Kaikki varmaan tunnistavat jossain määrin sen vaiheen elämässä, kun ei vain yksinkertaisesti joko ehdi tai jaksa pitää kalenteria ajantasalla tai ainakaan panostaa sen koristeluun. Silloin saa käydä valtavaa sisäistä kamppailua itsensä kanssa, onko se nyt niin vakavaa, jos viikkoaukeamat täyttyvät pikaisista lyijärimerkinnöistä tai ei ole mitään hajua mitä trackereihin kuuluisi täyttää minkäkin päivän kohdalle, kun on unohtanut hyväksi toviksi niiden olemassaolon.
Itselleni syksy on aina ollut kaikkein inpsiroivinta aikaa, niin muutenkin kuin myös tämän harrastuksen osalta. Muistan miten loppukesästä vielä oikein odotin alkavaa syksyä ja sitä, miten pääsen maalaamaan kivoja syysaiheisia kuvia ja koristelemaan kalenteriaukeamat ihanilla syksyn väreillä. Elämä kuitenkin tuli väliin ja erinäisistä syistä asiat menivätkin vähän toisella tavalla. Yhtäkkiä olinkin tilanteessa, jossa en vain yksinkertaisesti jaksanut tarttua kalenteriin tai siveltimeen kumpaankaan.
Viikot kuluivat, syyskuu vaihtui lokakuuksi enkä ollut maalannut yhtäkään syksyaiheista maalausta ja kalenteriani oli usean viikon osalta täytetty vain hätäisesti lyijykynällä. Sen verran sentään perfektionismistani pidin kiinni, että minun oli pakko tehdä pakolliset lyijykynämerkinnät, koska tiesin haluavani koristella aukeamat jälkijunassa, vaikka sitten väkisin.
Alkuun harmitus oli suuri, kun en missään kohtaa tavallaan pääsyt mukaan siihen ihanaan luovuudenpuuskaan ja inspiraatioon, johon normaalisti syksy minut vie. Tunsin jotenkin pettäneeni itseni. Muutenkin oli jo raskasta, kun ei vain ollut energiaa tehdä itselleen mieluisia asioita ja illat kuluivat lähinnä sohvalla maaten ja aikaisesta nukkumaanmenosta haaveillen.
Jossain kohtaa pystyin kuitenkin katsomaan asiaa hieman laajemmin. Mikään ei estäisi minua palaamasta noihin tyhjiin aukeamiin tai syksyaiheisiin maalauksiin sitten, kun taas jaksaisin. Samalla tavalla voisin iloita syksyn väreistä ja tunnelmasta vielä myöhemminkin. Ja jos nyt kävisi niin ikävästi, että aukeamat jäisivät tekemättä, en todennäköisesti muistaisi sitä edes enää siinä kohtaa, kun vaihtaisin ensi vuoden kalenteriin. Eli lakkasin stressaamasta asiasta.
Ilokseni voin nyt muutaman erittäin väsyneen ja turhan tuntuisen viikon jälkeen todeta, että elämä alkaa vihdoin voittaa. Pitkästä aikaa kiinnosti jopa tarttua kalenteriin ja paikata muutaman kuluneen viikon tyhjät koristelut. Tarinan opetus taitaa siis olla se, että joskus tulee kausi, kun harrastus ei syystä tai toisesta onnistu tai ole päällimmäisenä mielessä. Se ei kuitenkaan ole maailmanloppu, vaan kyllä se innostus sieltä sitten taas hiljalleen palaa, kun sen aika on.
Usein vuoden vaihteessa tai loppuvuotta kohden on monella etsinnässä se kuuluisa kalenterirauha. Kaikki haluavat löytää sen täydellisen kalenterikombon, jonka kanssa on mukava ja helppo elää. Toisten kalenterirauhaan kuuluu yksi kalenteri, toisille taas useampi kalenteri on tarpeen. Itselläni on jonkun verran vaikeuksia arjen ajanhallinnan kanssa, ja kalenteri (tai siis oikeammin kalenterit) on minulle erittäin tärkeä apuväline siinä. Minä tarvitsen monta kalenteria ja oma kalenterirauhani onkin syntynyt siitä, kun luovuin ajatuksesta että pitäisi olla jokin yksi kalenteri joka riittäisi.
On ihan ok ja sallittua että on monta kalenteria. Jos monta kalenteria tuo onnea, niin miksipä ei! Leikkisästi olenkin nimittänyt tätä kalenterihamstraustani kalenterikaaokseksi, mutta ryhmän nimen mukaisesti se voi myös olla kalenterimaniaa! Oli ihanaa löytää ryhmiä, joista sai uutta inspiraatiota, näki muiden luovia kädentaitoja ja kalentereita ja löysi samanhenkisiä ihmisiä. Niinpä olenkin viime vuosina rohkeasti ostellut kalentereita niin paljon kuin sielu sietää ja kokeillut erilaisia. Muutaman viime vuoden aikana settiin ovat vakiintuneet Happy Planner classic, vertical layout ja Hobonichi Cousin A5. Näillä lähdin myös vuoteen 2024.
Esittelen tässä nyt omat valintani vuodelle 2024 ja kerron vähän mihin eri tarkoituksiin kaikkia eri kalentereitani käytän. Olen hankkinut vuodelle 2024 kolme erilaista päivättyä kalenteria. Lisäksi käytössä on yksi kalenteri, joka on otettu käyttöön kesällä 2023, ja joka jatkuu vielä kesäkuun loppuun 2024. Edellämainittujen lisäksi on vielä sähköinen työkalenteri (Outlook) joka on selkäranka kaikelle, ja josta tulostan käyttööni kuukausinäkymät 6kk välein työbujon väliin. Käytin pitkään bullet journalia ainoana kalenterina: olen tehnyt kalenterini itse käsin piirtämällä ja kirjoittamalla niin kauan kuin muistan. Varhaisimmat tallessa olevat itse tehdyt kalenterit ovat 90-luvun lopulta. Olen tehnyt itse kirjoja ja muistivihkoja ja saanut niitä lahjaksi, ja niistä on tehty kalentereita. Kun sitten ensimmäisen kerran tutustuin bullet journal-metodiin, kaikki loksahti kohdilleen ja bujo oli täydellinen vaihtoehto. Kai siksi yhä mielelläni teen bujo-tyyppisiä kirjoja ja käytän bullet journal-tyyppisiä metodeja (ja muitakin) muistiinpanojen tekemiseen ja ideoiden ja suunnitelmien laatimiseen. Nyt bujoja on kaksi: toinen kotibujo ja toinen työbujo.
Kotibujo on enemmän eräänlainen askartelukirja: kokeilen siihen uusia leimasimia, musteita ja muita askarteluideoita. Harjoittelen tekstausta ja uusien kynien ominaisuuksia. Kotibujo on L-kokoinen Nuuna, joten se kestää kivasti kaikenlaista. Työbujo sen sijaan on luonteeltaan enemmän brain-dump ja suunnittelukirja. Sinne kirjaan to-do -listoja, projektisuunnitelmia, ideoita ja ajatuksia, sekä työpäivän aikana tai työtehtävän aikana muistettavia tärkeitä hoidettavia asioita. Työbujon välissä kulkee myös luonnollisesti oman työn ja työajan suunnittelun kalenteri. Sellaisena toimivat sähköisestä Outlook-kalenterista tulostetut kuukausinäkymät. Sinne suunnittelen työaikaani ja lasken erilaisiin työtehtäviin ja projekteihin kuluvan ajan. Työbujona toimii Tigeristä löydetty A4-kokoinen pistesivuinen kirja.
Vuoden 2023 A5 -kalenterina minulla oli wonderland222 päiväämätön kalenteri. Pidin siitä erittäin paljon, mutta huomasin että minua jatkuvasti harmitti aukeaman lyhyemmät viikonlopun päivät ja huomasin kaipaavani Cousinia, jossa on täydet päivät viikonlopulle. Kuitenkin syksyn edetessä pidemmälle ryhdyin kyseenalaistamaan päätöstäni palata Cousiniin – päivät ovat kapeat A5-koosta huolimatta ja mietin että erityisesti työmenojen kirjaamiseen isompi tila olisi tarpeen. Siihen tarpeeseen löysin Take a Note -kalenterin. Take a Note -kalenterissa on viikko jaettu kahdelle aukeamalle, joten päiväkohtaista muistiinpanotilaa on runsaasti.
Happy Planner -perheeni kasvoi yllättäen kesällä kun jostakin alennusmyynnistä bongasin erittäin edullisesti HP Minin, jota halusin kokeilla. Lisäksi olin halunnut kokeilla erilaisia HP:n layoutteja ja tässä oli dashboard, joten pääsin kokeilemaan sitäkin. Miniä on ollut kiva täytellä ja käyttää. Happy Planner Classic on minulla alusta asti ollut ennemmän askartelua varten kuin varsinaista kalenterin täyttöä tai käyttöä varten. HP:n kalenterit ovat upeita kokonaisuuksia, joissa visuaalinen värimaailma on tarkkaan harkittu ja silmää miellyttävä. Kalenteria täydentää teemaan sopivat tarrakirjat, ja HP-kittejä myyvät monet kotimaiset yrittäjät. HP classiciin en varsinaisesti täytä mitään menoja tai muistettavia asioita, vaan nautin kalenterin kauneudesta ja visuaalisuudesta. Koristelen aukeamia väreillä, tarroilla, teipeillä, leimoilla ja nautin sen kauneudesta. Miniin olen huomannut kirjaavani myös jonkun verran menoja, mutta senkin käytössä nautin kalenterin koristelusta ja erityisesti pienten tarrojen ja leimojen käyttämisestä.
Sähköisen Outlook-kalenterin lisäksi tärkein kalenterini on siis A5-kokoinen kalenteri, jossa on tomoe river -paperi. Muistan kun ostin muutamia vuosia sitten ensimmäisen Hobonichini. Rakastuin tomoe river-paperiin välittömästi ja se on nykyään must-vaatimus A5-koon lisäksi kalenterissani. Vertikaalinen layout on myös minulle ehdoton – tarvitsen selkeän aikajanan jonka avulla hahmottaa päivän kulkua ja ajankäyttöä. A5-kokoiseen kalenteriini kirjaan kaikki menot ja lisäksi Cousinissa täyttelen päiväkohtaisia sivuja. Kuukausinäkymään merkitään työvuorot, viikkonäkymään ajankäytön suunnittelu ja kaikki menot ja päiväkohtaisille sivuille pikamuistiinpanoja päivästä tai hoidettavia asioita. Nyt minulla on siis kaksin kappalein A5-kokoista täytettäväksi. Vuosi näyttää onko Take a Noten väljempi viikkotila hyödykäs työasioissa, vai viekö voiton Hobonichi Cousin kätevyydellään. Odotan innolla molempien täyttämistä ja koristelua. Vuoden 2023 Wonderlanistani kasvoi ihana pullukka ja sen kanssa uskalsin kokeilla myös uudenlaisia rohkeampia koristelutekniikoita tomoe river-paperille. Vuoden 2024 kalentereista ei siis ole pulaa. Odotan innolla uutta kalenterivuotta ja mitä kaikkea sen aikana opinkaan itsestäni ja muista! Antoisaa kalenterivuotta 2024 kaikille – miten ikinä sitä vietättekään.
