Avainsana: viikkoaukeaman suunnittelu

Kalenteriharrastus kiireen keskellä

Postauksessa näkyvä muistikirja on ostettu yhteistyössä Suomalaisesta kirjakaupasta.

Useimmat varmasti tunnistavat tämän tilanteen – välillä elämä tuntuu niin hektiseltä ja kiireiseltä, ettei jää aikaa millekään muulle. Tällöin myös kalenteriharrastus jää helposti kaiken muun jalkoihin. Itselleni asiassa on kaksi puolta. Toisaalta harmittaa, ettei rakkaalle harrastukselle ole kunnolla tilaa arjessa, mutta toisaalta taas se oma kalenteri on monesti suuri apu kiireistä selviytymiseen ja arjen organisoimiseen.

Minä olen tottunut siihen, että kalenterini ovat lähes poikkeuksetta ajantasalla ja viikkoaukeamat on myös tehty valmiiksi etukäteen aina tuleville viikoille. Nyt kuitenkin asiaan on tahtomattani tullut muutos. Vallitsevasta koronaviruksen aiheuttamasta poikkeustilanteesta huolimatta oma työmääräni ei ole suinkaan vähentynyt, vaan päinvastoin. Lisäksi uudenlaiset työtavat, lisääntynyt vuorovaikutuksen määrä ja jatkuva hektisyys ovat aiheuttaneet sen, että iltaisin ei jaksa pahemmin muuta kuin maata x-asennossa ja koittaa tyhjentää päätä työpäivän jäljiltä. Tuon lisäksi ei todellakaan tarvita ahdistusta siitä, että kalenteri ei harmillisesti olekaan ajantasalla kuluvan viikon osalta.

Totta kuitenkin on, että kiireen keskellä olisi entistä tärkeämpi löytää arjesta ne omat hetket, joihin voi hyvillä mielin ja hyvällä omallatunnolla pysähtyä. Kalenteriharrastushan on oiva tapa pysähtyä ja tyhjentää mieli kaikesta kuormittavasta. Niinpä koen, että itselleni olisi ihan äärimmäisen tärkeää löytää näitä hetkiä ja jos ei muuten, niin järjestää niitä. Samaan aikaan pitää toki muistuttaa itseään siitä, että jos joku viikko nyt vähän laahaa perässä, ei se ole kuitenkaan niin vakavaa. Harrastuksen tuomat hyödyt kun katoavat ihan yhtä nopeasti kuin tulivatkin, jos asettaa itselleen tarpeettomia paineita.

Monet kiireistä arkea elävät ihmiset tarvitsevat kalenteria jo ihan vain aikatauluissa ja suunnitelmissa pysymiseen. Nyt, kun sekä työt että muu elämä pyörivät samassa paikassa, ei itselläni ole niin suurta tarvetta merkitä kalenteriin mitään sen kummempia menoja. Kalenteri toimii minulle kuitenkin samalla jonkinlaisena dokumentaationa aina vallitsevasta elämäntilanteesta ja hetkestä. Siksi pyrin kirjoittamaan jokaisen päivän kohdalle jotain, oli se sitten mitä tahansa. Ennen tätä poikkeustilannetta en ole käyttänyt Traveler’s notebookiani työasioiden ylös laittamiseen, mutta nyt kun teen töitä kotona, joutunen muuttamaan tätäkin rutiiniani. Olen nimittäin tässä kahden viikon aikana todennut, että tämä kaaos todellakin kaipaa selkeämpää aikataulutusta ja tehtävälistoja. Ajatus tuntuu toisaalta hyvältä myös sen takia, että sittenpähän kalenteriparkani ei ainakaan varmasti jää ilman merkintöjä. 

Itselleni paras tapa selvitä kiireisestä ajanjaksosta kalenterin osalta on tehdä viikkopohjia valmiiksi. Tällöin voin huoletta täyttää kalenteria pelkillä merkinnöillä ja olla tuntematta isompaa stressiä siitä, että minulla ei ole aikaa pysähtyä tuunailun äärelle. Sitten kun minulla sattuukin olemaan sopiva hetki aikaa, voin hyvin tehdä taas yhden viikkopohjan valmiiksi odottamaan tulevaisuutta tai vaihtoehtoisesti keksiä jotain aivan muuta. Parastahan tässä harrastuksessa ajankäytön osalta on se, että tekeminen ei koskaan lopu kesken, mutta ei myöskään ole olemassa mitään sidottuja aikatauluja, joita kenenkään olisi pakko noudattaa. Harrastus on helppo sovittaa omaan kulloiseenkin elämäntilanteeseen sopivaksi.

Minun on pakko tähän loppuun vielä mainita, että olen myös hiljattain löytänyt uuden, itselleni tärkeän tavan pysähtyä hetkeksi jonkun äärelle, nimittäin journalingin. Jokapäiväinen päällimmäisten ajatusten ja mieltä vaivaavien asioiden kirjoittaminen itse koristellulle nätille pohjalle on uskomattoman rentouttavaa. Se on aivan kuin oma pieni terapiahetkeni tämän kaiken keskellä. Myös tästä syystä varsinainen kalenteri on jäänyt hieman taka-alalle, kun en ole löytänyt aikaa molempiin. Olen kuitenkin päättänyt olla ottamatta siitä sen suurempaa stressiä ja tehdä sitä, mikä milloinkin parhaalta tuntuu. 

-Carita

Plan with Carita – Hääviikko

Viime viikolla saitte lukea aikeistani hääplannerin suhteen, ja miten kaikki ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Tämänkertaisen postauksen aiheena on itse hääviikon tuunailu kalenteriin. Häissä on paljon odotettavaa, mutta tämä oli ehdottomasti yksi niistä kivoista oheisjutuista, joita odotin kalenterimaanikolle tyypilliseen tapaan erittäin paljon. Postauksen viikkoaukeama on toteutettu Happy Planner Classiciin.

Kuten edellisestä postauksesta käy ilmi, hääplannerisuunnitelmat eivät koskaan oikein ottaneet tulta alleen. Tämän takia en hamstrannut mitenkään hirveästi mitään häihin liittyvää tuunausmateriaalia. Sain joskus viime vuonna happy mailissa lähes käyttämättömän paketin Simple Storiesin hääaiheisia tarroja ja niitä olen tietysti hillonnut tätä viikkoa varten. Arkit eivät enää ole täysin koskemattomia, koska olen ties minkä tekosyyn varjolla merkannut tarroilla joitain yksittäisiä häihin liittyviä juttuja, mm. sen, kun varasin meille vihkiajan maistraattiin tai kun oli enää tasan kuukausi aikaa häihin. 

Luontevasti päätin, että nuo tarrat olisivat olennainen osa tuunaamaani aukeamaa. En kuitenkaan osannut aloittaa suoraan niistä, sillä paketissa olevat boksit eivät esimerkiksi suoraan sovi kokonsa puolesta  Happy Planner Classiciin. Koin, että ne olisivat muutenkin enemmän täytetarroja. 

Usein kun alan tuunata uutta aukeamaa, valitsen yhden tai pari washia joita tulen käyttämään. Niin tein nytkin ja päädyin tällä kertaa Kuusateen kauniiseen kultafoilattuun ruusuwashiin. Koin sen olevan täydellinen hääteemaan ja lisäksi kultainen foilaus sopii hyvin yhteen Simple Storiesin tarrojen kanssa, koska niissäkin on kultaista foilia. 

Minulle meinasi iskeä valkoisen paperin kammo enkä uskaltanut aloittaa myöskään washilla peläten, että laitan sitä “vääriin” kohtiin ja kadun asiaa myöhemmin. Niinpä päädyin osittain tuttuun ja turvalliseen ratkaisuun eli aloitin aukeaman teon MAMBIn (Me and my big ideas) omilla tarroilla. Valitsin eri tarrakirjoista muutaman mielestäni teemaan ja värimaailmaan sopivan ja laitoin ne paikoilleen. 

Olin mielestäni suunnitellut aukemassa käyttämäni asiat hyvin etukäteen ja minulla oli jonkinlainen visio siitä, mitä tekisin. Huomasin kuitenkin aika pian, ettei aukeaman tekeminen ollut lainkaan suunnitelmallista. Aloin vuorotellen lisäillä tarroja ja Kuusateen washia tietäen jo etukäteen, että lopputulos saattaisi näyttää hieman levottomalta. Minulle kuitenkin usein luontevin tapa on tuunailla liikoja miettimättä ja sitten vain elää lopputuloksen kanssa, oli se sitten mielestäni hyvä tai huono.

MAMBIn tarrojen ja ruusuwashin jälkeen aloin vihdoin lisätä aukeamalle Simple Storiesin hääaiheisia tarroja. Laitoin niitä vähän sinne tänne yrittäen kuitenkin jättää jokaiselle päivälle sopivasti kirjoitustilaa, etenkin loppuviikkoa kohden, jonne tiesin menojen varmasti kasaantuvan. Näiden kohdalla olin sentään sen verran suunnitelmallinen, että laitoin mm. perjantain maistraattivihkimistä ajatellen I do -tarran. 

Kun olin lisäillyt muutamia tarroja, päätin, että seuraavaksi olisi hyvä hetki täydentää viikkoa kynällä. Tämän postauksen ilmestyessä häät ovat jo onnellisesti ohi, mutta aukeamaa tehdessä en vielä tiennyt ihan koko viikon menoja ja suunnitelmia tarkasti. Merkkasin siis ylös ne, jotka olivat varmoja. Tässä kohtaa muistin myös, että Simple Storiesin tarrojen joukossa oli yksi tekstiarkki. Niinpä täydensin aukeamaa vielä muutamalla hääaiheisella tekstitarralla. Aukeama oli mielestäni jo kauan sitten ollut aika levoton, joten päätin ettei muutama lisätarra ainakaan enää haittaisi. 

Lopuksi kaivoin tavarakätköistäni vielä yhden isokokoisen Project life -kortin. Kirjoitin kortille yhden lempparilainauksistani, joka on peräisin Muumien Pikku Myyltä. Kiinnitin kortin aukeamalle samalla washilla, jota olin muutenkin käyttänyt. Jätin tarkoituksella tekstin alle tilaa, jos mieleeni tulisi vielä ylös merkattavia asioita, jotka eivät välttämättä mahtuisi lopulta itse aukeamalle. 

Kuten jo totesin, tuli lopputuloksesta mielestäni hieman levoton. Olin sitä paitsi alun perin suunnitellut lisääväni aukeamalle myös hieman syysteemaa söpöillä happy mailista saamillani eläintarroilla, mutta muistaessani niiden olemassaolon, oli aukeama jo mielestäni liian täynnä. Eläintarrat eivät yksinkertaisesti sopineet enää kivasti mukaan. 

Levottomuudesta huolimatta aukeama on minun näköiseni. Sitä paitsi mitä muutakaan tässä voisi enää saada aikaan, kun häihin on alle viikko ja olotila on muutenkin jatkuvasti levoton! 

-Carita