Avainsana: yhteisö

Sannan matka Kalenterimaniassa

Moi! Mä kerron teille nyt oman tarinani. Olipa kerran sellainen heikko hetki live-elämässäni, sellainen fiilis mikä varmaan jokaiselle äidille tulee joskus. On niin väsynyt arkeen ja arjen pyörittämiseen, että toivoo voivansa vaan kadota johonkin parin kuukauden lomalle. Ajattelin sitten, että kyselen muilta äideiltä yhdessä Facebook-ryhmässä, että mitä ne tekee kun tuntuu että ei vaan jaksa. Millä piristää itseään tyyliin nollabudjetilla?

Monelta tulikin vastauksia kynttiläillallisesta suklaalevyn syömiseen ja saunomiseen, kynsien lakkaukseen ym. Tavallaan kivalta kuulosti kaikki, mutta ehdotuksissa oli monta muttaa. Meillä ei oo saunaa, ei voi polttaa kynttilöitä, kun hömelöt koirat varmaan tönäisisi pöytää niin, että kynttilät kaatuisi. Enkä ole osannut koskaan kaunistautua millään muotoa jne. Sitten ihanaakin ihanampi Anna-Johanna vinkkasi kalenterituunauksesta. Olin että täh, mikä/mitä se on? Googlailin hieman ja heti alkoi tuntua, että joo, tämähän voisi ollakin kivaa, ja laitoin liittymispyyntöä Kalenterimania ryhmään. Seuraavaksi googlailin kaikenlaista aiheesta ja ryhmään päästyäni minua vietiin. Ryhmä täynnä ihanaa positiivisuutta, ryhmä täynnä ihania ihmisiä. Jonkun julkasun teinkin ryhmään siinä heti ihan alkumetreillä ja moni ihana ihminen ilmoitti haluavansa lähettää minulle happy mailia. Saamieni happymailien avulla pääsin ihanasti alkuun tuunailussa, rahat kun olivat kutakuinkin nollissa.

Nyt on hetki tässä harrastuksessa mukana roikuttu, alkuun Elämäni vuosi -kalenterilla. Aika nopeesti sitten alkoi himottaa Happy Planner ja oman kalenterin tekeminen ensi vuodelle. Jossakin vaiheessa sain sitten käsiini sen Happy Plannerinkin ja Elämäni vuosi jäi taka-alalle. Hokasin, että tavallaanhan mulla on ollu pitkin elämääni eväät tähän harrastukseen, mutta en ole osannut yhdistää harrastuksiani yhteen. Tarroja olen aina tykännyt katsella ja yhdelle kalenterille teinkin itse kannet joskus vuosia sitten. Olen myös tuunannut kannet yhteen A5-kansioon (tämä kuva löytyi vanhoista kuvista, tehty tilkkumaalaustekniikalla), ja se sisälsi Burden kalenterin ja muita tärkeitä juttuja.

Aika alkuvaiheessa tein kannet myös Elämäni vuosi -kalenterille, jotka ovatkin vilahdelleet lataamissani kuvissa Kalenterimaniassa. Tuunaukseen etsin mainoslehdistä kuvia, ostin joitain markettitarroja ja pohdin koko ajan, mitä vielä voisin hyödyntää jotenkin tässä harrastuksesa.

Tärkein aarteeni ovat nuo minun kalenterikoruni, kun tietysti jossain kohtaa alkoivat sellaisetkin himottaa. Olin nähnyt niin ihania koruja ihmisillä. Pitkään etsin ja mietin, että millainen koru olisi minun näköinen. Eräänä päivänä pojat toivat koulussa tekemänsä avaimenperät kotiin ja ne nähdessäni palaset loksahtivat paikoilleen. Tiesin heti, että siinä ovat nyt minun kalenterikoruni!

Kun minulla ei ole rahaa ostaa tarroja, mutta kankaita on nurkkiin kertynyt ja on taitoa ommella. Niin keksin sitten eräänä päivänä huhuilla ryhmässä, että haluaisiko joku vaihtaa tarroja johonki ommeltuun. Moni halusikin, ja nämä ompeluksista saadut Happy mailit ovat ollet minulle iso pelastus, joiden avulla pääsin niin ihanasti aloittelemaan tätä harrastusta.

Tarroja alkoikin sitten kertyä kivasti ja ostinkin hologrammikuoria Tokmannilta, että laitan tarrat niihin. Melko nopeasti kuitenkin totesin, että ne ovat hankalat käytössä ja aloinkin miettiä, mikä olisi helppo ja kiva tapa kaikki tarra ihanuudet säilyttää. Sen mietinnän myötä syntyi tämä tarrakirja ja myöhemmin sitten näille markettitarroille oma pikkuinen tarrakirjansa.

Käsillä tekeminen on aina ollut minulle tärkeätä, mutta tämä on jotenkin niin erilaista, mieltä rauhottavaa. On kivaa, kun tätä voin tehdä kotona, kahvilassa (miitit) tai missä vaan!

Nauttikaa tästä ihanasta harrastuksesta, puhukaa muille siitä (osa haluaa kokeilla ja osa tyrmää heti, mutta ei lannistuta. Eikö olekkin ihanaa viedä tätä ilosanomaa eteenpäin?) ja rakastakaa omaa käden jälkeänne, kuka mitenkin sitä toteuttaa. Ei ole olemassa oikeaa eikä väärää tapaa tuunata!

-Sanna

#kalenterimaniaterapia

Kalenterimania ja #maniaperhe. Miten paljon kaikkea onkaan tullut itse kalentereiden lisäksi elämään manian myötä – aika pirun paljon. Kaverisuhteita ja jopa ystäviä! Olenpa saanut jopa kunnianimikkeen ’morsiusneito’ ihmiseltä, jonka mania toi elämääni. Nämä uudet ihmissuhteet ovat ehdottomasti parasta, mitä kalenterimania on omaan elämääni tuonut. Niin paljon iloa ja rakkautta! Täysin uusien ihmissuhteiden myötä on myös jo ennen maniaa olemassa olleista ihmissuhteista osa syventynyt tämän harrastuksen myötä. Esimerkiksi äitini kanssa on tullut ihan uusi tuulia juttuihin, kun molemmat ovat hurahtaneet samaan puuhaan! Hänen kanssaan tulee nykyään tuunailtua yhdessä kalentereita muun ajanvieton ja höpöttelyn lomassa.

Kalenterimania ja sen myötä elämääni tulleet ihmiset ovat saaneet minut myös ajautumaan tilanteisiin, joihin en olisi osannut kuvitellakkaan uskaltavani. Yksi mieleenpainuvimmista tälläisistä tilanteista on ehdottomasti ollut Miss Pub Hukka Pin Up 2017 -kilpailuun osallistuminen. Ilman kalenterimanian omaa seriffiä Katia ja Katin tsemppi- ja yllytyspuheita en olisi ikipäivänä saanut kerättyä moiseen rohkeutta. Ja kuka tietää – ehkä en olisi koko kisasta kuuluutkaan ilman maniaa?

Elämääni on tullut myös konkreettisia asioita, kuten uusi lävistys (tämäkin jo edellä mainitun seriffin käsialaa!) ja pinkit hiukset, joiden värjäämisestä saan kiittää ylläpidon Miljaa. Kiitos!

Kalenterimanialla on ollut itselleni myös suuri positiivinen vaikutus mielenterveyden eheytymisen ja arjessa jaksamisen kannalta. Myös jäsenet ovat muuten kirjoittaneet blogiin aiheesta, täältä voit käydä lukemassa kalenterimanian mielenterveysviikon 2017 postauksen. Ryhmän selaaminen, varsinkin ylläpitoon liittymisen jälkeen, ja siihen liittyvät rutiinit ovat kuin varkain tulleet jäädäkseen arkeeni. Ja onneksi niin, sillä päivääkään en vaihtaisi pois. Arjen rytmityksen lisäksi myös mielekäs tekeminen, onnistumisen tunteet ja vastuun kantaminen ylläpidossa toimiessa ovat olleet kultaakin kalliimpia asioita itselleni. Kalenterimanian vaikutukset elämässäni ovatkin olleet kuin hyvin toimivalla terapialla – ei huono.

♥, Inka