Avainsana: yhteistyö

Esittelyssä tuotepaketti – Lahden Työn Paikka

Minulla on kunnia aloittaa Kalenterimanian yhteistyö Lahden Työn Paikka -nimisen kirjansitomon kanssa. Yrityksellä on vahvat juuret Lahdessa ja se on ollut toiminnassa jo vuodesta 1987. Kaikki Lahden Työn Paikan kirjansitomon tuotteet ovat käsityöpainotteisesti valmistettuja ja bujotuotteiden lisäksi he tekevät tilaustöitä kunnille, kaupungeille ja yrityksille sekä myös yksityisille asiakkaille. Lisätietoa yrityksestä löytyy heidän nettisivuiltaan.

Lahden Työn Paikka on minulle yrityksenä suhteellisen uusi tuttavuus. Sen verran tiesin entuudestaan heidän toiminnastaan, että olen Instagramissa ihaillut kirjansitomon Peikonlehti-kantisia muistikirjoja. Nyt salainen haaveni toteutui ja pääsin henkilökohtaisesti tutustumaan tuotteisiin, kun sain valita heidän verkkokaupasta itselleni yhden vapaavalintaisen muistikirjan koekäyttöön. Mutta voi, miten ihana yllätys olikaan, kun paketista löytyi muistikirjan lisäksi pistesivuinen vihko sekä erilaisia tarra-arkkeja.

Muistikirjoja on saatavana sekä A4- että A5-kokoisina. Olin ajatellut kotiuttavani A5-kokoisen Peikonlehti-kannella olevan, mutta kuinkas kävikään. Kun selasin eri kansivaihtoehtoja läpi, ihastuin täysin Esa Heiskasen kuvaamaan Jäinen ranta -muistikirjan kanteen. Merenrantakaupungissa syntyneenä ja kasvaneena merellä on suuri merkitys minulle, ja muistikirjan myötä minulla on aina hitunen merta mukanani.

Oma muistikirjani on A5-kokoinen ja plus-mallia. Siinä on kovat kannet ja sama kuva sekä etu- että takakannessa. Kuvien päällä on softtouch-laminointi, joka tekee kannesta erittäin miellyttävän; sanoisinko jopa samettisen pehmeän tuntuisen. Olen useampaan kertaan huomannut, että olen ajatuksissani silitellyt muistikirjaa. Siinä on jotain äärimmäisen rentouttavaa.

Mutta palataanpa takaisin muistikirjan muihin yksityiskohtiin. Se on lankaommeltu ja lay-flat, eli se avautuu täysin litteäksi. Sen saa suljettua kuminauhalla ja etukannen sisäpuolelta löytyy muovitasku. Lisäksi annan erityistä plussaa valmiiksi numeroiduista sivuista, joita on 160. Sisäsivujen paperi on valkoista 140g Edixion offset -paperia. Paperi on sileää ja kynä luistaa siinä hyvin, mikä takaa mukavan kirjoitustuntuman. Sivujen pisteet ovat mukavan vaaleanharmaat, eivätkä hyppää suoraan silmille, kun muistikirjan avaa. Pisteväli on 5 mm. Allaolevassa kuvassa alla näkyy muistikirjan sivu ja yllä pistevihkon sivu. Molemmissa on täysin sama paperi, samanlaiset pisteet ja sama pisteväli.

Vihkoja löytyy koon mukaan eri kansivaihtoehdoilla. Minun saamani vihko on nidottu, kooltaan A5 ja kuten jo edellä mainitsin, sivut ovat pisteelliset. Ekstrapisteitä se saa pyöristetyistä kulmistaan. Mikä mukavinta, vihko sopii täydellisesti mukana kannettavaksi muistikirjan välissä. Minulle ei voisi parempaa yhdistelmää olla, sillä vihko toimii hyvin pikaisten muistiinpanojen tekemiseen, josta sitten siirrän tiedot tarkempien yksityiskohtien kanssa muistikirjaani.

Lahden Työn Paikan tarrat olivat erittäin positiivinen yllätys, sillä niistä löytyy valinnanvaraa ihan varmasti jokaiseen makuun. Valikoimassa on värillisellä pohjalla olevia tarroja, joihin voi oman mieltymyksensä mukaan valita joko mustan tai valkoisen tekstin. Lisäksi löytyy myös musta- ja valkopohjaisia. Yhdessä A4-kokoisessa arkissa on 150 kappaletta 15 mm halkaisijaltaan olevaa tarraa. Niiden koko on siis sopiva myös pienempiin kalentereihin. Pienestä koostaan huolimatta tarroissa käytetyn tekstin fontti on selkeää ja hyvin luettavissa. Materiaaliltaan tarrat ovat miellyttävän mattapintaisia paperitarroja.

Kalenterimanian Facebook-ryhmästä löytyy myös livevideo, jossa käyn tuotteita läpi.

Kiitos vielä tuhannesti Lahden Työn Paikan kirjansitomolle yhteistyöstä!

-Piia-

ps. myöhemmin on tulossa myös bujoilupostaus näillä tuotteilla! Pysykää siis kuulolla.

PikkuLeppis tuunaa riiseillä

Olen rakastanut Stamperian riisipapereita sekä liimalakkaa siitä päivästä, kun sain niihin ensimmäisen kerran tutustua. Ihana siskopuolikkaani, Donnon Satu, joskus on siis avannut oven Pandoran lippaaseen, jota on sittemmin ollut melko haastavaa sulkea. Ylläpito on jo jonkun tovin kysellyt vinkkejä ja postausta liittyen oman plannerin tuunaukseen, mutta arastelin kirjoitella mitään manuaalia aiheesta. Olen pitänyt kursseja decoupage-tekniikkaan liittyen ja monet käytännön opit ovat kyllä matkan varrella tarttuneet hihaan. Tämä aihe kuuluu kuitenkin niihin, jotka on helpompi näyttää kädestä pitäen kuin kirjoittaa auki. Pistinkin siis oheismateriaalina Miralle melkoisen määrän kuvatuksia TN:n tuunauksesta ja sen vierestä. Ne varmasti kertovat enemmän kuin pisinkään saaga aiheen tiimoilta.


Idea kalenterin kansien tuunaukseen lähti alun perin siitä, että olin joskus hankkinut alesta Priman standard-kokoiset TN-kannet, joiden kuosia en lopulta kokenut omaksi. TN sen sijaan vaikutti siihen elämäntilanteeseen loistoajatukselta, kun projektia pukkasi sekä töissä että siviilissä useampaan eri suuntaan ja halusin saada kaikki yksiin kansiin. Kukkapurkkien, huonekalujen ja muiden riisipaperiaskarteluiden lomassa aloin pohtia, miksi en ottaisi käsittelyyn myös kalenterikansia. Materiaali oli oletusarvoisesti nahkajäljitelmää tai vastaavaa materiaalia, joka todennäköisesti kestäisi pientä askartelua.

Ensimmäisenä valitsin Stamperian kauniista riisipaperivalikoimasta A4-kokoisen paperin, joka mitoiltaan sopi täydellisesti standard-kokoisten kansien kanssa. Valikoimista löytyy myös isompia papereita, joilla saa peitettyä suurempia alueita. Riisipaperin edut verrattuna esimerkiksi servietteihin ovat mielestäni verrattomat. Paperi on riittävän vahvaa, jotta se kestää vähän hätäisemmänkin askartelijan liimailut, mutta riittävän ohutta, ettei liimalakkaa tarvitse lotrailla litratolkulla. Lisäksi isot kauniit kuviot tekevät esimerkiksi huonekalujen tuunauksista yhtenäisiä, kun sama kuvio ei toistu kymmeniä kertoja suurissa pinnoissa kuten servieteillä askarrellessa käy. Olen käyttänyt tähän tekniikkaan myös esimerkiksi vanhoja kirjoja ja Aku Ankkoja, joilla homma onnistuu myös mainiosti. Liimalakkaa on vaan laitettava reilusti, jotta paperi kostuu kunnolla.

Koska riisipaperi on mulperipaperin tyyppistä hyvin repeytyvää paperia, ajatuksena oli häivyttää kalenterin ja paperin raja niin hyvin kuin mahdollista repimällä reunat epätasaiseksi. Stamperialta löytyy myös yksi parhaista akryylimaalivalikoimista, mihin olen askarteluhistoriani aikana törmännyt. Vivace -maaleista löytyy kymmenittäin ihania värisävyjä, ne ovat todella runsaspigmenttisiä, kestävät hyvin vedellä ohentamisen ja kuivuvat nopeasti. Yritin valita maalien sävyt Priman kansien ja valitun riisipaperin sävyihin, jotta reunojen häivyttäminen onnistuisi mahdollisimman hyvin.

Ennen kansien maalausta poistin niistä kaikki ylimääräiset osat eli tässä tapauksessa kuminauhat. Koska kannet olivat sisältä vaaleat, valitsin ensimmäiseksi maaliksi samansävyisen maalin ja lähdin tummentamaan pohjaa muilla kuvaan sopivilla sävyillä. Koska Vivacet kuivuvat nopeasti, ei odotteluun kulunut juurikaan aikaa. Väleissä ehti repimään riisipaperin reunoja ja sommittelemaan kuvaa kansiin sopivaksi.

Kun maali oli riittävän kuivunut, päästiin deacoupagepuuhiin. Käytin näihin kansiin Royal Coatia, koska siinä on pieni kiilto ja se kestää hyvin pyyhkimistä. Mulle kalenteri on käyttötuote ja sen pitää kestää menossa mukana. Olen tehnyt riisipaperitöitä paljon myös Mod Podge – liimalakalla, joka on myös Plaidin valikoimasta. Suosittelen sitä yleensä sellaisiin paikkoihin, jotka eivät oletettavasti juuri likaannu, joudu tekemisiin rasvan kanssa tai jotka eivät joudu esimerkiksi oleskelemaan ulkotiloissa. Saviruukut, ulkokalusteet ja tarjottimet kannattaa lakkailla Royal Coatilla mutta esim. sisällä pidettäviin lipastoihin, kynäpurkkeihin, päiväkirjoihin ja kirjahyllyihin olen käyttänyt Mod Podgea.

Liimalakka nimensä mukaisesti liimaa sekä lakkaa. Ensimmäinen kerros vedetään alle liimaksi ja muut kerrokset kuvan päälle lakaksi. Kun nyt kyseessä oli vähän U:n muoton kaartuvan kannet, laitoin ensimmäisenä liimalakkaa keskelle, jotta sain kuvan kohdistettua oikein. Tämän jälkeen lähdin keskeltä reunoille päin levittämään Royal Coatia kuvaan ja kiinnittämään sitä kansiin. Pinnasta riippuen laitan ensimmäisen kerroksen joko riisipaperiin tai suoraan esineeseen, johon kuva on tulossa. Tässä tapauksessa oli helpompi ensin keskittää kuva kansiin ja sen jälkeen lähteä kiinnittämään sitä keskeltä reunoille päin.

Ensimmäisen kerroksen kuivuttua häivytin riisipaperin reunat Vivacen maaleja käyttämällä. Töpöttelin eri sävyjä sinne tänne ja valitsin maalit kohtiin aina lähimmän kuvassa olevan sävyn mukaan. Tähän kohtaan maalia kannattaa ohentaa vedellä, jotta rajat eivät tule niin rajusti näkyviin. Maalia on aina helpompi lisätä kuin ottaa pois, varsinkin kun alla on paperi. Kun kansi näytti omaan silmään hyvältä, lakkasin koko kauneuden vielä pariin otteeseen Royal Coatilla. Kuivatin viimeiset kerrokset puoliavonaisena, sillä pelkäsin että lakka lähtee käytössä lohkeilemaan. Pieniä murtumia on selkäosaan tullut kuukausien käytössä, mutta edelleen kannet näyttävät hyviltä.

Olen tehnyt samalla tekniikalla DIY TN-kannet vanhoista A5-kokoisista kalenterin kansista. Kuoret saivat saman käsittelyn maaleilla, riisipaperilla ja liimalakalla, mutta näihin käytin jo aiemmin mainittua Mod Podgea, sillä kannet ovat päiväkirjakäytössä eikä niitä kuskailla päivittäin mukana. Lisäsin reiät kansiin naskalilla ja laitoin mustaa kumpparia sekä inserteille, että kansien kiinnipitämiseksi. Sisälle mahtuu hyvin esimerkiksi Noteworthyn A5-kokoinen vihko.

Teksti ja kuvat: Jaana Ilmonen