Avainsana: washiteippi

Kaaoksesta kalenterirauhaan

Ähky. Täydellinen, kaikenkattava ähky. Olen tehnyt bujoa muutaman vuoden ajan kalenterituunailun iskettyä täydellä voimalla. Se on kummallista, miten siihen asti pärjäsin mainiosti taskukalenterilla tai muutoin laukkuun sopivalla versiolla, johon kirjoitin vain tärkeät ja tarpeelliset asiat.

En tarkkaan edes muista, mistä kärpänen minua puraisi, muistan vain, että yhtäkkiä ostin itselleni vaaleanpunaisen Leuchtturmin ja Tombown sivellintusseja. Barbara Haeger inspiroi minua tyylillisesti kokeilemaan taitojani, eivätkä ne juuri minnekään olleet kadonneet. Tyyli oli helppo kopioida ja koin sen täysin itseni näköiseksi. Kalenterimaailman taikapöly laskeutui ylleni.

Piiperrykseni saivat kahden ystäväni pyytämään, josko tekisin heillekin omat kalenterit ja tottahan toki taiteilijasieluni meni onnesta kippuraan sen kaltaisesta mahdollisuudesta. Ajatelkaa, mikä luottamuksenosoitus, että erityyliset ihmiset antavat juuri sinulle vapaat kädet!

Yhtäkkiä tunsin sisälläni orastavaa tyytymättömyyttä. Jaksamattomuutta. Siirtämistä aina seuraavaan päivään; ehtiihän sitä vielä huomennakin. Mielihyvä oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.

Hobonichi. Aina uudelleen jostakin tupsahti silmiini Hobonichi, ajatuksiin pulpahti Hobonichi. Sivuutin kasvavaa himoani, nimenomaan himoani, kyseistä kalenteria kohtaan ja hankin vain kaikkea muuta. Löytyy jos jonkinmoista bujoa, traveler’s notebookia, ostin jopa uuden Project365, koska kannet veivät sydämeni mennessään. Silti se polte ei sisällä laimentunut. Hobonichi oli saatava.

Vihdoin ja viimein luovutin ja tilasin omani. Kiljahtelin riemusta, kun paketti tuli paikalliseen postiini. Kirmasin hakemaan aarteeni kiiruusti töiden jälkeen, lähes tulkoon revin paketin paljain käsin auki ja siinä se oli. Hobonichi. Vihdoinkin rauha! Ruusukullan väriset kannet saavat suojata silmäterääni, ne olen bongannut Ajaston valikoimista ja istuvat kuin valettu. Youtuben videot erilaisista tyyleistä hyökyvät silmilleni ja katselen niitä rauhassa, tunnustellen ja etsien itseäni niistä. Vain taivas on rajana tuunailuissa, ja olen oppinut suomaan ”himoilleni” tilaa, koska saatu mielihyvä on moninkertainen, kun saat hipelöidä juuri sinun omia silmiä miellyttäviä kansia ja selailla aikaansaamaasi jälkeä.

Odotan innolla yhteistä aikaamme uuden rakkauteni kanssa, joka varmasti vaatii tottumista, mutta rakkaushan on ikuista; se vain vaihtaa kohdetta! Project365 jää ehdottomasti rinnalle, totuin siihen jo bujon rinnalla ja se tuntuu luontevalta. Washiteipit ja tarrat ovat luoneet vaihdellen pohjaa kalenterin toimiessa omalla tavallaan päiväkirjanani. Tämän vuoden 365 on saanut sivuilleen paljon sydäntäsärkevää vuodatusta ja hyviä hetkiä tuoden lohtua pimenevissä illoissa purkautuessani, mutta tarvitsin jotain uutta ja sen myös sain, täysin omasta tahdostani.

-Susanna

Inspiraationa vuodenajat – Carita

Ylläpidon haastepostaussarjassa on tällä kertaa vuorossa inspiroitua vuodenajoista haluamallaan tavalla. Syksy on ehdottomasti lempivuodenaikani, joten päätin keskittyä tässä haasteessa siihen. Hetken asiaa pohdittuani totesin, etten ole vielä ehtinyt tekemään bullet journaliini tämän syksyn bucket listia, joten halusin nyt toteuttaa sellaisen.

Rakastan syksyä monien muiden syiden ohella sen upeiden värien takia. En vain koskaan saa tarpeekseni eri punaisen, keltaisen, oranssin ja vihreän sävyistä, joita luonto meille tarjoaa aina tähän aikaan vuodesta. Niinpä lähestyin tätäkin haastetta ensimmäiseksi värien kautta. Maalasin vesiväreillä muutaman kakkupaperin eri värisiksi ja liimasin ne bujon tyhjälle aukeamalle ikään kuin taustaksi.

En ollut suunnitellut etukäteen miten tästä jatkaisin, joten kaivelin varastoistani kaikenlaisia omistamiani syksyisiä tuunailutarvikkeita ja levitin ne eteeni. Aloin sitten satunnaisesti laittaa erilaista koristetta värjäämieni kakkupaperien seuraksi. Alotiin muutamalla pätkällä paria erilaista syksyistä Planners Anonymousin washiteippiä ja jatkoin erilaisilla tarroilla.

Saatoin hieman innostua tarrojen kanssa, koska löysin niin monta kivaa syksytarraa. Päätin, että aukeama saa näyttää ruuhkaiselta ja täydeltä eikä sillä ole väliä, onko lopputulos kovin harmoninen vai ei. Pääasia, että tekemisprosessi on hauska, ja sitä se tosiaan oli, kun ei tarvinnut liiemmin miettiä mitä on tekemässä.

Kun olin laittanut riittävästi tarroja, oli aika miettiä, miten ihmeessä laittaisin itse bucket listin kohdat näkyviin aukeamalle. Värikkään lopputuloksen vuoksi pelkkä kynä ei ehkä riittäisi sille, että ne erottuisivat taustasta. Onnekseni löysin yhdestä MAMBIn (Me and My Big Ideas) tarrakirjasta valkoisia muistilapputarroja. Lätkin niitä sopiviin kohtiin aukeamalle ja kirjoitin jokaiseen yhden asian, jonka haluaisin tänä syksynä vielä ehtiä toteuttamaan.

Päätin, että värittämällä tarrassa olevan neulan oranssiksi, merkkaisin aina kunkin asian tehdyksi. Sain jo värittää muutaman kohdan, mutta tehtävääkin vielä jäi. Aukeamalle jäi myös vielä tilaa, joten saatan lisätä muutaman muistilapputarran vielä myöhemmin, jos keksin lisää kohtia syksyn bucket listiini.

Lopputuloksesta tuli yllättävän kiva, vaikkakin aika kiireinen. Tosin kiireinen on tämä syksykin, joten mikäs olisikaan sen osuvampaa. Onneksi bucket list sisältää ihanaa tunnelmointia ja rauhoittumista arjen hälinän vastapainoksi.

Ihanaa syksyn jatkoa kaikille!

-Carita

P.S. Kurkkaa myös Even toteutus tästä haasteesta!