Helou helou helou! Ryhmässä jo yhden kuvan tämän aukeaman aloitusvaiheesta julkaisinkin, ja täältä pesee lisää tuunaustodistusaineisto-kuvia postauksen kera. Huhtikuun alkupuolelta löytyi siis taannoin kalenteristani tyhjä viikkoaukeama, jonka annoin lapseni (liki) vapain käsin tuunata. Tarvittiin kuulemma kyniä, tarroja ja pitkiä tarroja, joten niitä kaivelin esille. Pitkien tarrojen oletin tarkoittavan washiteippejä, ja ainakin ne tuntuivat tarvikkeina taiteilijalle kelpaavan.
Alkuun oli selkeästi tärkeää aloittaa kynillä. Pohjakerrokseksi ensimmäinen sivu saikin koristeeksi muotokuvat meidän perheemme jäsenistä. Myöhemmin kaikki 3 hahmoa kyllä peittyivät liki kokonaan washin, eli siis ”laastarin”, alle. Missä lie suuronnettomuudessa olivat raukat olleet…
Washia ja kynäilyä lisäiltiinkin seuraavaksi vuorotellen sivuille, kunnes oli aika viimeistellä sivut tarroilla. Kunniapaikalle pääsi lapsen lääkäristä palkinnoksi saamista tarroista toinen, ja kieltämättä hieman meinasin liikuttua kun noin suuri aarre luovutettiinkin äidin kalenterin koristeeksi.
Tarkkaa oli se, että pilvi- ja aurinkotarrat menivät ehdottomasti yläreunaan. Eihän siitä nyt mitään tulisi jos yhtäkkiä pilvenhattarainen keikkuisi maantasossa, jestas sentään! Koristelumestari olisi halunnut palavasti saada aukeamalle norsu-tarran, mutta valitettavasti allekirjoittaneen jemmoista ei sellaista löytynyt. Päädyimme lopulta kuitenkin sovussa kompromissiin eläintarrasta ja orava kelpasi.
Tälläisissä lennokkaan runsaissa tunnelmissa siis elin kalenterin kanssa viime kuun alussa. Yllättävänkin paljon jäi vielä kirjoitustilaakin – ainakin työvuorot mahduin merkitsemään!
Maaliskuu alkaa lähennellä loppuaan ja sen myötä myös neljännes vuodesta. Halusin tänään kertoa hieman, miten kalenteritaipaleeni on itselleni täysin uusien kalenterien kanssa lähtenyt käyntiin ja millä mielellä olen niiden kanssa jatkamassa loppuvuoteen. Näin kalenterimaanikkona ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta, kun vuoden jo ollessa näinkin pitkällä, kalenterikokoonpanoon tulisi muutoksia.
Tärkeimpänä kalenterina minulla on tässä alkuvuodesta ollut ehdottomasti Take a Note, josta kirjoitinkin tarkemman esittelypostauksen sen saavuttua minulle syksyllä. Löysin aika nopeasti oman tavan käyttää kalenteria ja sisällyttää siihen myös seinällä roikkuvasta perhekalenterista löytyvät värit vielä selkeämpään hahmottamiseen. Alkuperäinen tarkoitukseni ei ollut koristella tätä laisinkaan – muutamaa washinpalasta lukuun ottamatta – mutta nyt on ollut viikkoja, jolloin olen halunnut lisätä enemmän tarraa ja PET-teippiä. Ja tästä huolimatta, tai oikeastaan pitäisi sanoa tästä riippumatta, kalenteri on ollut minulle erittäin suuri arjenhallinnan pelastus.
Funktionaalisuus on ehdottomasti ollut kalenterin vahvuus ja kuten mainitsin viimeisimmässä Plan with me -postauksessa, värikoodaus on ilokseni (ja yllätyksekseni) löytänyt tiensä onnistuneesti myös Take a Noteni sivuille ja kalenteri tuntuu todella, todella omalta jutulta. Tämä kalenteri onkin ehdottomasti pysymässä minulla kalenterikokoonpanossa mukana ja olen tämän kanssa ainakin nyt näiden ensimmäisten kuukausien jäljiltä lähellä kalenterirauhaani.
Sterling Ink Common Planner A6 on toiminut tässä rinnalla minulla pääasiallisena koristelukalenterina. Koska alkuperäisessä suunnitelmassa Take a Note olisi vain aikataulutusta ja perheemme asioiden hallintaa varten, halusin antaa jo ennakkoon tilaamalleni kalenterille kunnon tarkoituksen. Joten toiseen kalenteriin ei ollut tarkoitus tulla tarran tarraa, halusin suunnata oman luovan puuskani (ja sitä suuremmat tarravarastoni) johonkin, tämä oli loistava syy pitää Sterlin Ink mukana. Omani on kahteen muistikirjaan jaettuna ja kummankin perässä on reippaasti tyhjää tilaa, jotka olenkin valjastanut päivittäiseen journalointiin, ehkä vähän päiväkirjaan rinnastettavaksi kirjoittamiseksi. Viime vuoden Hobonichini päiväsivut saivatkin loppuvuodesta samanlaista käyttöä, mutta valmiit päivät saivat minut välillä liian stressaantuneeksi puuttuvien päivien kohdalta.
Rakastan tämän kalenterin minimalistista tyyliä ja se taipuu niin funktionaaliseen kuin koristeelliseenkiin käyttöön. Minulla ei tullut pahemmin käyttöä tosin kalenterin alussa oleville goal breakdown (tavoitteet jaettu lyhyempiin ja pidempiin väleihin) sivuille, joten valjastin ne Kalenterimanian Instagram reels-suunnittelua ja ylläpidon livekalenteria varten. Samaa ongelmaa minulla oli myös neljännesvuosiaukeamille, joita yritin käyttää sana per päivä -listauksena ja kuukauden kiitollisuus -seurantana. Olenkin pohtinut, että jatkanko puolen vuoden jälkeen tämän kalenterin kanssa ja korvaisin vain journalointiin yhden A6 kokoisista Hobonichin muistikirjoistani. Kalenterissa on paljon hyviä puolia, mutta Take a Note on vain niin käytännöllinen, että en ole varma onko minulla kaikesta koristeluilosta huolimatta tarve myös tälle.
Minulla on näiden lisäksi käytössä myös Ajastolta saatu Color A6 kalenteri, joka on pyhitetty lähtökohtaisesti vain työjutuille. Koska olen kaupanalalla sellaisessa asemassa esihenkilönä, että minun on huolehdittava tietyistä deadlineista, työvuorolistoihin liittyvistä tuntivarauksista ja on välillä palaveria yms., olen halunnut eriyttää nämä lähtökohtaisesti omaan kalenteriinsa. Tämä kalenteri kulkee minulla myös paljon enemmän mukana normaalissa arjessa, joten tiettyjä päällekkäisyyksiä löytyy kaikkien kalenterieni välillä, jotten vahingossa tuplabookkaa mitään. Koristelupuolta tämä kalenteri ei kuitenkaan pahemmin näe, kun suurin osa luovasta energiasta on kohdennettu kahden edellä mainitun lisäksi myös art journaliin ja lukujournaliin.
Tällaisia kalenterikuulumisia tähän maanantaihin. Näemme varmasti tässä seuraavan kolmen kuukauden edetessä, kuinka kalenterikokoonpanoni pysyy mukana, ja voit seurailla tarkemmin mietteitä myös Kalenterimanian Facebook-ryhmän kautta, johon varmasti tulen asiasta postailemaan (ja panikoimaan). Ihanaa alkanutta viikkoa, olkoon se aurinkoinen.
