Kuinka monella meistä on Ajaston Ark? Hep, minulla! Minulla on kaksi muutakin kalenteria, joten en ollut sitten ihan varma, mihin käyttää tätä ihanuutta. Joten mietin. Ja mietin. Ja mietin vielä lisää, kunnes keksin sen! Idea!
Kaikillahan meistä on aikoja, jolloin asiat ei mene niinkuin haluaisi ja tekisi mieli hiukan… noh, kirota? On myös aikoja, jolloin koristelu ei mene putkeen ja aikoja, jolloin tuntuu, ettei uskalla tehdä kalenteriin koristeluita, koska pelkää sen menevän pilalle. Minulla ainakin on näitä aikoja, ihan säännöllisen epäsäännöllisesti. Päätin sitten omistaa näille ajoille oman kalenterinsa.
Tässä siis ei-oo-niin-justiinsa kalenterini!
Mambin Project life-kortti, Ikean neliöklemmarit, Polaroid Zip-kuva ja washisample-setti. I’ll do it later- washi saatu Chic Companylta, koko kultainen, sieni- ja kulta-valkoraidallinen washi saatu Teippitarhalta
Voin rauhassa harjoitella kalenterin koristelua ja tehdä juuri niin simppeleitä tai monimutkaisia koristeluita kuin tahdon. Voin heittää perfektionismini syrjään ja pitää hauskaa jännittämättä pieleen menoa, sillä ei haittaa vaikka menisi vähän pieleen! Antaa mennä vaan! Ja kun on rankkaa ja suututtaa, voin purkaa mieltäni kirjoittamalla tähän kalenteriin kaiken pahan mielestäni.
Minulla on Arkissa 4 vihkoa; Ajaston oma kalenteri sekä Arkiin tarkoitettu 3 vihkon lisäsetti. Päätin koristella vihkojen kannet washilla, koska se tuntui kivalta ajatukselta. Ja toimii! Loistavasti. Tykkään tosi paljon! Tuo I’ll do it later -washi sopii mentaliteetiltään tähän kalenteritarkoitukseen loistavasti!
Kultawashi ja sininen kuviowashi Teippitarhalta saatuja, I’ll do it later-washi Chic Companylta.
Olen ihan rakastunut tähän vapaamieliseen koristeluun. Voin hyppiä aukeamasta toiseen, kun siltä tuntuu ja koristella niin kauas eteenpäin kun tekee mieli. Tykästyin myös hirmuisesti viikkojen värittämiseen tusseilla! Tosi hauskaa ja saa helposti koristellut sivut!
Väritettyjen sivujen koristeluun käytetty Sakuran Koi-tusseja (saatu yhteistyönä Sinelliltä). Vaikka paperi on ohutta, kevyt väritys ei kuulla lainkaan tai kuultaa hyvin vähän toiselle puolelle. Siniraidallinen washiteippi ja kuvioitu värikäs teippi Teippitarhalta saatuja.
Tulevaisuudessa lisää tietoa siitä, onko tämä kalenteri toiminut hyvin stressin ja ärsytyksen poistossa! Oon ainakin ihan rakastunut tähän jo nyt, että uskoisin sen toimivan!
Se fiilis, kun sun kalenteri möllöttää repussa ja suorastaan huutaa että ”hei, missä on mun tän viikon washit ja värikkäät tekstit?!”
Se fiilis, kun sun työpöytä ja laatikot on täynnä ihania washeja, tarroja, papereita, kiiltokuvia, kyniä, maaleja ja muuta kaunista odottamassa omaa vuoroaan päästä käyttöön.
Se fiilis, kun sun kaverit ja ihanat maniaryhmäläiset postailee kuvia toinen toistaan kauniimmista kesäisistä aukeamista tuunailuineen ja kertoo kuinka on ihanaa, että kesällä on aikaa koristella vaikka koko loppuvuosi jo valmiiksi.
Se fiilis, kun sä avaat sun kalenterin ja se on täynnä sotkuisia, hutaistuja lyijykynämerkintöjä joista osa on raksitty yli ja toiset siirretty nuolella seuraavaan päivään. Siis jos kerkeät ylipäänsä avaamaan sen kalenterin. Siellä on myös niitä viikkoja joissa ei lue merkinnän merkintää. Pelkkiä tyhjiä sivuja vaan tuijottamassa ihmeissään sitä, että ne meni jo.
Otin tän kuvan nyt keskellä yötä tätä kirjoittaessa, summaa hyvin fiiliksen (ja sen, ettei oo ajoissa edes aikaa postaukselle ja kuvaamiselle).
Tässä, kaverit, on tiivistettynä mun kalenterielämä viimeisen neljän kuukauden ajalta. Loskakeleillä mä keräsin ihania kesäisiä juttuja jo valmiiks kukkawasheista aurinkoisiin aikakauslehtien kuviin haaveillen siitä, että saan tehä ihania kesäviikkoja uuteen Happy Planneriini ja esitellä sitä sitten kaikille. Toisin kävi.
Sain tehä koko kesän maailman parhaita kesätöitä eli vetää leirejä lapsille ja nuorille. Kymmenettä kesää putkeen. Oon siitä ihan sairaan kiitollinen, vaikka välillä olinki aivan rikki, poikki ja hajalla. Leireillä oot siinä kuplassa 24/7 ja koko muu elämä on ihan täysin tauolla. Kun tuut leiriltä nukut kolme päivää uupumustas pois välillä netflixiä mykkänä tuijottaen ja sit sen jälkeen ihmettelet sitä, että pyykit pitäis pestä ja nähdä ihmisiä jotka kohta unohtaa sut. Sit lähdetkin jo uudelle leirille, siihen kuplaan. Kummasti sitä jää kalenteri aivan täysin avaamatta ja käyttämättä. Ja sit, kun viimeinen leiri loppuu, aattelet että hei, nyt mulla on kuukausi kesälomaa, jes! Nyt mä koristelen, koristelen myös ne menneet kuukaudet!
Yllättäen kesäloma jääkin yhteen päivään (!!!) kun sun toisista maailman parhaista töistä (sanotaanko näitä sit syys-, talvi- ja kevättöiksi hehe) soitetaan että työt alkaiskin jo kuukautta odotettua aiemmin. Siispä seuraavana päivänä sä olet taas töissä, ihan toisenlaisissa sellaisissa. Ihanissa, rakkaissa, maailman parhaissa teatteritöissä. Onnes kukkuloilla. Mut ne työt vie sulta kaikki päivät, kuus päivää viikossa. Oot vielä varsin väsähtänyt leirielämästä ja vasta muutettu kotikin on suhteellisen kaaoksellinen. Nukut ja järjestelet paikkoja kaiken ylimääräisen ajan. Sun kalenteri on aivan totaalinen kaaos ja ajatuskin sen avaamisesta itkettää. Sä et oo tehny yhtään viikkotuunausta NELJÄÄN kuukauteen ja mietit, että mitä sä oikeen teet kalenterituunaajien ryhmän ylläpitäjänä, hei haloo! Järkkäät ihanan kalenterimiitin ja mietit, kuinka kehtaat mennä paikalle keskeneräisen ja tyhjän kalenterin kanssa, mukamas hyvänä esimerkkinä.
Mut kuulkaas. Ihan yks hailee! Kerroin ylläpitoystäville siitä miten ärsyttää. Paljastin miitissä manialaisille kuinka harmittaa. En saanu yhtään moittivaa kommenttia tai haukkuja siitä, että oisin huono kun en oo koristellu. Aattelin että tän vitutusangstauksen voi kääntää voimavaraks (josta lisää kohta) ja samalla päätin, et nyt vois olla ”honest talk” -postauksen paikka! Aina ei mee kaikki niinku Strömsössä konsanaan, joskus ärsyttää ja ketutkin tulee sotkemaan sun suunnitelmat. En jaksa uskoa että oon ainoo! Ja haluun sanoo että se on aivan todella ok.
Mä tein ratkasun ja nappailin Happy Plannerin välistä pois kaikki tyhjät, tekemättömät ja mua ahdistavat sivut (on muutenkin Konmari-hommat vireillä, hehe). Laitoin söpöillä klemmareilla yhteen joitakin aukeamia niin, että mulle näkyy selatessa vaan ne, joihin oon tyytyväinen. Päätin, että menneitä ei tarvii haikailla ellei erikseen jossain vaiheessa tahdo. Kattelin ens viikkoa ja päätin, että nyt, nyt lähti! Syyskuu olkoon tuunaustauon jälkeen hienompi ku mikään kuukaus tätä ennen.
Ja miten mä oonkaan tätä kaivannut, näitä päätä tyhjentäviä askarteluhetkiä jotka on vaan mua varten. Mua ja mun kalenteriystäviä. Enkä ota mitään paineita, vaan teen just sen verran ku hyvältä tuntuu. Ja nautin joka sekunnista.
