Avainsana: washi-teippi


marras
2017

Päivä yrittäjänä: Teippitarha

categories: Black Friday

Teippitarhurin messureissu


Moi! Mä olen Antti, Teippitarhan päätarhuri ja omistaja. Tekisi mieleni aloittaa kuuluisan elokuvan nimellä ”päiväni murmelina”. Onneksi kaikki päivät ovat kuitenkin niin erilaisia, ettei tämä nimi sopisi työpäivääni. Muuten en sitten siitä murmelista tiedä… 🙂 Normaalin työpäiväni sijaan kerronkin messureissusta Ouluun. Ajattelen että teitä kiinnostaisi tietää mitä kaikkea työtä valmiin messuosaston taakse kätkeytyykään.

Pitkin vuotta meille tulee toiveita ja pyyntöjä, että osallistuisimme asiakkaitamme lähellä oleville messuille. Messuilla asiakkaiden onkin mukavaa hypistellä tuotteita ja nähdä niiden värit ja kuviot luonnossa. Samoin meille on erittäin mukavaa ja tärkeää tavata asiakkaitamme ja kuulla heidän ideoista ja tuotekokemuksista sekä saada palautetta palvelustamme ja tuotteistamme.

Pienyrityksenä ei valitettavasti kuitenkaan kykene kovin useille messuille vuodessa osallistumaan. Kaikki messuihin liityvät järjestelyt kun teettävät kovasti työtä ja tuovat yllättävän suuria kustannuksia messupaikoista, hotelleista, matkoista yms. Pieniä ja edullisia tuotteita on siis myytävä paljon, että messumatkasta tulee kaikkine kuluineen kannattava. Monesti tämä ei valitettavasti onnistu. Messut ovat myös voimainkoitos, kun pyörittää koko reissun yhden miehen voimin ja seisoo osastolla päivän ilman taukoja. Työkseen messuja kiertäville voinkin sanoa vain että respect 🙂 Isänä haluan myös miettiä asioita myös perheeni kannalta ja olla heidän kanssaan mahdollisimman paljon. Elämä on valintoja täynnä 🙂

Tämän vuoden ensimmäiset messut olivat siis Oulussa. Valmistautuminen messuille alkoi jo muutamia viikkoja ennen messuviikonloppua. Mietimme minkä verran tarvitsemme teippejä ja muita tuotteita mukaan ja teimme tilauksia toimittajilta ja tehtailta sen perusteella. Viimeisellä viikolla saikin jännittää, että ehtivätkö kaikki tuotteet tulla ennen reissuun lähtöä.

Meillä tarkoitan itseni lisäksi vaimoani Janinaa ja verkkokauppatilausten käsittelystä vastaavaa Heliä. Janina on Teippitarhan idean äiti ja meidän luova tarhuri. Hänen innostuksestaan washiteippeihin yritys sai alkunsa vuonna 2011. Janinan palattua ”oikeisiin töihin” hoitovapaan päätyttyä muutama vuosi sitten, toimii hän edelleen Teippitarhan taustajoukoissa seuraten trendejä ja suunnitellen uusia tuotteita verkkokauppaamme (ja käännellen miehensä päätä milloin minnekin päin…). Hänen käsialaansa on suurin osa Teippitarhan Instagram-kuvista ja blogin postauksista (Instagramin ollessa näistä nykyisin se aktiivisempi some-kanava).

Heli ”varastotarhurina” taas auttaa minua toimiston/varaston/varastomyymälän monissa tehtävissä, mm. käsittelee uudet tuotekuvat ja luo tuotteet verkokauppaan. Helin tehtäviin kuuluu tilausten pakkaaminen ja postittaminen sekä varaston ylläpito. Varastomyymälässä Heli on mahtava apu asiakaspalvelutehtävissä. Aikaa menee myös yrityksen toisen toimialan, muuttolaatikoiden vuokraamisen parissa.

Varsinkin syksyn ensimmäisiä messuja edeltävä viikko on todella kiireinen. Kaikki mukaan otettavat tuotteet on ensin poistettava verkkokaupan saldoista ja pakattava esittelylaatikoihin. Emmehän voi myydä yhtä tuotetta messuilla ja verkkokaupassa kahdelle eri henkilölle. Kun tuotteita on tuhansia, niin silloin on pakko karsia mukaan otettavaa määrää. Joskus on tosi hankala päättää mukaan otettavat tuotteet. Messuilla myydään jonkin verran erilaisia tuotteita kuin verkkokaupan kautta ja myös paikkakunta vaikuttaa valikoimaan. Pyrimme myös täyttämään asiakkaiden toiveet ja ottamaan toivetuotteita mukaan.

Mukaan otettavat tuotteet pakataan varastolla valmiisiin setteihin ja mahdollisimman tiiviisti, etteivät ne vie autossa ylimäärin tilaa. Messuständin pystyttäminen pitää tehdä helpoksi ja nopeaksi, sillä joka tapauksessa siinä menee aikaa useita tunteja. Muuttolaatikot, joita vuokraamme, ovat hyvä apu näissä messukuljetuksissa.

Kaikkien messuvalmistelujen ohella hoidetaan toki myös normaalit päivittäiset työt ja tilausten toimitukset. Asiakaspalvelu, sähköpostit sekä tukkuasiakkaiden ja yritysten tarpeisiin vastaaminen viekin oman aikansa työajasta. Asiakaspalvelu ja ihmisten parissa oleminen on sitä minulle mieluisinta työtä. Tykkään auttaa asiakkaita löytämään oikeat tuotteet tai ratkaisut johonkin ongelmaan. Ekstroverttinä luonteena messuillakin nautin juuri tästä osuudesta ja ihmisten kohtaamisesta.

Oulun messuja edeltävällä viikolla en paljoa muita hommia ehtinyt tehdä. Normaalisti työpäiviin kuuluu mainonnan ja markkinoinnin miettiminen ja toteuttaminen, tuotekuvauksia, somen pitämistä ajantasalla, tuotteiden tilauksia ja monta muuta työtä kuten verkkokaupan ylläpitoon liittyvät asiat. Työaikaa kuluu luonnollisesti myös muuttolaatikkotoiminnan pyörittämiseen, laskuttamiseen ja kuljetuksiin.

Oman mausteensa tähän messuvalmistautumiseen toi varastotarhurimme Helin sairastuminen kriittisellä hetkellä. Olimme nimittäin laskeneet valmisteluja vielä viimeisen päivän varaan. Sairastuminen sekoitti näin ollen pakkaa aika pahasti ja työpäivä venyikin ihan iltamyöhään asti. Kaiken pakkaamisen keskelle sain vielä muutaman asiakkaan varastomyymäläämme ostoksille. Se tosin oli kivaa vaihtelua päivään 🙂 Nöyrästi jouduin kuitenkin pahoittelemaan että paikat ja käytävät on normaaliakin ahtaammat kaikkien messulaatikoiden keskellä. Lisäksi asiakaspalvelu ei ollut tällä kertaa kovin nopeaa, sillä Heli osaa tuotenimikkeet minua paremmin. Kaikki varastomyymälässä myydyt tuotteet otetaan saman tien pois verkkokaupan saldoista, ettei jouduta myymään online-asiakkaalle ”eioota”. Siitäkin kuitenkin selvittiin hyvässä yhteisymmärryksessä ilman suurempia ongelmia 🙂

Kun messupäivän aaton aattona illalla klo 19:30 auto oli pakattu, niin matka alkoi kodin kautta kohti Oulua. Matkalla yövyin Jyväskylässä ja lähdin sieltä ajamaan jo noin aamu seitsemän jälkeen eteenpäin. Onneksi matka meni tällä kerralla joutuisasti muutamia puheluita puhuessa ja muistin jopa hakea led-lamput matkalla Kempeleen Motonetista. Ne kun olivat kaikki loppuunmyyty Tampereen seudulla. Lamppuja tarvittiin kipeästi messuosaston valaisemiseen jotta tuotteet tulevat mukavasti esille. Matkalla säikähdin kun tajusin unohtaneeni tarkistaa asiakkaiden verkkokauppatilauksista oliko eräs asiakas tehnyt tilauksen ja pyytänyt toimituksen Oulun messuille. Onneksi pääsin tarkistamaan asian puhelimestani ja helpotuin kun huomasin että tällä kertaa onni oli ollut puolellani.

Oulussa olin ajoissa aamupäivän puolella ja sain purettua kuorman ennen suuremman ryysiksen alkamista. Tässä vaiheessa harmikseni havaitsin Halloween-teemaisten washien jääneen varastolle ja juuri sesongin alla… Suurin haaste osaston pystyttämisessä on aina miettiä miten osaston kasaa ja mitä elementtejä siihen ottaa sillä kertaa mukaan. Nytkin ensimmäinen tehtävä oli kasata pöydät ja muut enemmän tilaa vievät hyllyt. Hieman haastavaa hommaa, kun pieni 6m2 kokoinen ständi on täynnä myytäviä tuotteita ja niitä pitää siirrellä tarpeen mukaan muiden tuotteiden tai kalusteiden tieltä.

Pöytien ja hyllyjen ollessa paikallaan, alkaa osaston sisustaminen ja tuotteiden paikalleen asettaminen. Pöytäliinat pöydille ja valmiit teippitelineet niiden päälle. Hyllyille ja seinille ripottelin myytäviä tuotteita, kuten tarroja, tusseja, teippitapetteja ja paperipillejä. Iloisena yllätyksenä tuli, kun minulle tarjottiin apua osaston pystyttämiseen. Pystyttäminen kävikin nopeammin ja mukavammin samalla kun sai jutella apuun tulleen aiemmin tuntemattoman henkilön kanssa. Kiitokset siis vielä Ouluun 🙂

Aikaa veivät myös valaistuksen asentaminen ja tuotteiden hinnoittelu. En ehtinyt varastolla katsoa hintoja kaikille tuotteille, joten niitä piti sitten lisäillä muiden valmistelujen lomassa. Ei muuta kuin oma verkkokauppa auki ja sieltä hintoja tarkistamaan. Neljän tuhannen tuotteen hinnat kun eivät minun päähän ihan helpolla pääse juurtumaan. Mutta menikö kaikki ihan noin helposti ja nopeasti? No ei todellakaan! Välillä piti lähettää vaimolle kuvia osastosta WhatsAppilla ja kysyä neuvoa, kivan ilmeen loihtimiseen. Osaston pystytys kesti kaikkiaan noin 9 tuntia. Kello oli siis illalla noin puoli yhdeksän, kun olin saanut kaikki tuotteet paikalleen ja pääsin lähtemään kaupan kautta hotellille.

Hotellissa täytyi vielä laskea alkukassa valmiiksi seuraavaa päivää varten. Saunan jälkeen uni tulikin nopeasti silmään. Unta tosiaan tarvitaan, sillä varsinaisena messupäivänä tulee olla iskussa. Lauantaina olikin mukavaa menoa osastollamme ja asiakaskohtaamiset antavatkin paljon energiaa. Messujen jälkeen olin suunnitellut meneväni katsomaan Kärppien peliä Kalpaa vastaan, mutta sinne en tällä(kään) kertaa ehtinyt. Sillä kun messut sulkeutuvat asiakkailta, järjestellään ja täytetään hyllyjä valmiiksi seuraavaa messupäivää varten. Näin myös saa nukuttua hieman pidempään kun ei tarvitse mennä aikaisin aamulla järjestelemään osastoa. Ja parasta on se että saa syödä hotellissa hyvän aamupalan ihan omassa rauhassa 🙂

Sunnuntai meni lauantain kanssa pitkälti samaan tapaan ja asiakaskohtaamiset olivat mukavia. Mukavaa väkeä Oulussa. Kun messut sulkivat ovet klo 17, alkoi mahdollisimman nopea purkaminen. Tällä kertaa pääsin tavanomaista nopeammin lähtemään kotiin päin. Ehkä vuosien harjoittelu alkaa tuottaa tulosta. Yli 500 km ajamisen jälkeen pääsin vaimon viereen nukkuman maanantain puolella joskus ennen yhtä yöllä.

Kiitos vielä kaikille messuständillä vierailleille! Teidän vuoksenne kannatti Ouluun lähteä! Seuraavan kerran messuilemme Tampereen kädentaidot -messuilla marraskuussa. Nähdäänhän siellä!

 

Tarjoamme koodilla: KM-blogiale2017 10% alennuksen kaikista tuotteista 7.11. päivän loppuun asti.


kesä
2017

Esittely ja set up: Minun Traveler’s Notebookini

categories: Maanantaimania

Tänään esittelen teille kaunottareni Aasiasta eli minun Traveler’s Notebookini. Olen ollut luvattoman innoissani tästä kalenterista ja sen on kyllä jutuistani huomannut – sekä tiliotteestani. Näissä kalentereissa hyvä puoli on se, että niistä jokainen on erilainen kokonaisuus! Hankin Traveler’s Notebookini yksityisempään käyttöön kun toinen käytössäni oleva kalenteri. Tätä selailemaan ei ole kenelläkään asiaa – paitsi teillä nyt! Minulla Traveler’s Notebook on minulla päiväkirjan ja kalenterin yhdistelmä ja se pitelee sisällään kaikkea muutakin mahdollista. Yksi kuminauha, suuri tehtävä. Pidemmittä puheitta, aloitetaan matka minun Traveler’s Notebookin salatuille sivuille!

Olen tilannut Traveler’s Notebookini Wishistä tänä keväänä. Se on aitoa nahkaa ja ottaa siis itseensä ihanasti jokaisen käytössä tulevan naarmun ja kolhun. Kokona on regular ja olen hieman kahden vaiheilla, olisiko seuraava Traveler’s Notebookini hippusen pienempi kooltaan. Saa nähdä mitä hetken käytettyäni tuumaan – nyt toisaalta tuntuu, että tämäkään koko ei riitä kaikelle mitä haluaisin siellä mukanani kantaa! Etsin pitkään täydellistä väriä ja sen lisäksi erityistä sulkumekanismia. Jotenkin en vakuuttunut perusmekanismista, jossa kuminauha pujotetaan yläkautta Traveler’s Notebookin ympärille. Viikkoja siinä kesti, että löysin oikean värin JA oikean sulkumekanismin, mutta onnistuin ja olen erittäin tyytyväinen valintaani! Tässä mallissa kuminauha nostetaan edessä olevasta tapista ja kiepautetaan myötäpäivään Traveler’s Notebookin ympäriltä pois. Kalenterikoru on itse tehty nauhoista ja parista uusiokäyttöön päässeestä koristeesta. Laiskiaischarm on riipuksesta tuunattu – ketju pois, laatta kuminauhaan ja menoksi!

Kun saamme avattua ihanuuden niin ensimmäisenä vihkona löytyy kalenterivihko. Minulla on käytössä ruskeakantiset blankot vihkot ja sen verran olen arastellut, että kansia en ole koristellut. Odotan sitä täydellistä ideaa tulevaksi. Sen sijaan olen koristellut sisäkantta sekä ensimmäistä sivua aina vihkon teemaan sopivaksi. Kalenterivihko on arkisin eli sen koristeluun kuuluu ilman muuta kahvitarra ja paahtoleipä-muistilaput. Kantavana teemana vihkojen sisäkannessa minulla on paljon rakastamani Traveler’s Notebookin tarrat – sellainen on jokaisessa vihkossani! Ne on erilaisia, mutta niissä on aina paikka nimelle tai muille tiedoille. Ihana punainen lanka muuten niin sekalaisessa sillisalaatissa!

Kalenterivihkon takakannessa on liimattuna muutamaa erilaista post-it-lappua – koskaan ei tiedä milloin niitä tarvitsee! Toisena kantavana teemana ja tyylinä Traveler’s Notebookissani on vintage ja eräänlainen rouheus. Kotikalenterini on täynnä raikkautta, blingiä ja pompomia, mutta tämä on jotain ihan eri maata ja niin halusinkin. Aina ei tunnu pinkiltä ja pörröiseltä – maanläheinen väritys ja kulunut olemus sopii omalla tavallaan aina. Kalenterivihkon jälkeen tulee ensimmäinen zipper pocket ja se on täynnä mitä erilaisimpia tarroja! On postimerkkiä, kahvikuppia, herätyskelloa, leimaa ja maatuskaa..Tänne aina jemmaan ainakin sen muutaman kun sattuu jotain ihanaa vastaan!

Tarrapocketin jälkeen tulee viime postauksessakin näkynyt taskusto. Tein siis skräppipaperista taskuston viime postauksessani ja nyt se on jo kovassa käytössä! Se pitää hyvin kasassa ja myös toisaalta esillä Traveler’s Notebookissa käyttämäni kuviopaperit. Muutamaa laatua sieltä jo löytyykin – on kukkaa, nuolta, palloa, vintagekelloja, foilattua… Ja tietenkin tuo ihana all you need is coffee & planners- muki, jonka sain yhdeltä ihanalta maanikolta kesämiitissä..! I love it.

Taskuston jälkeen tulee vastakkain kahden zipper pocketin toiset puolet eli korttitaskustot. Niihin olen jemmannut ihanimpien tyyliin sopivien washiteippien samplet ja niitä ei voi koskaan olla liikaa! Paitsi sitten kun minun ’erityinen sulkumekanismini’ laukeaa. Sitä odotellessa on aina tilaa kierittää pari samplea lisää. Suosikkini näkyvät seuraavassa kuvassa, mutta näissä Top3-lista on ehdottomasti: dream catcherit, sukat narulla sekä mustat kissat.

Kuten näkyy, toisellekin puolelle saa hyvin vielä parit washisamplet ujutettua siellä olevaan pystytaskuun! Seuraavaksi esittelyvuorossa olevat kaksi vihkoa ovat enemmän ja vähemmän henkilökohtaisia eli niiden sivuja en juuri levittele kuvien muodossa – sanallisesti kyllä, kuten kaikkea muutakin! Kuten huomaatte – kartonkikannet hohtavat koskemattomuuttaan. Minusta on mukavampi jättää ne odottamaan sitä täydellistä korttia, die-cutsia tai mitä se ikinä sattuu olemaankaan mikä on sitten rakkautta ensisilmäyksellä!

Seuraava vihko on minun Project-me- vihkoni. Se on se päiväkirjaosuus, jonne kirjoitan asiat juuri miten ne ovat ja juuri silloin kun ne ovat. Siellä ei kaunistella eikä tehdä tikusta asiaa – siellä yksikin lause voi tiivistää kaiken mitä mielessä pyörii. Päiväkirja on minulle ehdottoman yksityinen kokoelma ja sen kirjoittaminen on aikanaan jäänyt sen vuoksi, että sen koskemattomuus on rikottu. Olin kirjoittamatta melkein 10 vuotta kunnes nyt Kalenterimania sai sen kipinän jälleen syttymään. Nyt uskallan hiljalleen ja se tuntuu paremmalta kuin koskaan ennen! Sen kannessa oleva pikkukirjekuori on oikea ja sen sisältä tulevassa lapussa lukee kuin muistutuksena ’You are enough, a thousand times enough’. Täydellinen aloitussivu Project Me- osuudelle.

Traveler’s Notebookini viimeinen vihko on minun Junk Journal ja Smash book- tyyppinen vihkoni. Sinne olen leikannut, liimannut, askarrellut ja kirjoittanut kaikenlaista mahdollista mitä mieleeni on tullut ja matkalta on mukaan tarttunut! Osa menee toki kalenteriosioon sitä mukaan kun on muistiin laitettavaa, mutta tänne teen kokonaisia sivuja tai aukeamia teeman mukaan eli paljon laajemmin. On äityidestä, kesäpäivästä omalla terassilla, vähän vintagea ja vanhan ajan neuvoja naiseuteen ja avioliittoon – eli siis vaikka ja mitä! Tärkeintä, että niissä tuntuu se fiilis ja niillä on minulle joku sanoma mihin voi palata aina uudestaan ja uudestaan. Olen ajatellut, että tämä vihko voi hyvinkin olla pysyvä osa Traveler’s Notebookiani – sen voisi aina siirtää seuraaviin kansiin  mukaan vaikka muut osiot säilöökin pois kun tulevat täyteen. Vai onko sitten jo ihan eri kujeet? Saa nähdä! Se tässä parasta onkin – kukin tekee juuri niin kuin tykkää.

Traveler’s Notebookini viimeinen osio toinen zipper pocket. Se sisältää kaikkea liimattavaa: tageja, die-cutseja ja leikattuja kuvioita. Niitä mahtuu ohuutensa vuoksi paljon mukaan ja joskus voikin sopivassa hetkessä napata taskusta jotain ja soveltaa siitä oma sivu tai aukeamakin jos oikein ajatus lentää! Tällaista fiiliksen mukaan tehtävää ’anna mennä’- tyyppistä askartelua itse vielä opettelen – minulla kun aina pitäisi (muka) olla suunnitelma ja sommittelu ja niin edelleen… Yritän opetella sanomaan itselleni¨, että ’hiiteen tuollaiset rajoitukset: nyt minä aion sotkea silmittömästi ja katsoa mitä siitä tulee!’ Pikkuhiljaa niin tapahtuukin – ja ai että, kun se onkin kivaa.

Tällainen on minun Traveler’s Notebookini. Toukokuussa se minun hyppysiini saapui enkä ole juuri malttanut sitä silmistäni jättää. Pidän siitä näin mutta sen sijaan, että tekisin siitä nyt tietyn tyylisen, aion katsoa rauhassa mitä kaikkea sinne kertyykään ja annan sen muotoutua itse. Ehkä se kertookin minulle, minkä tyylinen MINÄ olen. Tähän aiheeseen palataan vielä – aivan varmasti.

-Anna-Johanna