Avainsana: vihkokauppa

Inka ja kalenterimania, alkaen 2016

En hyvään toviin keksinyt mistä kirjoittaisin tänä maanantaina. Pohdin mistä en olisi jo ehtinyt Kalenterimania-vuosieni aika kirjoittaa? Olen kirjoittanut haastepostauksia, plan with Inka-postauksia, ajatuksia kalenterimanian vaikutuksista elämääni, diy-postauksia.. Olen jopa haastatellut parempaa puoliskoani harrastuksen tiimoilta – kahdesti! Jäin jumiin miettimään sitä, että mitä uutta ja ennennäkemätöntä keksisin, kunnes hyväksyin sen että tähän väliin en uudelleen keksittyä pyörää taitaisi hatustani taikoa. Joten jospa keskittyisinkin siihen, mitä kaikkea on tapahtunut näiden vuosien aikana, ja mitä kaikkea olen ehtinyt kokeilemaan harrastusmielessä?

Kaivoin ennen tämän postauksen napputelemisen aloitusta esiin ensiesittäytymiseni täällä blogissa, syyskuulta 2016. 2016, herraisä sentään. Melkolailla on ehtinyt tapahtua sitten tuon postauksen, mutta useat tuolloin kirjoittamani faktat pitävät myös yhä paikkansa. Saman katon alla asuu edelleen sama mies sekä 3 käärmettä, katto vain on vaihtunut omakotitalon harjakatoksi ja asukkaita on ilmaantunut lisää yhden liskon ja koiran verran. Suosikkijuttujen listalla keikkuvat edelleen samoina vuoteen 2016 verraten Kalenterimania (daa), pokémonit ja kaalilaatikko. Mitä virkkaamiseen taas tulee, en taida edes tietää missä virkkuukoukkuni tällä hetkellä on..

Tuon postauksen kuvissa näkyvä kalenteri on edelleen olemassa, vaikkakaan ei enää allekirjoittaneen omistuksessa. Perhepiirissä tuo vaaleanpunainen kiinanihme pysyi kumminkin, kun se muutti äitini luo muistaakseni 2017 alkuvuodesta. Kalenterin lisäksi kuvissa huomiota kiinnitti korvanlehtien venytyksien ja poskieni koko – korviksien halkaisijasta on nimittäin lähtenyt yli sentti pois, poskista ei valitettavasti voi sanoa samaa.. Mutta samaksi hörhöksi tunnistan kyllä tuonkin Inkan kuin sen joka kurkkii peilistä tänäpäivänä, ja hymyily kalentereiden parissa irtoaa ihan samaan tapaan – jollei jopa hieman leveämmin – katsokaa vaikka!

En uskalla vannoa muistanko kaikki tuota vaaleanpunaista söpöläistä seuranneet kalenterini, saatikka niiden kronologista järjestystä elämässäni, mutta ainakin ne parhaat palat. Heidi Swappilta on minun elämääni jättäneet jälkensä Memory Planner sekä Traveler’s Notebook, Mambilta Choose Joy Every Day-kantinen Classic Happy Planner & Websters Pagesilta minttuinen Traveler’s Notebook. Ajaston valikoimasta olen tutustunut aikanaan Doodleen, ja uudemmista Planner-muistikirjaan sekä harmaaseen versioon Arkista. Huh, onhan ollut monia kalentereita matkalla nyt vallitsevaan kohtalaisen vakaaseen kalenterirauhaan!

Mikä sitten onkaan tilanne tällä hetkellä kalenterirepertuaarissani? Tällä hetkellä on käytössä kolmen kopla opuksia, kaksi kalenterikäytössä ja yksi art journalina. Ainoalta yhteistyössä saatu Aura on käytössä bullet journalina, ja art journalia toteutan Kalenterimanian alkuhuumassa Ikeasta ostettuun tyhjä-sivuiseen vihkoon. Perinteisin kolmesta kalenteri-asiastani on Tigerista ostetut rengaskannet, ja niiden sisään kätkettynä on Vihkokaupalta ostetut kotimaiset StellaPapersin viikkosivut. Art Journal on tällä hetkellä ehkä se, joka inspiroi ja kutsuu pariinsa kaikista eniten, vaikka hyvin tasavertaisen ihania ovat kyllä kaikki kolme kaunokaistani. Vaikkakaan art journal ei kyllä päälle päin ole kovin komia – vielä!

Paljon on mahtunut matkaan kalenterimaanikkona, ja toivottavasti vielä paljon enemmän tulee mahtumaan. Melkeinhän tässä tulee tippa linssiin kun pohtii kaikkea mitä on tapahtunut tämän upean yhteisön parissa, ja millaisia kohtaamisia toisten harrastajien kanssa on saanut kokea. Rakkautta ja kalenterimaniaa!

♥, Inka

Esittelyssä – Aura

Kaupallinen yhteistyö Ainoan kanssa

Tässä postauksessa esiteltävä Aura on saatu yhteistyössä Ainoalta.

Aura on varmasti monelle todella tuttu ryhmän puolelta, sillä siihen ovat hullaantuneet allekirjoittaneen lisäksi aika monet muutkin. Muun muassa Mirppu sai yhteistyössä myös oman Auransa ja on saanut siitä älyttömästi inspiraatiota – ja aloittanut bujoilun! Itsekin kirjoittelin jo pari viikkoa sitten erilaisista testeistä, joita Auraan tein. Sen voi kurkata *täältä*. Tänään on vuorossa kumminkin ihan perinteinen esittelypostaus.

Aloitetaan kansista! Auran A5-kokoiset kannet ovat laminoidut ja hyvin sileän tuntuiset kättä vasten. Siliteltävän ihanat siis, sanoisin. Itselläni on Aura pyörinyt suhteellisen paljon mukana repussa ja kassissa, ja hieman ovat reunat ottaneet itseensä. Itse pystyn tämän kanssa elämään, mutta jos on tälläisestä tarkempi, jonkinlaiset suojakannet voisivat olla hyvät.

Kannet kätkevät sisäänsä 208 pisteellistä sivua, jotka ovat 140g paperia. Pisteväli Aurassa on 4mm. Paperi on mukavan paksua ja kestää uskomattoman hyvin erilaisia kyniä. Se, mikä tekee Aurasta erityisen ja muista pistemuistikirjoista erottuvan, on sen värjätyt sivut – liukuvärjätyt sivut. Myös pisteiden väri mukailee kullakin aukeamalla sivujen muita värejä. Sivuilta löytyy sävyjä lähes pikimustasta valkeaan ja vaaleanpunaisen kautta erilaisiin violetin sekä sinisen sävyihin. Värit ovat vaaleita, mutta eivät suoranaisia pastellisävyjä. Värit ovat sivuille painetut ja paperi on pinnoittamatonta. Tästä johtuu se, että tietyntyyppisillä pyyhekumeilla, varsinkin voimakkaasti sivua hankaamalla, voi saada väripigmenttiä irtoamaan sivusta. Sivut ovat numeroidut, ja sivunumero löytyy huomaamattomalla painetulla värillä keskeltä sivun alareunaa.

Kuminauhaa tai muuta kiinteää kansien sulkemiseen tarkoitettua mekanismia ei Aurassa ole, mutta 2 sivumerkkinauhaa se pitää sisällään. Jos kannet haluaa saada pidettyä napakasti suljettuina, kun muistikirja ei ole käytössä, sopivat Auran ympärille esimerkiksi Artebenen kuminauhat, joita muun muassa Auraakin jälleenmyyvältä Vihkokaupalta löytyy valikoimasta.

Aura ei aukea täysin lay flatiksi eli pysy itsestään täysin auki, ja tämä onkin itselleni oikeastaan ainut ominaisuus joka hieman harmittaa. Loppupeleissä käytössä tämä ei kuitenkaan ole ollut itselleni, tai usealle muullekaan Kalenterimanian Facebook-ryhmästä käyttökokemuksia seuranneena, ylitsepääsemätöntä millään tapaa. Asia on kuitenkin huomioimisen arvoinen, jos tämä ominaisuus on itselle tärkeä.

Kokonaisuudessaan Aura on ollut erittäin inspiroiva muistikirja, joka on kutsunut itseäni pariinsa luomaan jotain bujoakin ”enemmän” sivuilleen isommalla innolla kuin aiemmin omistamani ja käyttämäni muistikirjat.

♥, Inka