Avainsana: wonderland 222

Tasaista vaan ei tylsää kalenteriarkea

Kevään aikana kaikenlaiset kalenteripuuhastelut ovat olleet aika minimissä. Suurelta osin tämä johtuu siitä, että arki ja muut harrastukset ovat vieneet mennessään eikä aika näin ollen ole riittänyt kalenteriaskartelulle. Toisaalta taas koen, että minulla on asiat aika hyvin, mitä kalenteriasioihin tulee. Olen nimittäin löytänyt kalenterin, joka minulla toimii.

Wonderland 222 -kalenterin tuntevat tietävät, että siinä on paljon erilaisia lisäsivuja. Tämä saattaa kuulostaa kovin työläältä, varsinkin jos on sellainen kuin minä, että käyttämättömät osiot tuppaavat vähän ahdistamaan. On ikään kuin pakko keksiä jokin käyttötarkoitus kaikille future logeille, seurantasivuille ja muille. Tämä yhdistettynä siihen, että, minun versioni a6-kokoisesta Wonderlandista on vieläpä päiväämätön, olisi voinut johtaa totaaliseen katastrofiin. Olisin saattanut päätyä tilanteeseen, jossa täytän kalenteria väkisin ja tuskailen, miten en jaksa edes viikkoaukeamia päivätä, kuukausi- ja vuosinäkymistä puhumattakaan. Totta puhuen olin melko varma, että kesän lähestyessä löydän itseni juuri tuosta suosta.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Pienen alkuhaparoinnin jälkeen tajusin, että minähän oikeasti pidän tuosta näppärän kokoisesta ja mahdollisuuksia täynnä olevasta kalenterista. Pikkuhiljaa olen myös löytänyt oman tapani täyttää sitä. Olen alusta asti käyttänyt kalenterin eri osioita erilaisiin käyttötarkoituksiin eikä ”ensimmäisen asennuksen” jälkeen ole tarvinnut juurikaan tehdä päivitystä esimerkiksi tulevaisuusnäkymiin tai seurantasivuihin. Alkuun jaksoin säntillisemmin kokeilla erilaisia tapoja käyttää viikkoaukeamia, mutta arjen täyttyessä kiireistä vakiintui sellainen tapa, jota käytän oikeastaan edelleen. Käytän melko paljon kynää viikkoaukeamien päiväämisessä, mikä säästää minut päivämäärätarrojen metsästykseltä ja siitä huolehtimisesta, että pian ne taas loppuvat.

Pidän koristellusta kalenterista, joten aukeamillani on melko paljon teippiä, tarraa ja muuta härpäkettä. On kuitenkin todella tilannekohtaista, miltä aukeamat näyttävät. Joskus koristelen parikin viikkoaukeamaa valmiiksi etukäteen ja nautin siitä, että voin vain lennosta sitten tehdä niihin merkinnät. Joskus taas koristelut laahavat pahasti jäljessä ja saatan lätkiä aukeamille tarroja lennosta. Olen huomannut kummankin tavan toimivan, kun perusajatus pysyy kuitenkin samana viikosta toiseen. Ilokseni voin todeta, etten ole kertaakaan tämän kevään aikana stressannut sitä, että kalenterin koristelut eivät pysyisi menossa mukana. Eikä myöskään olisi mikään maailmanloppu, vaikka joltain viikolta koristeet jäisivätkin uupumaan. Itseni tuntien näin ei kyllä pääse käymään, sen verran kaavoihin kangistunut kuitenkin olen.

Kuukausittaisen luovuuskiintiöni täyttävät kivasti tyhjät, joka kuukauden alussa olevat Overview-sivut, joihin maalaan aina jokaisen kuukauden kansilehden. Tästä tavasta olen halunnut pitää kiinni, koska maalaaminen on minulle tärkeää ja näin varmistan, että teen sitä edes joskus. Voin kuitenkin paljastaa, että esimerkiksi toukokuun kansilehden maalasin vasta, kun kuu oli jo reippaasti yli puolenvälin. En siis aseta mitään turhia paineita itselleni tästäkään, vaan teen sen silloin, kun siltä tuntuu.

Kaiken kaikkiaan voisi todeta, että nykyinen kalenterini on löytänyt paikkansa minun arjessani. Olo on seesteinen ja tyytyväinen, koska uskon, että samaan malliin yhteiselo sujuu jatkossakin. Löysin sitäpaitsi vihdoin kauan etsimäni Motermin kannet, jotka kruunaavat kalenterikokonaisuuden ja pitävät huolen, että Wonderland 222 pysyy entistä paremmin menossa mukana!

Ihanaa alkavaa kesää kaikille!
-Carita

Alkuvuoden kalenterikuulumiset

Talvi tuntuu aina loputtoman pitkältä, mutta niin se kevät sieltä taas vain hiipii, ja eletään jo maaliskuuta! Samalla minulla alkoi kolmas kuukausi A6-kokoisen Wonderland 222 -kalenterin parissa. Kirjoittelin joulukuussa viime vuoden puolella kalenterisuunnitelmistani tälle vuodelle, ja tuolloin olin innostuksesta huolimatta hyvin epävarma tuosta pienestä, päiväämättömästä kalenterista. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että alkujännityksestä toivuttuani Wonderland alkoi tuntua juuri sopivalta valinnalta tälle vuodelle.

Hyvin nopeasti huomasin, etten todellakaan tarvitse toista kalenteria tai mitään muutakaan ylimääräistä, sillä kompaktista koostaan huolimatta Wonderland syö sisäänsä oikeastaan kaiken tarvitsemani. Perinteisten kalenterisivujen lisäksi olen laittanut sinne lukuseurantaa, erilaisia listoja ja muita itselleni merkittäviä juttuja. Kun minun täytyy merkitä jotain muistiin tai tiedän tarvitsevani joitain tietoja myöhemmin, kaivan aina ensimmäiseksi fyysisen kalenterin esiin, koska se on vain niin kätevä.

Alkuun olin aika skeptinen, onko Wonderlandissa vähän liikaakin kaikkea, mutta ainakin toistaiseksi olen kokenut sen lähinnä virkistävänä. Olen keksinyt käyttöä niin neljännesvuosittaisille sivuille, kuukausiaukeamille kuin tracker-sivuillekin. Yllätyksekseni en ole edes onnistunut vielä tekemään näiden täytöstä suorittamista, vaan pidän ne ajan tasalla omaksi ilokseni ja hyödykseni.

Päiväämättömyys oli ehkä alkuun se, mikä jännitti minua kaikkein eniten. Sain kuitenkin päivättyä kaikki pidemmän aikavälin sivut heti alkuun ja viikkoaukeamien tekemisen ja päiväämisen olen kokenut ainakin vielä pelkästään terapeuttisena. En ole aikoihin ostanut mitään, jos muutamia päivämäärätarroja ei lasketa, vaan edelleen hyödynnän mahdollisimman paljon kaikkea mitä minulle on vuosien varrella kertynyt. Olen huomannut, että se on pakottanut ja myös mahdollistanut luovaksi heittäytymisen. Jokainen aukeama on mysteeri ennen kuin se vähitellen muodostuu, ja se on oikeastaan aika kutkuttava tunne. Voisi siis todeta, että päiväämättömyys ruokkii luovuuttani juuri oikealla tavalla tällä hetkellä.

Viime vuonna minua harmitti kovasti, etten juurikaan saanut aikaiseksi maalata mitään. Uskon tämän johtuneen pääasiassa siitä, ettei silloinen kalenterini oikein kestänyt vesivärejä enkä löytänyt itsestäni riittävästi motivaatiota muuhun kuin kalenterin parissa puuhasteluun. Nyt Wonderland 222:n kanssa päätin muuttaa asian, sillä sen paperi kestää vesivärejä ilahduttavan hyvin. Niinpä olen ottanut tavaksi maalata jokaiselle kuukaudelle kansilehden. Lisäksi olen alkanut haastaa itseäni maalaamaan pienemmille alueille, ja maalaukset koristavatkin nykyään myös kuukausiaukeamiani.

Wonderland 222 on siis tällä hetkellä oikea sekametelisoppa, mutta rakastan sitä. Se on materiaalien, välineiden ja erilaisten kokeilujen muodostama luova kaaos, mutta samaan aikaan se on minun tarpeisiini sopiva ja funktionaalinen. Kalenteri on minulle edelleen ensisijaisesti ajanhallintaväline ja sen toimivuus on tärkeää, mutta siksipä olenkin erityisen iloinen, että käytännöllisyydestä huolimatta pääsen purkamaan siihen myös luovuuttani. Toivon kovasti, että tämä innostus kestää läpi koko vuoden!

Mukavaa kevättä,
Carita