Aurinkoista maanantaita ja hyvää suomalaisen kulttuurin päivää! Näin Kalevalan päivän kunniaksi pääsette katsomaan, kuinka minä inspiroiduin tuosta Suomen kansalliseepoksesta eli Kalevalasta. Löysin kirjan viime kesänä sattumalta kierrellessäni kirpputoreja kalenteriystävän kanssa. Alunperin tarkoituksenani oli käyttää kirjan kannet ja sivut itsessään askartelumateriaaleina, mutta tarkemmin kirjaa selatessasi totesin sen olevan liian arvokas tuhottavaksi.
Kirja on painettu vuonna 1932, ja sen runomuotoon kirjoitetussa tekstissä on aivan omalaisensa tunnelma. Kuvituksessa itse Akseli Gallen-Kallela on käyttänyt mustaa, beigeä ja tehostanut niitä voimakkaalla oranssilla. Kirjan kuvitus on pelkistetty, mutta silti täynny upeita yksityiskohtia. Omaa silmääni eniten miellyttivät erilaiset riimut ja symbolit sivuja koristamassa.
Ihastuin kirjan kerman sävyisiin, ajan kuluttamiin sivuihin ja niiden sormituntumaan. Kalenterinani toimivan Hobonichi weeks’in sivut ovat myös kerman sävyiset, josta lopullinen ajatus viikkoaukeaman tekoon syntyi.
Muistin säästäneeni yhdestä viikkokitistä yli jääneet ruskean sävyiset tarrat joiden ajattelin olevan lähellä kirjan kuvituksen sävyjä. Oranssin sävyn jätin suosiolla ulos, koska se ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Tarrojen lisäksi sivun ylälaitaan mukailin kirjasta löytyneen salmiakkikuvion joka miellytti erityisesti silmääni.
Teksitarroiksi valikoin ehdottomasti suomenkieliset, kun kyse kuitenkin on suomalaisen kulttuurin viikosta jota tässä tehdään. Karhut muistuttavat minua meidän upeista metsistä ja Kalevalan luontosuhteesta, ne pääsivätkin mukaan aukeamalle suloisin washiteipin muodossa. Loppuptuloksesta tuli sävyltään hyvin maanläheinen ja rauhoittava. Onko se sitten lähelläkään Kalevalaa, on kiinni jokaisen omasta tulkinnasta.
Minulla meni pari vuotta kalenterin osalta hyvin minimalistisesti inspiraation puuttuessa. Käytössä oli pieni taskukokoinen kalenteri, johon merkkasin vain pakolliset menot. Nekin perus kuulakärkikynällä. Inspiraatio kalentereita kohtaan oli siis täysin hukassa.
Tänä vuonna kalenteri-innostus on pikkuhiljaa noussut koko ajan, ja kun sain tiedon, että pääsin opiskelemaan, päätin että nyt panostan kunnolla taas kalenteriin. Selasin läpi vanhoja kalentereitani ja mietin, mikä on niissä minua miellyttänyt ja millaiset viikkonäkymät ovat toimineet parhaiten.
Alkuvuoden käytössäni oli ollut pocket-kokoinen tn (traveler’s notebook), johon olin pieneen pistevihkoon tehnyt itse viikkonäkymät. Väliin tein taskun, sekalaiset vihon, laitoin klemmareita ja koristelin minimalistisesti kalenterisivuja. Tämä oli ollut minulle mieluisa ja olen pitänyt kalenterista, mutta syksyn lisääntyvissä menoissa tarvitsin ehdottomasti enemmän tilaa. Halusin myöskin ns. helpomman vaihtoehdon, eli valmiin kalenterin.
Totesin Happy Planner Minin miellyttävän eniten ulkonäöllisesti sekä koon puolesta. Vanhassa HP Minissäni päivät olivat vaakatasossa, joka ei niin hyvin toiminut minulla, joten lähdin etsimään Miniä pystypäivillä.
Vaatimuksena oli myöskin että kalenteri on valmiiksi päivätty, koska tunnetusti minä en ole hyvä päiväämään kalenteria itse. Jossain kohtaa menee aina pieleen ja laitan päivämäärän väärään kohtaan, sekoan numeroissa tai muuta vastaavaa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun näin on käynyt. Joten nyt en enää halunnut siihen hommaan lähteä.
Happy Planner on minulle myös hyvä vaihtoehto siinä mielessä, että siihen saa hyvin erilaisia lisäosia. On lisäsivuja, taskuja, post it -lappuja, muistilappuja, omia jokaiseen HP-kalenteriin sopivia tarrapaketteja ja paljon muuta.
Pikaisen selauksen tuloksena löysin Klemmarikellarista ihanan värisen HP Minin, jossa päivätkin ovat haluamallani tavalla ja valmiiksi päivätty. Tietenkin ostoskoriin valikoitui myös lisäsivuja sekä pari taskua. Klik ja tuotteet oli ostettuna. Valitsin noudon, koska matka on sen verran lyhyt. Tämä oli ehkä sinänsä virhe, koska paikan päällä mukaan tarttui vielä tarroja sekä isommat kiekot. Isommat kiekot toki osoittautuivat tarpeellisiksi, kun rupesin lisäsivuja ym. lisäämään kalenteriin.
Kalenteri on hempeän vaaleanpunainen norsuilla ja palmunlehdillä. Melko söpö siis. Kuukausivälilehdissä jatkuu viidakkoteema vaaleanpunaisina ja vihreinä. Näistä osa ei ehkä ole ihan minun näköisiäni, mutta sopivat hyvin kalenterin teemaan.
Myöhemmin tuli käytyä uudestaan Klemmarikellarissa, ja silloin mukaan tarttui, yllätys yllätys, lisää tarroja sekä budjettisivupaketti. Budjettisivut ovat olleet nyt kalenterin välissä pari kuukautta, mutta en ole oikein osannut ottaa niitä edelleenkään käyttöön. Mutta siellä ne odottavat kalenterissa sitä päivää, kun vihdoin opin niitäkin käyttämään. Tarvetta ainakin on.
Kuten tästä saattoi jo tulkita, Klemmarikellari on minulle melko vaarallinen paikka, silloinkin kun ihan vaan käyn katsomassa. Aina tarttuu jotakin mukaan, ja Jonnan aina iloinen persoona piristää joka kerta. Heräteostosten loppusummakaan ei hirvitä, kun poistuu hyvän mielen ja ihanien tuotteiden kera.
Olen nyt uutta kalenteriani täyttäessä huomannut, että koristeluissani on washiteipit jääneet hyvin vähäiselle käytölle. Koristelutyyliini kuuluu tällä hetkellä pääosin erilaiset tarrat sekä eriväriset geelikynät. Erivärisiä kyniä olen tykännyt käyttää aina, koska värikoodatessa menoni aivoni rekisteröivät ne paremmin. Huomaan heti mitkä ovat omia menojani ja mitkä lasteni. Samoin sen, mitkä ovat tärkeitä ja täytyy huomioida ja mitkä esimerkiksi vain omia merkintöjäni mm. päivän fiiliksistä. Samalla niillä saa lisättyä väriä ja tunnelmaa sivuihin. Vaikka kalenterimieltymykseni ovat vaihtuneet paljonkin vuosien varrella, ei mieltymykseni värikoodaukseen ole hiipunut mihinkään.
Taskusivut on myöskin pysyneet mukana, suurimmaksi osaksi siksi että niihin saan kätevästi muutaman tarran aina mukaan. Lisäksi löysin kaapista muutama vuosi sitten ostamani Minin muovitaskusivut. Näihin olisi tarkoitus tulostaa kuvia koristamaan kalenteria.
Klemmareiden käyttöni on myöskin selvästi hiipunut. Vielä alkuvuoden tn:ssä niitä on mukana, mutta HP Miniin en ole niitä laittanut. Ainakin tähän asti kuluvaa viikkoa kuvaava irtomerkki on ajanut hyvin asiansa ja ollut riittävä. Itseni tuntien tiedän kuitenkin, että klemmareitakin ilmaantuu kalenteriini jossain vaiheessa. Onhan ne ihania, vaikkakin aina niitä kiroan kuskatessani kalenteria mukanani esim laukussa.
Jo edellisen Minini aikaan haaveilin mustista snap in -kansista, mutta silloin en niitä löytänyt. Silloin Miniin valikoitui mintunvihreät kannet, joiden kanssa sainkin aikaan mieleisen kokonaisuuden. Tähän kalenteriin ne vaan eivät värimaailman puolesta sovi. Joten taas haaveilen mustista snap in -kansista. Jotkin asiat eivät vain näköjään muutu. Ei hajamielisyyteni eikä haaveeni mustista Minin kansista. Sen verran pulska minini tällä hetkellä jo on, että jos vielä saan metsästettyä nämä kaipaamani kannet kalenterille, on se taas uuden Klemmiskierroksen paikka, koska näihin renkaisiin ei kannet enää mahdu. Näen tämän kyllä vain positiivisena ongelmana.
Olin jo päässyt unohtamaan, miten paljon iloa itseäni miellyttävä, oikeasti toimiva kalenteri minulle tuokaan. Enkä oikein edes uskonut löytäväni itselleni näin hyvin osuvaa kalenteria. Mutta niin kai sitä oppiit untemaan itseään ja tarpeitaan. Ja oppii myös erilaisista malleista, kokovaihtoehdoista ym. jolloin osaa myös miettiä itselleen toimivaa pakettia. Ainakin hetkellisesti, kunnes kalenterimaku ja tarpeet muuttuvat taas. Toivottavasti se ei kuitenkaan ole ihan lähiaikoina.
Tästä huomasi taas, että vaikka inspiraatio ja jaksaminen on välillä hukassa, ei se tarkoita etteivät ne voisi myös palautua. Uudella innolla uutta kohti.
