen lainauksen kirjasta, kun aloin hahmotella lyikkärillä neljää tyttöhahmoa mekoissaan niittykummun päälle. Ja koko aukeaman mitalle, tottakai.

Kun olin tyytyväinen hahmotelmaan, jatkoin työtä vahvistamalla tyttöjen ääriviivat mustalla Pilot Maicalla.

Seuraavaksi hahmottelin lainauksen sivulle ensin lyijykynällä, ja sitten piirsin päälle Sharpien tusseilla sekä Pilot Frixionilla.

Aivan viimeisenä halusin luoda työlle yksinkertaisen taustan, joten kaivoin naftaliinista vahaliidut. Tyttöjen figuurit saivat haalean violetin värin, kumpare vihreää ja taivaalle yritin luoda myrskyn tuntua, sekä ukonilmaa, jota ulommaisin oikealla oleva sisarus osoittaa.

Vaikka saatoin päässäni kuvitella hieman erilaisen toteutuksen, olen aukeamaan ja sen merkitykseen minulle todella tyytyväinen. En ole aikoihin vain tarttunut kynään ja piirtänyt ja sekin tuntui pitkästä aikaa erittäin kivalta.

Suvi

Voimasana – Nanna

Pyörittelin omaa voimasanaani mielessäni todella pitkään. Kysyin muutamaan kertaan apua puolisolta sekä muilta ylläpitäjiltä. Mikään niistä ei kuitenkaan puhutellut tarpeeksi tai tuntunut riittävän omalta. En ollut varma sanastani vielä silloinkaan, kun laskin siveltimen tyhjälle paperille.

Siveltemen liukuessa paperilla silmiini osui teksti joka oli ollut siinä koko ajan. Täytyi mennä kauas nähdäkseen lähelle. ’Sinä riität’, lause, joka on ikuistettu oikeaan ranteeseeni.

Olen aina verrannut itseäni muihin. Kokenut olevani riittämätön sellaisena kuin olen. En ole ikinä mahtunut annettuun muottiin. Reunat ovat aina olleet liian matalat tai muotti valmiiksi liian pieni. Koulukiusaaminen, ulkopuolelle jättäminen ja ulkonäköpaineet ovat aina kulkeneet muistoissa mukana. Kunpa se epävarma teinityttö olisi tiennyt selviävänsä siitä kaikesta ja vuosien jälkeen huutavansa vain kovempaa.

Vasta viimevuosina olen oppinut rakastamaan itseäni ja hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen. Uskomaan siihen, että olen ’riittävä’ juuri tällaisena.

xoxo Nanna