Avainsana: vihkot


kesä
2020

DIY – Paperdori ja vihko

categories: 101

Kivaa kässäkeskiviikkoa kaikille. Tämän päivän postauksessa näytän miten syntyy paperdori, tai paremminkin TiaDori. Tein ensimmäisen paperdorini 2016 kolmella itsetehdyllä vihkolla, kun aloitin kisällikoulutuksen. Halusin oman muistion kouluasioille. Paperdori on nimensä mukaisesti tehty paperista ja useimmiten päällystetty kontaktimuovilla suojaamaan paperia. Nyt sain kuitenkin idean käyttää vanhaa lempivinyylitapettia, jota löytyi vielä varastosta. Kaveriksi käytin koristepaperia.

Paperdorin tekoon tarvitaan:

– kuviopaperia (paksumpaa) sekä itse käytin vahvaa vinyylitapettia

– kontaktimuovia ja liimaa tai

– mod podge (matte / vesipohjainen tiiviste, liima sekä viimeistelyyn)

– viivoittimen tai lastan ilmakuplien varalle tai siveltimen

– pyöreää kuminauhaa

– sirkka-/ purjerengas (prym 4mm) ja työkalun (esim. prym – nepparipihdit)

– vasaran ja alustan

– sakset

– korun / helmiä

Vihkoihin tarvitaan :

– paperia

– koristepaperia

– kontaktimuovia

– paperileikkurin tai sakset

– liimaa

– koristeluun vaikka die cutseja, tarroja

– terävän ja paksun parsineulan

– karhunlankaa tai vastaavaa vahvaa lankaa

– kaksipuolista teippiä (taskujen tekoon)

Aluksi mittasin minkä kokoisen paperdorin haluan tehdä. Tässähän on vain taivas ja käyttötarkoitus rajana. Ajattelin standard-kokoisen traveler’s notebookin kokoa, jonka vihkot on noin 11×21 cm. Kansien mitoiksi suunnittelin 22x27cm tai x30cm, riippuen montako vihkopaikkaa haluan. Tätä kannattaa mallata millä vain vihkoilla ja katsoa paljonko kannet ”kutistuvat” vihkoja lisätessä. Näin tietää paljonko haluaa lisätä senttejä kansien leveyteen. Päädyin isompaan kokoon.

Ensin leikkasin oikean kokoiset palat. Kansipalojen kulmat halusin pyöristää kulmanpyöristäjällä ennen liimaamista. Käytin kuviopaperia sekä paksua vinyylitapettia yhteen liimattuna mod podgella. Nyt käytin mod podgea myös kansien suojaamiseen ja viimeistelyyn. Tämä vaatii riittävän kuivumisajan. Kontaktimuovi ei olisi toiminut vinyylitapetin kanssa. Aiemmin olen liimannut kaksi paksumpaa kuviopaperia yhteen tuomaan tukevuutta ja olen päällystänyt ne kontaktimuovilla. Taivutan paperia kontaktimuovilla päällystäessä, jotta ilmakuplia ei muodostuisi. Silloittelen viivoittimella ja tarvittaessa painan huomaamattoman reiän neulalla ilmakuplaan. Lopuksi leikkaan kontaktimuovin reunat siistiksi paperin mukaan.

Mietin pitkään haluanko laittaa vinyylitapetista erilaisia taskuja kansien sisäpuolelle, mutta kalapaperi oli niin hauska, etten halunnut peittää sitä. Olisin todennäköisesti kokeillut pysyvyyttä ensin kaksipuolisella teipillä ja viimeistellyt mod podgella. Toivotaan, että tämä minulle vieras mömmö toimii muutenkin liimauksessa suunnitellusti, käytössäkin.

Seuraavana vuorossa oli kumilenkkien paikkojen katsominen. Merkkaan paikat kynällä ja nepparipihdeillä teen sirkoille reiät. Itse käytän viivoitinta, koska haluan reiät symmetrisesti, mutta ne voi nakella silmämääräisesti. Kansien keskelle tehtävä sirkkareikä on hankalampi. Siihen minulla on sirkkarengaspaketista tullut muovinen rei’ittäjä/sirkankiinnitin, joka tarvitsee avukseen vasaran sekä alustan. Olen poikkaissut pinsettimäisen varren, jotta saan osat kummallekin puolelle kansia. Ensin reiät, sitten sirkat. Itselläni oli kotona Prymin 4mm sirkkarenkaat, jotka olen ostanut Jätti-Rätistä. Nepparipihdeillä kansien reunoihin saa renkaat ihan käsivoimin puristamalla, mutta keskimmän sirkan lyön vasaralla käyttäen muovista apuvartta. Suosittelen kokeilemaan sirkkojen kiinnittämistä ennen varsinaista työtä. Omassa pöydässäni on lasipinta, joten kävin heilumassa vasaran kanssa ulkona kivimuurin reunalla.

Enää puuttuu kuminauhat ja halusin myös koristeita kansiini. Laitan kuminauhan sirkoista kaksi kertaa ja solmin. Näin minulla on valmiina neljä vihkopaikkaa. Ei kuitenkaan liian kireäksi, ettei kuminauha vedä kantta pyöreäksi tai ettei vihkojen reunat ole heti rytyssä.

Viimeinen kumilanka sulkee kannet ja sen pujoitan kansien keskellä olevasta reiästä. Laitoin ensin kuminauhaan valitsemani korut ja tekaistun ”reunaläpän”. Olen liimannut ja viimeistellyt ”reunaläpän” samoin kuin kannet. Se oli jotain mitä kokeilin ulkoasuun, vapaalla kädellä leikattu ja sen voi jättää pois halutessaan. Kuminauhan solmukohta jää sisäpuolelle ja koska kuminauha on liian ohut reikän nähden, laitoin sisälle reikään isomman helmen lukoksi ennen solmua. Jos en olisi laittanut koruja kumilankaan, olisin valinnut paksumman pyöreän kumilangan. Tykkään että vihkopaikkojen kumilanka on kuitenkin ohutta.

Kannet ovat valmiit ja ne kaipaavat enää vain täytettä. Samalla kun annoin kansien kuivata liimauksen ja viimeistelyn välillä, tein vihkot valmiiksi. Tykkään aina leikata materiaalit valmiiksi ja kasata sarjatuotantona.

Vihkojen kansiin valitsin ohuemman kuviopaperin, pyöristin kulmat ja suojasin kontaktimuovilla. Kannet voi koristella ennen kontaktoimista tai jälkeenpäin. Omat koristeet olivat paksuja, joten liimasin ne jälkeenpäin kontaktimuovin pinnalle. Vihkojen kannetkin voi tehdä tukevammaksi käyttäen kahta koristepaperia ja vaihdella paperin paksuutta oman mieltymyksen mukaan. Itse tein nyt vain yhdestä ohuesta paperista. Kontaktimuovi kuitenkin tukevoittaa.

Vihkojen sivuiksi voi käyttää mitä vain ylijäämäpaperia tai tavallista A4 tulostuspaperia. Itselläni oli tavan A4 paperia, joista leikkasin paperileikkurilla 8cm pois pituussuunnasta. Noin kuusi paperia per vihko, jotka taitoin kaksin kerroin ja pinosin sisäkkäin. Tässä kohtaa kulmienpyöristäjäni hajosi, joten vain kannet on pyöristetty. Ajattelin seuraavaksi kokeilla We R Memory Keepersin kulmienpyöristäjää.

Asetan kaikki vihkon paperit päällekkäin ja laitan viivoittimen kanssa merkin taitesaumaan keskikohdaksi. Keskikohdasta merkitsen 4 cm päähän taas merkin ja siitä 4cm päähän merkin. Toistan saman keskipisteen toiselle puolelle. Paperipinon alla on leikkaussuoja ja käyn merkit neulalla läpi. Apuna voi käyttää kevyesti vasaraa, huomio, kevyesti. Sitten otin pinon käteen ja kävin neulan kanssa reiät uudestaan läpi. Neula on vähän paksumpi reikien tekovaiheessa, kuin tuleva sidontavaiheessa.

Laitan vihkon kannen oikeaan kohtaan paperipinon alle ja painan reikäkohdat kevyesti kanteen. Otan kannen käteen ja painan reiät kansista läpi ulkopuolelta sisäpuolelle, niin että varsinainen reikä osuu taitoksen (selän) kohdalle. Reikiä on viisi.

Niputan kannet sekä paperin yhteen, otan lankaa neljä kertaa vihkon korkeuden verran ja laitan ohuempaan parsineulaan langan kaksin kerroin. Aloitan vihon sisältä keskimmäisestä reiästä, jättäen häntää vapaaksi sisäpuolelle 5-6cm. Vien neulan ulkopuolelta viereiseen reikään takaisin sisälle ja sisältä ulos reunimmaisesta reiästä palaten päinvastaisesti takaisin keskelle. Jatkan samoin vihkon toiseen päähän ja takaisin.

Palatessa pujotan neulan keskellä vastapuolen langan ali, jotta saan kireän tuplasolmun tehtyä. Pujotan langan keskimmäisen reiän toisen vastapuolen langan ali tehden jälleen tuplasolmun. Tämän jälkeen leikkaan langan, jättäen sentin ennen solmua. Taitan sivut kiinni jättäen kannet auki ja käyn kummaltakin puolelta viivoittimella taitoksen läpi. Laitan kannet kiinni ja toista saman viivoittimella painelun kansien kummaltakin puolelta.

Halutessa voi kaksipuolisella teipillä ja koristepaperilla tehdä taskuja vihkojen sisäkansiin. Toivottavasti vaiheistani sai selvää ja kokeilemalla oppii, mikä on oma tyyli tässäkin asiassa. Tästä tuli mielestäni oikein onnistunut kokonaisuus.

Mukavia tuunaushetkiä – Linksu <3


helmi
2020

Päästä luovuus kylään

categories: DoubleTuesday

”Täkeimpiä eivät ole isot ilot, vaan se että saa paljon irti pienistä.” – Jean Webster

Kalenterimanian postauksessa, Kalenteritermistö auki – bullet journal, on hyvin kerrottu ja selitetty bujoilun maailma. Mutta monesti kuitenkin vasta-alkaja jää silti miettimään mahdollisen aloittamisen vaikeutta ja sen oman bujonsa tyyliä. Suoraan kun ei ole valmista pohjaa. Itselleni bujo oli täysin uusi tuttavuus mutta nyt 2 vuoden ajan se on kehittynyt tärkeäksi osaksi itseäni.

Vuoden 2018 syksyllä eräs luokkalaiseni alkoi kertomaan harrastuksestaan ja minä kuuntelin ihmeissäni ja mielenkiinnolla mistä on kyse. Olin tietysti aikaisemmin nähnyt kuvia netissä, mutta en osannut silloin niitä yhdistää bullet journaliin. Jos en väärin muista, niin hän kerran taisi esitellä oman traveler’s notebookinsakin minulle.

Tämän jälkeen kävelin kauppojen askarteluhyllyjä läpi ja yritin etsiä itselleni sopivaa vihkoa, joka ei ollut ihan niin helppo homma. Sitä kun halusi löytää just sen parhaimman ja sopivimman vihkon. Bujoilunhan voisi aloittaa todella helposti, ihan vaikka perus ruutuvihkoonkin. Mutta kun sitä on vaativa ihminen, niin silloin täytyy löytää se itselleen täydellinen vihko.

Bujoilun aloittaminen ei kuitenkaan ollut itselleni mikään helppo juttu, ja se vaati aikaa. Ensimmäisen vuoden ajan minulla vaihtui vihkot todella tiuhaan tahtiin. Jotenkin sen oikean löytäminen ei ollut helppoa, kun on taipumuksena olla liian kriittinen itseään kohtaan.

Kolme ensimmäistä vihkoa olivat viivallisilla sivuilla olevia. En ajatellut silloin haluanko pisteellisiä, ruudullisia, viivallisia vai tyhjillä sivuilla olevia vihkoja. Valitsin sellaisen minkä kansi miellytti itseäni. Joihinkin sivuihin sain muutamia viikkoja tehtyä, ja osa meni useamman kuukauden eteenpäin.

Sivujen ja aukeamien koristeleminen on hauskaa ja kun vaan päästää luovuutensa kukkimaan, silloin saa aikaan mitä ihanimpia juttuja. Toki siinä hetkessä, kun ollaan itseään kohtaan todella kriittisiä ja ei oikein tykätä kädenjäljestäänkään, tuntuu ettei tätä osaa lainkaan ja koko homma ei toimi. Tässä tilanteessa olisi hyvä muistaa että ensimäinen sääntö on, että sääntöjä ei ole, kuten tässä aikaisemmassa postauksessa on kirjoitettu.

Mutta kuinka sitten pääsee yli omasta itsensä arvostelustaan ja pystyy aukaisemaan luovuudelle ovensa, kutsuakseen hänet kahville? Itse katselen paljon Instagramin ja Pinterestin kautta kuvia erilaisista bujoilujutuista. Niistä saan aika paljon ideoita itselleni ja niitä on hauska myös kokeilla. Monesti se onkin sitten miellyttävä kokemus. Toinen mikä on hyvä muistaa, älä ahmi liikaa. Jos inspiraatio ja luovuus loppuu, silloin on hyvä laskea se kynä alas ja laittaa vihkonkannet kiinni. Kyllä se luovuus tulee ajallaan takaisin kun on sen aika. Itselläni voi joskus mennä viikkoja ennen kuin luovuus herää taas eloon. Monesti sen luovuuden ja inspiraation löytää, jos lähi- tai ystäväpiirissä on ihmisiä jotka harrastavat myös bujoilua. Silloin yhdessä tekeminen ja aiheesta keskusteleminen avaa uusia ajatuksia.

Jälkeenpäin kun olen katsonut tekemiäni aukeamia ja sivuja, en ole enää niin kriittinen itseäni kohtaan. Itseasiassa olen aika hyvin osannut tehdä sivuja, siihen omaan tyyliin, joka on vaihdellut ja hakenut omaa paikkaansa.

Lopullinen oma tyyli ja malli alkoi hahmottua vasta syksyllä 2019.

Silloin aloitin tekemään bujoa traveler’s notebookiin ja tykkäsin todella paljon tähän malliin rakentaa sitä omaa kalenteria. Pisteelliset sivut antoivat lisää mahdollisuuksia ja enemmän tuli käytettyä piirtämistä ja tarroja. Lisäksi itselleni tärkeäksi osaksi bujoihin tuli voimalauseet, joita olen hakenut netistä. Ne tsemppaavat tulevaan viikkoon tai kuvastavat jo mennyttä viikkoa. Kuukausiaukeamalla lauseet kuvastavat kuukautta itseään tai kuluvaa vuodenaikaa.

Nyt vuodelle 2020 olen ottanut kokeiluun plannerityylisen kansion.
Kokoa hänellä on A6 ja hän on 6-renkainen. Kaikki sivut ovat tällä hetkellä pisteellisiä. Sivut ja kansion olen hankkinut Wish:n kautta Kiinasta. Yllätyin positiivisesti. Kansio oli tullessaan tyhjä ja yksivärinen. Meni aikaa ennen kuin päätin että otanko koko kansiota edes käyttöön. Päätin kuitenkin ottaa ja nyt olen iloinen siitä. Itselläni oli vielä vähän jäljellä tuollaista samettista teippiä jolla sitten päätin koristella kannet. Mielestäni tästä tuli oikein kiva ja itseni näköinen kokonaisuus.

Koristelemalla teipeillä ja washeilla, saa tylsästäkin vihkosta todella kauniin ja itsensä näköisen. Paljon on markkinoilla myös kuvitetuilla kansilla olevia vihkoja ja kansioita. Mutta itselleni mieluisimpaa on koristella itse kannet omanlaisikseen.

Irtosivuihin aloittaminen tuotti hieman vaikeutta ja tuntui välillä että onko tämä edes minulle sopiva vaihtoehto. Päätin aloittaa pienesti, eli tein etusivun. Myöhemmin luovuus otti vallan ja annoin sen viedä minut mukanaan. Pian huomasin että olin saanut tehtyä kuukausiaukeaman ja ensimmäisen viikkonäkymänkin. Tästä on hyvä jatkaa vuotta 2020, katsotaan miten planneri tulee minulla toimimaan.

Ihania bujoiluhetkiä ja muistakaa antaa itsellenne aikaa löytää se oma tyylinne – suosittelen päästämään luovuuden kylään. Hän on oikeasti todella ihana ystävä.

-PikkuHeidi