Avainsana: washisample

DIY: Oma minikirjanen washisampleille!

Siinä vaiheessa kun haluaa kaikki mahdolliset tuunaustarvikkeet pitää mukana inspiraation varalta, saattaa tulla säilytysongelma. Traveler’s Notebookini toimii päiväkirjana ja se kulkee mukana milloin minnekin. Haluan kirjoitusvälineiden lisäksi pitää saatavilla myös papereita ja tarroja, mutta ne ovat niin litteitä, että menevät hyvin päiviksen väliin. Käytän paljon washiteippiä koristelussa ja se onkin monesti ensimmäinen, jolla sivua tai aukeamaa koristelen. On siis olennaista, että myös erilaisia washiteippejä kulkee mukana – tai ainakin näytteitä niistä. Ne kuitenkin pullistavat huomattavasti Traveler’s Notebookiani ja kirjoittaminenkin alkaa olla haastavaa jos kirjoittaa kuten minä eli ei ota vihkoa pois kansista tuunauksen ajaksi. Päätin, että washisamplet tulee laittaa niin, että ne ovat omassa härpäkkeessään, mutta ei irtopainoksena vaan sievästi selattavissa. Tarve oli jo ja sitten syntyi ratkaisu! Tein mustasta nahkasta itselleni minikokoisen Traveler’s Notebookin ja nyt näytän teille kuinka se syntyi!

Luulin, että tässä oli koko tarvikkeisto, mutta olin väärässä loppujen lopuksi. Alkuun pääsin kylläkin! Leikitään, että kuvassa on kaikki tarpeellinen, eiköstä vaan? Minä käytin palan nahkaa, joustavaa kangaskuminauhaa, meistiä (jota myös nahkapaskaksi kutsutaan), mattoveistä, valkoista liitua, viiltämisen kestävää alustaa ja samansorttista viivoitinta. Alustana käytän lasilevyä paremman puutteessa, joten tarvitsin puunpalasen jonka päällä meistiä käyttää ilman miljoonia sirpaleita.

Ensin tasoitin nahkapalan reunat, jotta saan leikattua oikean kokoisen palan washikirjastani varten. Valmiin kirjasen mitat ovat 10 cm x 8 cm x 2 cm. VINKKI! Pidä mattoveitsen terä mahdollisimman lyhyenä niin terä ei lähde seilaamaan ja saat turvallisesti painaa sitä ilman pelkoa terän katkeamisesta.

Mustaan nahkaan on kovin vaikea tehdä merkintöjä niin käytin valkoista liitua merkkauksissani. Mittasin nahkasta palan, jonka leikkaan irti mattoveitsellä.

 

Nyt meillä on kirjaseen tarvittava pala valmiina. Halusin vielä pyöristää kulmat, jotta saan siistimmän lopputuloksen.

Olen käyttänyt kulmien pyöristämiseen samaa kikkaa paperin, kartongin ja nahkan kanssa aiemminkin. Otin joutilaan muistikirjan, jota ei tarvitse sääliä. Painoin sen reunoja myöten menemään nahkan päälle ja leikkasin mattoveitsellä kannen pyöreää kulmaa pitkin. Näin alimmaisena olevasta nahkasta saadaan terävä kulmake pois! VINKKI! Muista painaa aina reippaasti nahkaa paikallaan kun viillät – jos nahka lähtee karkuun niin tulee epäsiistiä jälkeä.

 

Nahkapalasessa on nyt pyöristetyt kulmat! Nyt jouduin kyllä hieman siloittelemaan saksilla jälkikäteen, mutta muuten tekniikka ajaa asiansa!

Seuraavaksi mitataan reikien paikat kuminauhoja varten. Hieman hassulta näyttää näin monet liitumerkinnät, mutta eri tavallakin voi tehdä ja niihin on kuitenkin syynsä. Ensin mitataan puoliväli 9 cm – merkitään se ylös ja alas. Halusin jättää leveän 2 cm:n selkämyksen kirjaselle niin siihen tarvitaan tilaa 1 cm molemmin puolin keskikohtaa – merkit niihin kohtiin. Päätin kuitenkin tehdä reiät hieman alemmas kuin mihin olin nyt rivin tehnyt niin mittasin 0,5 cm reunoista reikien paikoiksi – merkitsin ne. Kas siinä neljäntoista liitumerkin tarina! VINKKI! Liitu kannattaa teroittaa tätä varten niin saa oikein tarkat kohdat!

Seuraavaksi pääsemme nakuttelemaan! Tehdään kaksi reikää ylös ja kaksi alas – reiät siis kahdelle kuminauhalle ovat valmiit! Itseasiassa tässä vaiheessa tehdään reikä myös sulkumekanismina toimivalle kuminauhalle. Tämä vaihe ei nyt kuvissa näy, mutta kerron! Se voidaan tehdä joko keskelle takakantta tai keskelle selkämystä. Itse tein sen keskelle selkämystä. Tein reiän siis keskelle korkeudesta mitaten eli 5 cm:n päähän nahkan reunasta. VINKKI! Tässä työvaiheessa kannattaa varmistaa, että alusta on kestävä ennen kuin hujauttaa lävistäjää vasaralla nuppiin. Aika kevyellä napautuksella nimittäin menee meisti peruspaksusta nahkasta läpi ja saattaa vaurioittaa myös alustaa.

Pujotetaan kuminauha kuvan osoittamalla tavalla. Jos yritän sanoittaa tämän tekovaiheen niin siitä ei tule yhtään mitään. Toivottavasti kuva on tarpeeksi havainnollistava! Pujotuksen jälkeen leikkaan nauhan sopivaan mittaan ja solmin päät osoittamaan alas. VINKKI! Voit halutessasi jättää nauhalle vähän pituutta häntiin – roikkuvat koristeet eivät ole hullumpi idea!

Sulkumekanismiin ei tarvitse kuin pujottaa sopivan kokoinen lenkki nauhaa reiästä sisältä ulos. Mittaa, että nauha menee sopivasti kirjasen ympäri ja että se sulkee sen napakasti. Leikkaat nauhan sopivaan pituuteen. Jos haluat pujottaa koristeita menemään sulkunauhaan niin se kannattaa tehdä nyt. Lopuksi solmi nauhojen päät ja kokeile, että solmu on isompi kuin reikä ettei koko sulkunauha tule läpi ja irtoa. VINKKI! Tässä kannattaa ottaa huomioon, että kirjanen pullistuu! Jos jätit selkämykseen leveyttä niin kannattaa sen näkyä myös sulkumekanismissa.

Kas näin syntyi washisampleille oma kirjanen mukana kulkemaan! Tämä mallihan toimii varsin kätevästi myös ihan tavan korttikotelona. Minun washisampleni on kieputettu laminoituihin paloihin, jotka sujahtavat hyvin maksu- ja etukorteille tarkoitettuihin lokeroihin eli samoja inserttejä voi käyttää tarpeen mukaan molempiin tarkoituksiin. Nyt suurin tarve oli kuitenkin saada kaikki ihanat washini mukaan laukkuun ja käyttöön missä milloin kuljenkin!

-Anna-Johanna

 

Esittely ja set up: Minun Traveler’s Notebookini

Tänään esittelen teille kaunottareni Aasiasta eli minun Traveler’s Notebookini. Olen ollut luvattoman innoissani tästä kalenterista ja sen on kyllä jutuistani huomannut – sekä tiliotteestani. Näissä kalentereissa hyvä puoli on se, että niistä jokainen on erilainen kokonaisuus! Hankin Traveler’s Notebookini yksityisempään käyttöön kun toinen käytössäni oleva kalenteri. Tätä selailemaan ei ole kenelläkään asiaa – paitsi teillä nyt! Minulla Traveler’s Notebook on minulla päiväkirjan ja kalenterin yhdistelmä ja se pitelee sisällään kaikkea muutakin mahdollista. Yksi kuminauha, suuri tehtävä. Pidemmittä puheitta, aloitetaan matka minun Traveler’s Notebookin salatuille sivuille!

Olen tilannut Traveler’s Notebookini Wishistä tänä keväänä. Se on aitoa nahkaa ja ottaa siis itseensä ihanasti jokaisen käytössä tulevan naarmun ja kolhun. Kokona on regular ja olen hieman kahden vaiheilla, olisiko seuraava Traveler’s Notebookini hippusen pienempi kooltaan. Saa nähdä mitä hetken käytettyäni tuumaan – nyt toisaalta tuntuu, että tämäkään koko ei riitä kaikelle mitä haluaisin siellä mukanani kantaa! Etsin pitkään täydellistä väriä ja sen lisäksi erityistä sulkumekanismia. Jotenkin en vakuuttunut perusmekanismista, jossa kuminauha pujotetaan yläkautta Traveler’s Notebookin ympärille. Viikkoja siinä kesti, että löysin oikean värin JA oikean sulkumekanismin, mutta onnistuin ja olen erittäin tyytyväinen valintaani! Tässä mallissa kuminauha nostetaan edessä olevasta tapista ja kiepautetaan myötäpäivään Traveler’s Notebookin ympäriltä pois. Kalenterikoru on itse tehty nauhoista ja parista uusiokäyttöön päässeestä koristeesta. Laiskiaischarm on riipuksesta tuunattu – ketju pois, laatta kuminauhaan ja menoksi!

Kun saamme avattua ihanuuden niin ensimmäisenä vihkona löytyy kalenterivihko. Minulla on käytössä ruskeakantiset blankot vihkot ja sen verran olen arastellut, että kansia en ole koristellut. Odotan sitä täydellistä ideaa tulevaksi. Sen sijaan olen koristellut sisäkantta sekä ensimmäistä sivua aina vihkon teemaan sopivaksi. Kalenterivihko on arkisin eli sen koristeluun kuuluu ilman muuta kahvitarra ja paahtoleipä-muistilaput. Kantavana teemana vihkojen sisäkannessa minulla on paljon rakastamani Traveler’s Notebookin tarrat – sellainen on jokaisessa vihkossani! Ne on erilaisia, mutta niissä on aina paikka nimelle tai muille tiedoille. Ihana punainen lanka muuten niin sekalaisessa sillisalaatissa!

Kalenterivihkon takakannessa on liimattuna muutamaa erilaista post-it-lappua – koskaan ei tiedä milloin niitä tarvitsee! Toisena kantavana teemana ja tyylinä Traveler’s Notebookissani on vintage ja eräänlainen rouheus. Kotikalenterini on täynnä raikkautta, blingiä ja pompomia, mutta tämä on jotain ihan eri maata ja niin halusinkin. Aina ei tunnu pinkiltä ja pörröiseltä – maanläheinen väritys ja kulunut olemus sopii omalla tavallaan aina. Kalenterivihkon jälkeen tulee ensimmäinen zipper pocket ja se on täynnä mitä erilaisimpia tarroja! On postimerkkiä, kahvikuppia, herätyskelloa, leimaa ja maatuskaa..Tänne aina jemmaan ainakin sen muutaman kun sattuu jotain ihanaa vastaan!

Tarrapocketin jälkeen tulee viime postauksessakin näkynyt taskusto. Tein siis skräppipaperista taskuston viime postauksessani ja nyt se on jo kovassa käytössä! Se pitää hyvin kasassa ja myös toisaalta esillä Traveler’s Notebookissa käyttämäni kuviopaperit. Muutamaa laatua sieltä jo löytyykin – on kukkaa, nuolta, palloa, vintagekelloja, foilattua… Ja tietenkin tuo ihana all you need is coffee & planners- muki, jonka sain yhdeltä ihanalta maanikolta kesämiitissä..! I love it.

Taskuston jälkeen tulee vastakkain kahden zipper pocketin toiset puolet eli korttitaskustot. Niihin olen jemmannut ihanimpien tyyliin sopivien washiteippien samplet ja niitä ei voi koskaan olla liikaa! Paitsi sitten kun minun ’erityinen sulkumekanismini’ laukeaa. Sitä odotellessa on aina tilaa kierittää pari samplea lisää. Suosikkini näkyvät seuraavassa kuvassa, mutta näissä Top3-lista on ehdottomasti: dream catcherit, sukat narulla sekä mustat kissat.

Kuten näkyy, toisellekin puolelle saa hyvin vielä parit washisamplet ujutettua siellä olevaan pystytaskuun! Seuraavaksi esittelyvuorossa olevat kaksi vihkoa ovat enemmän ja vähemmän henkilökohtaisia eli niiden sivuja en juuri levittele kuvien muodossa – sanallisesti kyllä, kuten kaikkea muutakin! Kuten huomaatte – kartonkikannet hohtavat koskemattomuuttaan. Minusta on mukavampi jättää ne odottamaan sitä täydellistä korttia, die-cutsia tai mitä se ikinä sattuu olemaankaan mikä on sitten rakkautta ensisilmäyksellä!

Seuraava vihko on minun Project-me- vihkoni. Se on se päiväkirjaosuus, jonne kirjoitan asiat juuri miten ne ovat ja juuri silloin kun ne ovat. Siellä ei kaunistella eikä tehdä tikusta asiaa – siellä yksikin lause voi tiivistää kaiken mitä mielessä pyörii. Päiväkirja on minulle ehdottoman yksityinen kokoelma ja sen kirjoittaminen on aikanaan jäänyt sen vuoksi, että sen koskemattomuus on rikottu. Olin kirjoittamatta melkein 10 vuotta kunnes nyt Kalenterimania sai sen kipinän jälleen syttymään. Nyt uskallan hiljalleen ja se tuntuu paremmalta kuin koskaan ennen! Sen kannessa oleva pikkukirjekuori on oikea ja sen sisältä tulevassa lapussa lukee kuin muistutuksena ’You are enough, a thousand times enough’. Täydellinen aloitussivu Project Me- osuudelle.

Traveler’s Notebookini viimeinen vihko on minun Junk Journal ja Smash book- tyyppinen vihkoni. Sinne olen leikannut, liimannut, askarrellut ja kirjoittanut kaikenlaista mahdollista mitä mieleeni on tullut ja matkalta on mukaan tarttunut! Osa menee toki kalenteriosioon sitä mukaan kun on muistiin laitettavaa, mutta tänne teen kokonaisia sivuja tai aukeamia teeman mukaan eli paljon laajemmin. On äityidestä, kesäpäivästä omalla terassilla, vähän vintagea ja vanhan ajan neuvoja naiseuteen ja avioliittoon – eli siis vaikka ja mitä! Tärkeintä, että niissä tuntuu se fiilis ja niillä on minulle joku sanoma mihin voi palata aina uudestaan ja uudestaan. Olen ajatellut, että tämä vihko voi hyvinkin olla pysyvä osa Traveler’s Notebookiani – sen voisi aina siirtää seuraaviin kansiin  mukaan vaikka muut osiot säilöökin pois kun tulevat täyteen. Vai onko sitten jo ihan eri kujeet? Saa nähdä! Se tässä parasta onkin – kukin tekee juuri niin kuin tykkää.

Traveler’s Notebookini viimeinen osio toinen zipper pocket. Se sisältää kaikkea liimattavaa: tageja, die-cutseja ja leikattuja kuvioita. Niitä mahtuu ohuutensa vuoksi paljon mukaan ja joskus voikin sopivassa hetkessä napata taskusta jotain ja soveltaa siitä oma sivu tai aukeamakin jos oikein ajatus lentää! Tällaista fiiliksen mukaan tehtävää ’anna mennä’- tyyppistä askartelua itse vielä opettelen – minulla kun aina pitäisi (muka) olla suunnitelma ja sommittelu ja niin edelleen… Yritän opetella sanomaan itselleni¨, että ’hiiteen tuollaiset rajoitukset: nyt minä aion sotkea silmittömästi ja katsoa mitä siitä tulee!’ Pikkuhiljaa niin tapahtuukin – ja ai että, kun se onkin kivaa.

Tällainen on minun Traveler’s Notebookini. Toukokuussa se minun hyppysiini saapui enkä ole juuri malttanut sitä silmistäni jättää. Pidän siitä näin mutta sen sijaan, että tekisin siitä nyt tietyn tyylisen, aion katsoa rauhassa mitä kaikkea sinne kertyykään ja annan sen muotoutua itse. Ehkä se kertookin minulle, minkä tyylinen MINÄ olen. Tähän aiheeseen palataan vielä – aivan varmasti.

-Anna-Johanna