Täältä voit käydä katsomassa liven kun sain paketin.
Sain itselleni suloisen värisen Bike muistikirjan pahvikansilla. Muistikirja on kokoa A5 eli 14,8 x 21,0 cm ja on syönyt sisäänsä ruutupapereita. Kantta koristaa polkupyörät, joten itselle käyttötarkoitus ratkesi siitä heti. 160 sivua kevään ja kesän retkiä ja touhuja varten.
Kesäkirjana tämä toimii loistavasti. Piti heti päästä testailemaan sivujen maalaus kestävyyttä ja täytyy sanoa, ettei muistikirja pettänyt odotuksia. Paperi on hieman normaalia ruutupaperia paksumpaa ja kesti guassimaalit erittäin hyvin. Ei näkynyt läpi tai edes erityisemmin kupruillut. Vaikkakin ruutusivuiset muistikirjat ovat jääneet vähemmällä huomiolle viimevuosina, niin koen että ne toimivat hyvin omaan tarkoitukseeni retkikirjana. Ruutuja on helppo käyttää muistiinpanojen pohjana, koska kuka nyt osaa kirjoittaa suoria rivejä, en minä ainakaan. Lisäksi kesäisiin puisto- ja leirinuotiohetkiin on minulla aina kuulunut myös pelit ja sitä varten on kuljetettu ruutupaperia mukana, joten nyt pelit voin suoraan taltioida kirjan sivuille.
En ole kovinkaan kärsivällinen ihminen. Siitä huolimatta sain jostain päähäni, että tämänkertainen art journal työni tulisi olemaan mandala. Sentään suuresta alkuinnostuksestani huolimatta tiedostin tämän pienoisen luonteenpiirteeni, ja koko aukeaman sijaan päätin tehdä vain puolikkaan sivun kokoisen teoksen.
Aloitin kääntämällä koko kämpän ympäri löytääkseni itselleni harpin. Vaikka aioin tehdä suurimman osan linjoista vapaalla kädellä, halusin puoliympyräni olevan mahdollisimman symmetrinen. Aluksi minun oli tarkoitus lähteä tekemään tätä Sharpiella kokonaan: olin edeltävänä päivänä testannut, miten muistikirjan sivut kestivät tussia ja nehän yllättivät minut kestävyydellään. Vain todella pitkään painettaessa kynä tuli läpi, mutta muuten se vain kuulsi sivun toiselle puolelle.
Huomasin kuitenkin varsin nopeasti, että Sharpie on aivan liian paksu siihen, että lähtisin tekemään pikkutarkkaa viivatyötä eteenpäin. Otinkin käyttööni sekä 08 että 05 paksuiset Sakuran Pigma Micron kuitukärkikynät. Kuvioinnit hahmottelin lyijykynällä alkuun, mutta lopulta siirryin aika lailla vapaalla kädellä piirtelyyn, kun apuviivoista huolimatta viivani menivät välillä hieman minne sattuu.
Koska minulla on kotona pieni mini-ihminen huolehdittavana, tämä oli pitkästä aikaa työ, jota en saanut yhdeltä istumalta – tai edes yhden päivän aikana – valmiiksi. Jatkoin tätä yli viikon ajan aina välillä hyvän hetken löytyessä. Lähtökohtaisesti tein valmiiksi aina yhden kerroksen ja kuhunkin kerrokseen upposi helposti yli tuntikin aikaa. Inspiraatiota kuvioihin oli pakko metsästää aina välillä Pinterestin ihmeellisestä maailmasta, sillä pelkäsin jatkuvasti tuhoavani työn. Tätä kynää kun ei pysty kumittamaan pois virheen sattuessa.
Ja ehkä oli jo ihan hyvä mielenterveyteni kannalta tehdä tätä osissa. Olettaisin, että mandalan alkuperäisen käyttötarkoituksen perusteella (symbolinen kuvio, jota käytetään pyhissä rituaaleissa ja meditoimisen apuvälineenä) se, että olisin tehnyt tätä hermot kireällä ja jatkuvasti ärräpäitä päästellen, ei oikein olisi ollut sopivaa.
Se kuitenkin valmistui. Minun ensimmäinen (ja todennäköisesti myös viimeinen) mandalani. Nyt kun jälkikäteen katselen sitä, olen yllättävän tyytyväinen, vaikka silmääni osuu totta kai ne epäonnistuneet viivat ja epäsymmetrisyys. Näin kokonaisuutena siitä tuli ihan kaunis.
Oletko sä koskaan tehnyt mandalaa? Tule esittelemään taideteostasi Kalenterimanian Facebook-ryhmän puolelle, näkisin mielelläni, millaisia olette saanut aikaiseksi! Ja tuttuun tapaan sarjan aikaisemmat osat pääset lukemaan täältä.
