Avainsana: wonderland 222

Mistä tunnistat Caritan kalenterin?

Tämän postauksen kirjoittaminen pakotti oikeasti tutkiskelemaan omaa kalenteria ja pohtimaan, mitkä asiat ovat minulle tyypillisiä ja tärkeitä kalenterissani. Se oli aika hauskaa ja jopa hieman silmiä avaavaa, sillä tajusin olevani aika kaavoihin kangistunut ihminen.

Aloitetaan väristä. Minun kalenteri tunnistaa siitä, että se ei ole koskaan räikeä. Rakastan murrettuja värejä, erityisesti tummia ja maanläheisiä, ja kalenterissakin se näkyy. Tämän vuoden kalenterini, A6-kokoinen Wonderland 222, on aivan ihana tumma metsänvihreä, enkä edes harkinnut muita värivaihtoehtoja sen nähdessäni. Kalenterissani on myös viininpunaiset, hieman ruskeaan taittavat kannet.

En ole koskaan ollut mikään kauhean hyvä kansien taskujen koristelija eivätkä nämä nykyisetkään nahkakannet ole sisäpuolelta varsinaisesti mitenkään kuvaukselliset. En osaa pitää niitä järjestyksessä tai visuaalisesti kauniina. Se mitä taskuista kuitenkin lähes aina löytyy, on jotain pientä ”tilpehööriä”. Nyt taskuissa on pari nättiä klipsiä, minun silmääni miellyttävä die cut, jota en ole raaskinut käyttää koristeluihin ja pienen pieni linnunsulka. En edes muista, mistä olen sulan alunperin saanut, mutta rakastan sulkia.

En ole henkeen ja vereen vaaka- tai pystypäiväihminen, joten siitä minua ei tunnista. En ole myöskään vannoutunut yhdenlaisen tai tietyn kokoisen kalenterin käyttäjä, vaikka tämä A6-koko onkin nyt ollut tosi kiva. Koristelutyylini on kuitenkin ollut jo pitkään melko yhtenäinen, ja siitä pystyin löytämään paljon itselleni sopivia tunnuspiirteitä.

Hurahdin maalaamiseen kolmisen vuotta sitten ja siitä lähtien kalenterini sivuilla on aina nähty maalauksia tai muuten vaan maalien käyttöä osana koristeluita. Voisin siis todeta, että minun kalenterini tunnistaa vesivärimaalauksista. Joskus ehkä käytössä ovat muutkin maalit, mutta pääasiassa nykyään vesivärit.

Yksi selkeä aukeamillani toistuva elementti ovat washiteipit. Saattaa minulla olla satunnaisesti sellaisia viikkoja, joissa ei ole washin washia, mutta yleensä se on ensimmäinen asia, josta lähden liikkeelle. Toinen lähes yhtä varma ovat tarrat. Haluaisin käyttää enemmän erilaisia materiaaleja viikkoaukeamien teossa, mutta washiteipit ja tarrat ovat kyllä ne kaksi, joita minun kalenterissani näkyy eniten. Ne ovat helppoa ja kiireisen arjen keskellä säästävät aikaa. Lisäksi niitäkin on olemassa niin paljon erilaisia, että kaikki aukeamat eivät silti näytä keskenään samanlaisilta.

Viimeisimmäksi tunnuspiirteeksi haluan nimetä runsauden. En nyt puhuisi suoranaisesti no white space -tyylistä, sillä kyllä sivua jää aina näkyviin. Koristelutyylini on kuitenkin suhteellisen runsas ja minua joskus suorastaan ahdistaa, jos aukeamalle jää selkeitä tyhjiä aukkoja. Ne täytänkin yleensä sitten joillain täysin satunnaisesti valituilla tarroilla. Minimalisti en siis todellakaan voi väittää olevani.

Siinäpä ne tärkeimmät minun kalenterini tunnuspiirteet olivatkin!

Ihanaa kesää kaikille!
Carita

Sanahaaste – Carita

Tällä kertaa torstain haastepostaussarjassa oli vuorossa sanahaaste, jossa käytettiin inspiraationa Kalenterimanian jäseniltä saatuja sanoja. Tämä oli mielestäni kiva haastetehtävä tähän väliin, sillä viime aikoina on ollut tosi vaikea tarttua askarteluun ja kaipasinkin jotain tämän kaltaista kimmoketta. Päätin toteuttaa haasteen suoraan käytössä olevaan kalenteriini eli Wonderland 222:een ja tehdä seuraavan viikon viikkoaukeaman pohjan valmiiksi.

Sanat olivat aalto, piilossa, yrtit ja hymy. Yrtit oli minulle helppo, sillä muistin heti että minulta löytyy jos jonkinlaisia kasvitarroja, jotka ainakin muistuttavat yrttejä, jolleivat jopa ole sellaisia. Se ohjasi ajatustani siihen suuntaan, että aukeaman täytyy olla väriltään mahdollisimman vihreä. Tässä kohtaa törmäsin ”ongelmaan”, sillä aallothan ovat sinisiä eivätkä vihreitä. Päätin ratkaista asian aloittamalla sillä, että maalasin aukeamalle taustaksi vesivärillä aaltomaisia, vihreitä kuvioita. Osa niistä vähän levisikin matkan varrella, mutta en antanut sen häiritä.

Tässä kohtaa laitoin aukeamalle muutamia pieniä ikoneja, sydämiä ja palloja ja sen sellaisia, joilla merkitsin jokaiselle päivälle valmiiksi muutaman tekstin paikan. Väreinä tässäkin olivat vihreä ja sen kaverina ruusukulta, sillä en koskaan jätä käyttämättä tilaisuutta laittaa aukeamalle jotain ruusukultaista mukaan.

Olin hymyn ja piilon kohdalla miettinyt, että Planners Anonymousin söpöt hahmotarrat kävisivät kumpaankin sanaan oikein hyvin. Ne ovat mielestäni hauskoja, sillä hahmot ovat tosiaan aina hymyileväisiä. Teemasta riippumatta arkeissa on aika lailla aina ollut mukana myös puolikkaita tarroja, jotka näyttävät siltä, että hahmo kurkkaa jostain. Se sopi mielestäni hyvin piilossa-sanaan.

Ennen hahmojen ja yrttien lisäämistä sivuille selailin kuitenkin, mitä kaikkea muuta tavaravarastoistani löytyy. Happy Plannerin tarrakirjoissa on aina kaikenlaisia tekstejä ja löysinkin parista eri tarrakirjasta tekstit, jotka sopivat vahvistamaan hymy- ja piilossa-sanojen tarkoitusta. Laitoin ne paikoilleen ennen muita tarroja, sillä kovin usein tekstien kanssa on käynyt niin, että olen aliarvioinut niiden vaatiman tilan ja ne eivät olekaan enää mahtuneet mukaan.

Lopun aukeamasta täytinkin sitten mainitsemillani yrtti- ja hahmotarroilla. Lopuksi vielä halusin tummentaa viikonpäivät ja numerot tussilla, sillä ne hukkuivat mielestäni aika levottomaan lopputulokseen. Kirjasin myös saman tien ylös parit menot, jotka tiesin jo etukäteen.

Aukeamasta tuli aika erilainen siihen nähden, millaisia yleensä teen mutta toisaalta se juuri olikin hauskaa ja vapauttavaa tässä prosessissa. Ehkä tarvitsen useamminkin muutaman sanan inspiraatioksi, jos alkaa tuntua siltä, että muuten ei meinaa saada tyhjän paperin kammoa selätettyä!