Avainsana: yhteistyöpostaus

Esittelyssä – Tempo 2023 (Ajasto)

Kalenteri on saatu yhteistyössä Ajastolta.

Sain käsiini herkullisen värisen ja erittäin soman pienen kalenterin, nimittäin Ajasto Tempon vuodelle 2023. Tempo on kooltaan A6-kokoinen eli varsin näppärä mukana kuljetettavaksi kalenteriksi. Kankaiset, kovat kannet ovat väriltään upeat kirkkaan pinkit, ja etukannessa komeilee hopeafoilattu perhonen. Samanlaisella foililla kanteen on myös kirjailtu kalenterin nimi, vuosiluku ja Ajaston logo.

Kurkataanpa sitten kalenterin sisälle! Värimaailma on sekoitus valkoista, pinkkiä ja mustaa. Pinkki ja musta toimivat kivasti tehosteväreinä kirkkaanvalkoisten sivujen kanssa. Ajasto itse kehottaa sivuillaan näin: ”Tee kalenteristasi päiväkirja.” Tempo saattaa olla pieni, mutta viikkoaukeama on horisontaalinen ja kirjoitustilaa on jokaisen päivän kohdalla yllättävänkin mukavasti. Voinkin siis hyvin kuvitella, että Tempo sopisi oikein hyvin päivittäiseksi päiväkirjaksi, johon voi sitten kirjailla jokaisen päivän tärkeimmät tapahtumat tai mietteet lyhyesti.

Kannen perhosteema jatkuu kalenterin viikkoaukeamilla. Jokaisella aukeamalla on kaunis perhos- tai kukka-aiheinen kuvitus oikean sivun alareunassa. Sen yhteydessä jokaiselta aukeamalta löytyy myös jokin ajatelma tai lainaus. Mielestäni kalenterin kuvitus ja lainaukset luovat yhdessä kauniin, runollisen tunnelman ja kannustavat näin ollen kalenterin käyttäjääkin kirjoittamaan ja laittamaan ajatuksiaan paperille. Kenties tämä kalenteri voisi muuntautua jonkinlaiseksi pieneksi runokirjaseksikin.

Viikkokalenterin lisäksi Tempo-kalenterista löytyvät vuosisuunnitelmat vuosille 2023 ja 2024 ja nimipäivät. Kalenterissa on runsaasti muistiinpanosivuja, niin tyhjiä viivallisia ja ruudullisia kuin myös valmiiksi otsikoituja osoitteiden ylös merkitsemistä varten. Ihan lopusta löytyvät myös pohjat viikkosuunnitelmille, jotka toimisivat varmasti hyvin esimerkiksi lukujärjestyksinä tai vaikka jonkinlaisena treenikalenterina.

Ajasto Tempo on näppärä ja suhteellisen tiivis kalenteri, josta ei mielestäni löydy mitään ylimääräistä, mutta joka ei toisaalta myöskään kaipaa sitä. Se sopii hyvin laukkuun mukaan napattavaksi kalenteriksi niin töihin kuin kouluunkin ja voisin hyvin kuvitella pitäväni siinä itse jonkinlaista pienimuotoista päiväkirjaa. Hirveästi koristelutilaa ei kalenterisivuilla ole, mutta kylllä sinne näppärästi saisi varmasti mahtumaan tarran tai palan washia sinne tänne! Kalenteri on sitä paitsi niin nätti, että ei se kyllä juurikaan koristeita välttämättä edes kaipaa.

-Carita

Lauran Art Journal matka – tekstuureja

Postauksessa näkyvä Dingbats Pro -muistikirja, sapluuna ja Distress Oxide muste on saatu Vihkokaupalta.
Modeling Paste on ostettu Suomen Taidetarvikkeelta.

Viikko lähenee loppuaan ja onkin aika hypätä tämän kertaisen art journal matkani kyytiin. Marraskuu lähes yllätti minut, elin vielä pitkälti lokakuuta ja kaikki tekemiseni oli suunnattu siihen, että sain suoritettua loppuun #the100dayproject -haasteeni. En ole ehtinyt samalla tavalla tehdä mitään art journaliini ja tuntui siltä, ettei minikokoisten töiden jälkeen ollutkaan niin helppoa palata isomman muistikirjan pariin.

Nappasin kuitenkin ilman sen suurempaa suunnitelmaa spraypullon ja Distress Paint maalin värissä Saltwater taffy. Ruiskuttelin ensin vettä ja levitin sen vielä kauttaaltaan paperille, jonka jälkeen laitoin alkuun ohuen kerroksen maalia.

Sitten sain idean: en ollut vieläkään testannut, miten maali käyttäytyy tuorekelmun kanssa. Kipitin keittiöön ja hain kelmurullasta palasen. Ohut kerros maalia oli lähes kuivunut sillä välin, joten levitin uuden ohuen kerroksen sivulle, jonka jälkeen painoin kelmun maalin päälle. En tiennyt, kauan kelmun kuuluu paikoillaan olla, mutta odotin muutaman minuutin ennen sen poistoa. Oletettavasti minulla ei ollut tarpeeksi maalia tai jo kertaalleen samalla värillä maalattu pohja oli ongelma, mutta kuvio kelmun poiston jälkeen oli todella huomaamaton.

Painoin tosin kelmun viereiselle tyhjälle sivulle ja sain super kivan näköisen kuvioinnin aikaiseksi. Olen harrastanut jo hetken sitä, että länttään ylijäämämaalit ja putsailen mustetuputtimeni art journalin sivuille, sillä nämä jämät saavat lopulta todella kivan näköisiä pohjia aikaiseksi. Tämän kimppuun onkin kiva palata sitten myöhemmin.

Seuraavaksi kaivoin aiemmin kesällä ylläripaketista saamani sapluunan ja musteen esille. Valitsin muutamia virkkeitä sapluunasta ja levitin mustetta harjalla. Koska harvemmin muistan (tai jaksan) puhdistaa musteenlevitystyökalujani kunnolla, tälläkin kertaa oranssi sai hieman viimeksi käytettyä ruskeaa välillä kaverikseen. Toisaalta mixed media töissä tämä ei minua ainakaan haittaa. Jos haluaisin jotain puhdasta väriä johonkin, ottaisin vain uuden tyynyn käyttöön.

Seuraavana vuorossa oli modeling paste eli kohopasta. Ostin alkusyksyllä tämän reissullani, sillä aiempi halpa kohopastani oli välillä niin löysää, että se kaikista yrityksistäni huolimatta levisi todella herkästi sapluunan alle. Koostumuksen huomasin heti paljon jämäkämmäksi kuin aiemmassani. Levitin kohopastan palettiveitsellä, olen todennut tämän kaikista helpoimmaksi tavaksi saada pinta tasoitettua. Vielä helpompaa olisi varmasti astetta isomman veitsen kera, joten ehkä setti menee jossain vaiheessa ostoslistalle.

Ja kuten kaikki art journal sarjaani aiemmin lukeneet tai livejäni seuranneet tietävät, kärsivällisyys kuivumisen kanssa ei ole koskaan ollut minun juttuni. Joten suosiolla lähdin tässä vaiheessa tekemään muutamat kotityöt alta pois. Suosittelen myös esimerkiksi omien askartelujälkien siivoilua samalla, kun odottaa tämän aineen kuivumista.

Valitsin samalla, kun odotin, että kohopasta kuivuu, työn viimeistelyä varten yhden tyttötarran. Käyttämäni tyttö on La Dolce Vitan tarroja, joihin olen ihastunut jo muutama vuosi sitten. Leikkasin suurimmat valkoisesta reunasta pois, sillä tällä kertaa se ei sellaisenaan sopinut osaksi työtä.

Kun kohopasta oli kuivunut tarpeeksi, käytin Distressin Oxide Sprayta (wilted violet) avaamalla korkin ja ”pilliosuudella” roiskin pieniä musteläiskiä sivulle. Lisäksi kaadoin pienen määrän väriä myttyyn vessapaperia, jolla sitten levitin ja tuputin kohokuvioiden päälle väriä.

Lopuksi nappasin taas mustetyynyt ja levitin lisää oranssia kohopastan päälle ja muutamia sivalluksia efektiksi sivun reunoille. Viimeisenä tein valkoisella maalitussilla pieniä pisteitä violetin kaveriksi ja liimasin tyttötarran sivulle. (Ihastuttava apurini päätti myös jättää jälkensä tämän kertaiseen työhön muutaman kissankarvan myötä, hupsis!)

Lopputuloksena yksinkertainen, mutta mielestäni kaunis sivu. Tämä myös herätteli ihanasti taas luovuutta ja fiilistä tehdä lisää! Tuttuun tapaan voit lukaista sarjan aiemmat osat täältä. Inspiroivia tuunailuhetkiä sinulle ja ryhmässä nähdään!

– Laura S.