Avainsana: vinkkipostaus

Inktense vai Watercolour

Ryhmässä kysellään tasaisen usein suosituksia erilaisten vesiliukoisten värikynien hankinnoissa. Erityisesti Derwentin Inktense- sekä Watercolour-kynät herättävät huomiota, sillä niiden ominaisuudet vaikuttavat pikaisella vilkaisulla hyvinkin samankaltaisilta, eikä niiden hinta ole laadukkaiksi kyniksi niin kamala. Saatavuus on myös hyvä, sillä useimmat kirjakauppaketjut, kuten Suomalainen Kirjakauppa, pitävät Derwentin tuotteita valikoimassaan.

Käytössä kynät ovat monin tavoin hyvin erilaiset. Ensimmäisenä erona huomaa, miten Inktensen tumman varren muoto on sylinterimäinen ja tasaisen pyöreä, kun taas Watercoloureiden varsi on kulmikas. Kulmikas pinta antaa enemmän tukea yksityiskohtaiseen työskentelyyn, sillä siitä on helpompi pitää tasaisesti kiinni, kun taas pyöreällä varrella saa helpommin tehtyä isompia pintoja helpommin, kuten myös voimakasta ja intensiivistä jälkeä.

Inktensen lyijy on kovempaa ja vahamaista, ja kynien värit saattavat näyttää terässä huomattavasti tummemmalta, kuin paperille piirtäessä. Lyijy on myös paksumpaa ja vahvempaa, eikä kynän terä siksi murru helposti. Watercolourin lyijy on myös hyvin kestävää, mutta paljon pehmeämpää. Kynä on kevyempi ohuemman lyijyn vuoksi, ja sillä on helppo saada aikaan kevyttä liikettä.

Suurin ero on kuitenkin itse lyijyn koostumuksessa. Inktenset pitävät sisällään mustetta, kun taas Watercoloureissa on nimensämukaisesti vesiväriä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Inktense vettä lisättäessä ja sen jälkeen kuivuessaan myöskin kuivuu paikalleen, kun taas Watercolourin pinta on tämänkin jälkeen vesiliukoinen. Mustepohjaisella tuotteella voikin koristella myös esimerkiksi erilaisia kankaita, sillä väri on kuivuessaan täysin vedenpitävä. Helppo tapa lisätä vähän jotain ekstraa esimerkiksi kangaskasseihin tai paitoihin, siis!

Inktensen väri on paljon intensiivisempi kuin pehmeämmän Watercolour-kynän. Watercolour-kynien värejä on kuitenkin mielestäni helpompi blendata yhteen, sillä ne leviävät vesiväreille ominaisella tavalla todella sujuvasti. Kerrostaminen on myös vesivärikynän parhaita ominaisuuksia, ja allaolevia kerroksia voi hyvin työstää vielä uudelleen, sillä ne tosiaan liukenevat tarpeeksi vettä lisättäessä. Näin saa helposti aikaan erilaisia valoeroja, syvyyksiä sekä upeita nyansseja työhön. Inktense kuivuu pysyvästi, joten ensimmäisen kerroksen jälkeen lisättävät märät kerrokset eivät vaikuta lainkaan allaolevaan kerrokseen, joten väri on todellakin intensiivinen.

Molemmissa kynissä on hyvät puolensa ja ne sopivat myös saumattomasti yhteiskäyttöön. Tykkään usein tehdä Watercolour-kynillä maisemamaalauksia ja lisätä etualan yksityiskohtiin lisää efektiä Inktensen kirkkailla sävyillä. Inktenseilla olen myös esimerkiksi tehnyt kukka-asetelmista maalauksia, sillä voimakkaat sävyt pääsevät värikkäiden kukkien myötä todellakin oikeuksiinsa. Kummatkin kynät toimivat myös hyvin kuivina, mitä ei pidä unohtaa.

Tämä maanikko tarvitsee ehdottomasti kumpiakin, sillä kynät ovat niin erilaiset käytössä, mutta toivottavasti tästä pienestä infopaketista oli hyötyä jonkun toisen kynäshoppailuun. Pääasia on tietää, mihin käyttötarkoitukseen kynät haluaa – ja mikäli et tiedä, tee niin kuin minä ja sorru suosiolla hommaamaan molemmat. #NoRegrets

– Milja

Remake-haaste: Kalenterikoru

Tämä kirjoitus oli yksi haastavimmista pitkiin aikoihin, sillä aiheena on, kuten otsikossakin jo lukee, jonkun toisen tekemä vinkkipostaus, jota minun sitten täytyy kokeilla. Tai no ei täydy, mutta mukavaa vaihteluahan se on omiin tuunausrutiineihin. Valinta oli vaikea, selasin Kalenterimanian 101 –postauksia aika kauan, kunnes sieltä valikoitui kolme sellaista, joita voisin jopa kokeillakin. Ensimmäiseksi ajattelin, testaanko AJ:n vinkkiä siitä, miten teet itse taskuston TN:ään. Mutta koska omistan vasta kaksi TN:n vihkoa, enkä kansia ollenkaan, jääköön tämä myöhempään ajankohtaan testattavaksi. Toinen kiinnostava testattava kirjoitus oli siitä, miten laittaa monta vihkoa TN:ään. Jälleen tuli sama ongelma vastaan – minulla ei ole TN:n kansia. Joten päädyin testaamaan, kuinka tehdä kalenterikoru!

Aihe ilahdutti minua siinäkin mielessä, että joskus vuosia sitten innostuin tekemään itse koruja. Tämän postauksen myötä sainkin taas kaivaa unohdetun korujentekolaatikkoni kaapista, levittää tykötarpeet pöydälle ja käydä hommiin! Enpä olisi uskonut, että vanhoista korujentekotavaroista olisi minulle vielä iloa kalenterikoruja tehdessäkin!

Ensimmäiseksi piti leikata kolme erimittaista pätkää ketjusta, ja pujottaa ne samaan välirenkaaseen. Tässä vaiheessa saa ilmeisesti itse päättää, montako pätkää haluaa, itse päädyin kahteen. Sitten piti pujottaa lukko samaan renkaaseen kuin ketjut, näin teinkin. Helppoa vielä tässä vaiheessa. Sitten pitää valita riipukset, jotka haluaa kalenterikoruun.

Valitsin kokoelmastani persikan väriset helmet ja pujotin ne korupiikkiin ja taivutin piikin pään lenkille (Vanhana koruntekijänä tämä ei ollut ollenkaan vaikeaa). Nämä helmet pitää sitten kiinnittää välirenkailla itse ketjuun, haluamilleen kohdille. Ei kuitenkaan ketjun päihin, vaan pitkin ketjua!

Ja tadaa! Valmis! En nyt ole ihan puolueeton kun sanon, että tätä Inkan tekemää vinkkipostausta oli helppo seurata ja tehdä itse perässä; samalla tyylillä olen niitä korujakin väkertänyt, mutta uskon silti, että Inkan ohjeilla jopa ihan keltanokka onnistuu tekemään itselleen mieluisan kalenterikorun!

Joko sinä kokeilit tehdä omasi?

Kalenterimaniaa kaikille!

Heidi

Inkan kirjoittaman alkuperäisen vinkkipostauksen löydät täältä:

https://www.kalenterimania.com/category/101/page/12/