Avainsana: yhden vuoden kalenteri

Kalenterikokoonpano 2024 – Inka

MAINOS: Postauksessa näkyvä Leatheret -kalenteri saatu yhteistyössä Ajastolta ja pinkki Bujo-muistikirja Otavalta.

Helou helou helou! Halusin omistaa yhden kokonaisen postauksen tämän vuoden kalenterien kokoonpanolle, joten täältä pesee. Kombo on yllättävän toisiinsa sointuva setti, vaaleanpunaista ja marmorikuosia. THE kalenterina toimii tänä vuonna rengaskalenteri. Itse kannet oli parin euron superlöytö Tokmannilla myynnissä olevista Miny-tuotteista, ja itse kalenteriosan eli sivut tilasin Personal Plannerilta. A5-koko, pystypäivät ja kuukausinäkymät, tykkäääään!

Tiivisti käytössä on ollut alkuvuodesta myös pieni Tigerista löytynyt 5 vuoden päiväkirja sekä lukubujo, jota pidän Otavan Bujo-muistikirjassa. Viiden vuoden päiväkirjaa on ollut miellyttävä kirjoittaa, eikä merkintöjen tekeminen ole ainakaan vielä tuntunut millään tapaa pakkopullalta. Luulen että pieni koko on tässä melkoisessa avainasemassa – ei iske lannistumista liian suuren tilan takia.

Pinosta löytyy vielä Ajastolta saatu maailman söpöimmän värinen Leatheret, joka ei kuitenkaan ole aktiivikäyttöön päätynyt. Värimaailma on kyllä mukavan neutraali, mutta valmis väriskaala tuntuu kuitenkin itselleni olevan tuunaamiseen tarttumisen kannalta kohtalaisen iso kynnys. Kunnon kuukausiaukeaman puute on myös itselleni miinus, koska haluan kuukausiaukeamalle saada vähintään työvuorot merkittyä. En kuitenkaan ole valmis luopumaan tästä kalenterista niin että siirtäisin sitä kokonaan syrjään, vaan olen miettinyt, tekisinkö siitä jonkinlaisen art journal -tyyppisen kirjasen. Kollaaseja vaikka? Aika näyttää!

Kokonaisuudessaan olen tänä vuonna enemmän kuin tyytyväinen kalentereihini ja oheismuistikirjoihin, toivottavasti sama fiilis kantaa koko vuoden!

-Inka

Vuosi yksissä kansissa

Sain muutama viikko sitten kasattua vuoden 2018 Color Crushini vihdoin kasaan. Loppuvuoteen kasaantuneet kiireet tarkoittivat, ettei mulla vain yksinkertaisesti ollut aikaa tuunata kyseistä kalenteria tahtomallani tavalla, ja se näkyi tyhjien sivujen merkeissä. Halusin kuitenkin kasata koko vuoden samoihin kansiin – kuten olin tehnyt edeltävänäkin vuonna – joten vähitellen ajan kanssa tartuin kaljuihin aukeamiin.

Kalenterin kanssa voi harrastaa monella tavalla, mutta minulle se tapa vaan nyt sattuu olemaan sellainen, etten voi luovuttaa kesken. Ajatuskin puoliksi täytetystä CC-parasta tuntui epämiellyttävältä. Moni olisi varmasti jättänyt viimeiset sivut suosiolla täyttämättä, sillä eihän niitä varsinaisesti enää tarvitse seuraavan vuoden helmikuussa muistella. Minä kuitenkin palasin niihin, kunnes paketti oli kasassa.

Täysinäinen ja pursuileva kalenteri, jonka nepparin sain juuri ja juuri kiinni, miellyttää silmääni älyttömästi toisen pullukkakalenterin kanssa hyllyllä. Sivuille mahtuu monia muistoja, sitä enemmän tarroja, ja halutessani voin palata mihin viikkoon vain ja ne ovat osa kokonaisuutta.

Perfektionismi on pahimmillaan raadollista pakkotyöskentelyä, mutta onneksi kalenteriharrastuksen kanssa se ei osaltani kuitenkaan ole mitenkään tappavan vaarallista. Mieluummin käytän tunteja pienesti pakottaen itseni väsäämään vuoden viimeisiä viikkoja pari kuukautta myöhemmin kalenteriin, kuin tyydyn vajaaseen pakettiin. Ja jos totta puhutaan, ei mulla olisi varmaan ollut parempaakaan tekemistä. Siispä tarroja ja washeja kehiin!

Tätä kirjoittaessani en ole edes aloittanut rakentamaan vuoden 2019 Color Crushiani, vaan olen kirjannut menoni ainoastaan saamaani Personal Planneriin. Onneksi en jaksa ottaa aikaansaamattomuudesta stressiä, sillä tiedän palaavani pinkin CC:n pariin, kun minulla on sille paremmin aikaa ja jaksamista. Se ei onneksi voi karata mihinkään odotellessaan.

– Milja