Avainsana: yhteisö

Kalenterimanian ystäväkirja – Piritta

Nimi, Ikä, Sijainti
Piritta, 34v, Tammela (Kanta-Häme)

Miten löysit Kalenterimanian?
Kaverin kautta tutustuin aikoinani bujoiluun ja sitä myöten tuli liityttyä kaikkiin mahdollisiin kalenteri-aiheisiin ryhmiin. Kalenterimania oli jäsenkooltaan mukavan suuri, joten se oli ensimmäisten joukossa joihin liityin.

Kolme tarviketta, joita ilman et tule toimeen kalenteria tuunatessa?
Tarrat ja Stabilo-tussit! Kolmatta on vaikea keksiä, koska pärjään näillä kahdella hyvin pitkälle!

Tarrat vai washit?
Ehdottomasti tarrat!

Lempiwashiteippisi?
Rakastan japanilaistyylisiä ja hillittyjä washeja, vaikka överiglitteripläjäyksetkin on välillä paikallaan.

Mikä oli ensimmäinen kalenteri, jota muistat tuunanneesi?
Leuchtturm1917

Pidätkö samoista väreistä, teemoista ja elementeistä muutenkin elämässä kuin mistä kalenterituunauksessa tykkäät?
Kyllä aika samalla värimaailmalla ja teemoilla mennään niin arkielämässä kuin kalenterituunailussakin. Toisaalta tykkään hempeistä ja seesteisistä, maanläheisistä väreistä ja toisaalta joskus mitä enemmän pinkkii, glitterii ja sateenkaaren sävyjä sen parempi! Teemana luonto ja eläimet ovat vahvasti läsnä elämässä ja kalenterissa, kuten myös naiskauneus tyttötarrojen ja nukkeharrastuksen muodossa. Yritän molemmissa noudattaa myös parhaani mukaan wabi sabi-käsitettä, jossa asioiden ja esineiden kauneus tulee epätäydellisyydestä, keskeneräisyydestä ja eletyn elämän jäljistä, ei niinkään täydellisyydestä.

Teetkö kalenterimerkinnät etukäteen vai jälkikäteen?
Olen aikaisemmin merkinnyt etu- sekä jälkikäteen, mutta nykyään merkitsen vain etukäteen. Jälkikäteen merkkaaminen toi vähän liikaa lisästressiä ja työtä.

Onnistumisesi kalenteriharrastuksessa?
Viimeisin onnistuminen oli, kun otin viime vuonna aloitetun bujon uudelleen käyttöön, eikä jo käytetyt sivutkaan häiritse! (Kaikki manialaiset tietävät miten suuri kynnys tähän on.)

Kalenterirauhani näyttäisi…
Yritän loppuvuoden pitää kalenterirauhaa yllä ja se sisältää esimerkiksi ostolakon vähintään joulukuulle asti sekä tämän hetkisen bujon loppuun asti käyttämisen.

Unelmakalenterini olisi…
Tämä Aura Monochrome Slim A5 on kyllä ihan unelma! Haaveilen samalla ehkä Nuunasta, josta minulla ei ole vielä kokemusta. Ehkä sellainen sitten ensi vuonna! Myös Hobonichit ovat minulle unelmien täyttymys, mutta valitettavasti ne eivät tällä hetkellä palvele tarpeitani.

Mikä on paras asia Kalenterimanian yhteisössä?
Yhteisöllisyys sekä ihanat ihmiset joiden kanssa jakaa ajatuksiaan, ilojaan ja surujaan, myös kalenterimaailman ulkopuolelta!

Terveiset muille harrastajille:
Viettäkää mukava tuunailun täyteinen sekä tarrojen, washien ja paperin tuoksuinen kesä!
– Piritta

#maniaperhe

Kuvissa näkyy yhteistyönä saatuja kalentereita Ajastolta.

Kalenterimania ja kalenterituunaus on vuosien varrella kasvanut elämäntavaksi, suureksi yhteisöksi, turvasatamaksi harrastukseen hurahtaneille ja sen kanssa suuntaa vielä etsiville. Sieltä voit löytää vertaisesi, tukeaan antavan yhteisön sekä tarvittaessa olkapään. Kalenterimaniassa luodaan suhteita, ystävystytään ja löydetään sielunkumppaneita. Paikka jossa voit olla oma itsesi ja hehkuttaa rauhassa kuinka hieno kalenteri sinulta löytyy.

Olen löytänyt yhteisön, jossa on ihanat jäsenet ja osaan olen päässyt tutustumaan erilaisissa miiteissä, tuunaushaasteisiin osallistumalla, ryhmän seinällä kalenterikuvin, postauksin ja off topic -ketjun kautta välillä hyvin henkilökohtaisellakin tasolla ajatuksia vaihdellen. Kalenterimanian ylläpito on ihan huippu tiimi erilaisia persoonia ja taiteellisia sieluja, eri luovuuksien saralla. Jokaista tarvitaan kun yhteen puhalletaan.

Kalenterimanian kautta olen saanut (toivottavasti) elinikäisiä ystäviä, johon nyt postauksellanikin viittaan. Olisin ehkä törmännyt joskus myöhemminkin kalenterimaniaan, mutta kuin kohtalo, matkani kalenterimaniassa on yhtä pitkä, kuin on ryhmän olemassa olokin. Kävin yksin ryhmän miiteissä (tapahtumissa), tutustuin Miraan, sitten ylläpitoon ja vuosien varrella ihanien tyyppien ryhmä kasvoi ja syntyi tiivis kaveriporukka.

Paikkakunnasta riippumatta, tiedän, että kaveriporukan viestiryhmässä on joku kelle jutella ilot, surut, yhdessä itketään ja nauretaan. Tuetaan ja ”potkitaan takalistoon” jos tarve vaatii. Hassutellaan, jaetaan kannustavia ja tyhmänhauskoja meemejä. Reseptejä, kirjavinkkejä, muuttoapua ja vertaistukea. Jokaista meitä kuitenkin yhdistää Kalenterimania tavalla tai toisella (Mira).

Reilu viikko sitten sain viettää kesäpäivää Porissa näiden rakkaiden ystävien parissa. Koitamme vuosittain saada edes kerran koko porukan kasaan ja vuoroin järjestää kesäinen nyyttäri-piknik jonkun kotikaupungissa. Joskus tapaamisissa omistajaa vaihtaa tarrat ja joskus vaatteet. Pääasia kuitenkin on nähdä, kuulla, olla osana ja kukaan ei lähde tyhjällä vatsalla kotiin.

Erityiskiitos ystävyydestä maniasiskoni, kanssamaanikkoni, porttolaperunani : Mira, Terhi, Inka, Suvi, Carita, Susanna, Sanna, Elina, Laura, Janita ja Jenni. Ilman teitä, päiväni olisivat huomattavasti ”hiljaisemmat” ja tylsemmät, kiitos siis että olette (sydän) #maniaperhe

– Tia