Avainsana: vihko

Arpaonni suosi bujoilijaa…

Hei olen Taru ja voitin Kalenterimanian arvonnassa aivan ihanan Freckled Fawn Traveller’s Notebookin ja koristelusälää. Olen aina ollut Kalenterimanian hiljainen lukija ja olen kommentoinut julkaisuja vain harvoin. Silti olen ”kova” kalenteriharrastaja. Olen harrastanut Bullet Journalia yli vuoden ajan ja innostukseni siihen tuli kaverilta, joka esitteli minulle Kalenterimania Facebook-ryhmän. En ole käyttänyt kalenteriharrastukseeni lähestulkoon ollenkaan rahaa, vaan olen askarrellut aina itse vihkojen kansia, leikellyt lehdistä kuvia ja piirrellyt sivuilleni kaikenlaista kivaa. Vasta nyt olen hurahtanut hieman ostelemaan washi-teippejä, erilaisia kyniä ja tarroja elävöittämään vielä lisää kalenteriani.

Mennään kuitenkin itse aiheeseen! Traveller’s Notebook on ollut haavelistallani jo todella pitkän aikaan. Olen vertaillut ja ihmetellyt mikä olisi juuri se minun kanteni vai tekisinkö sellaisen itse, kun kerta kätevä käsistäni olen. Kun näin Kalenterimanian sivuilla tämän ihanaisen arvonnassa olin varma, että se voisi olla juuri minulle sopiva ja mitäs tapahtuikaan! Arpaonni suosikin juuri minua.

Päätin tehdä Traveller’s Notebook (Tästä eteenpäin lyhennän TN) kesälle seikkailukirjan, johon kerään kaikkea mitä tänä kesänä tulee tehtyä. Ompelin TN:n kanteen kynätelineen Ikean kesä 2016 kankaasta. Noihin kynätelineisiin löytyy paljon Pinterestistä ohjeita ja ne ovat helppoja tehdä. Kannattaa tutustua! Laitoin myös kuminauhaan roikkuman retron kenguru korun jonka löysin kaappieni pohjalta. Kaappien pohjalta voi löytyä yllättäviä asioita, joita voi hyödyntää kalenterien/vihkojen koristelussa.

Tein TN:n sisälle vihon ruutupaperivihon jämistä, sekä kaapista löytyneistä luonnospapereista. Leikkasin ne saksien kanssa sopivan kokoisiksi ja ompelin käsin paksulla langalla sivut yhteen. Piirtelin vihon kanteen summamutikassa kaikenlaisia kesäisiä juttuja ja lainaus ”You belong with widlflowers” kuulosti sellaiselta mikä kuvaisi kesääni, sillä haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa luonnossa.

Tässä on vihkoni ensimmäinen aukeama. Kansisivulle liimasin ruskeaa lahjapaperia ja kiinnitin ihanan kuvan kihlatustani syömässä jäätelöä. Oikealle sivulle liimailin arvonnassa voittamiani tarroja. Nuo keltaiset kohokirjaimet ovat todella veikeitä! Tarkoitus olisi vielä kiinnittää TN:n toiseen kuminauhaan luonnosvihko, sillä tykkään piirrellä tosi paljon. Voisin siis käyttää näitä kansia myös luonnoskirjana.

Tässä on vielä ihana TN ja tekemäni vihko erikseen. Olen todella tyytyväinen siihen minkälainen vihosta tuli ja kuinka helppoa sen tekeminen oli. Vihkoa tehdessä kannattaa olla varovainen. Itse onnistuin katkaisemaan neulan, kun ompelin vihon sivuja yhteen. Neula hajosi moneen osaan lennellen ympäri askartelupistettäni.

Tässä on vielä kaikki mukana tulleet koristelutarvikkeet. Kaikkien noiden värisävyt sopivat täydellisesti yhteen ja ovat juuri sellaisia tyyliltään mistä minä itse tykkään. Supersuosikkini kaikista noista on washiteippi, jossa on kultaisella tekstillä viikonpäivät! Sitä tulee varmasti käytettyä paljon bujossani. Mukana tuli myös kätevä pilkullinen pussukka, jonne nuo kaikki askartelutarvikkeet voi laittaa. Näitä pussukoita voisin hankkia lisää, niin pöydiltäni häviäisi kaikki irtonaiset askartelutarvikkeet pois ja ne olisi helppo löytää samasta paikasta jatkossa.

Ihanaa kesää kaikille! Muistakaa nauttia jokaisesta lämpimästä päivästä niin paljon kuin mahdollista ja ottaa kaikki kesästä irti!

  • Taru

Vihkomaniasta Kalenterimaniaan

Siitä asti, kun kynä on pysynyt kädessä, olen kirjoittanut. Päiväkirjoja, runoja ja tarinoita. Jo alakoulussa rakastin äidinkielen tunteja, kun näki, miten viivoista muodostui kirjaimia, kirjaimista sanoja ja sanoista lauseita, tarinoita, kokonaisia maailmoja. Vihkomaniasta tämä kaikki alkoi. Minulla oli ja on edelleen laittoman paljon vihkoja. Mikään ei voita uuden vihon karhean suloista tunnetta.

Varsinaiset kalenterit astuivat mukaan yläasteella. Muistan hyvin teinivuosieni suositun Ajaston Sooda lukuvuosikalenterin. Kalenteri oli värikäs, sisälsi hauskoja sitaatteja ja knoppitietoa vähän kaikesta. Tuolloin en oikeastaan vielä tarvinnut kalenteria, koska lukujärjestys oli pysyvä. Oikeastaan vasta yliopistoon mennessä aloin käyttää kalenteria kunnolla. Epäsäännöllinen rytmi ja vaihtuvat aikataulut pakottivat järjestelemään asiat johonkin. Vielä tuolloin kalenterit olivat kovin pelkistettyjä, pelkkiä aikataulutuksen apureita. Olen kokeillut niin yliopiston omat kalenterit kuin markettikalenterit, seinäkalenterit ja sähköiset sovellukset. Aina kuitenkin olen päätynyt paperiversioon.

Varsinaiseen kalenterimaniaan hurahdin kunnolla syksyllä 2016, kun osallistuin Tampereen vauhtimarttojen arjenhallintailtaan. Hauskaa tässä on se, että marttoihin liityin uuden harrastuksen toivossa ja yllätyksekseni huomasin löytäneeni toisenkin uuden harrastuksen: kalenterimanian. Pakko todeta ällöpositiivisesti, että hyvä taitaa lisätä hyvää.

Maniaan hurahtaessani minulla oli käytössä Tampereen teknillisen yliopiston kalenteri, joka kieltämättä on aika teekkari näin humanistin näkökulmasta. Se oli sitten sitä myötä selvä. Hankin epäilyksen valtaamana ensimmäisen Lettuni (Leuchtturm1917) ja aloin suurella pieteetillä väsätä ihka ensimmäistä diy-kalenteriani. Ja hieno siitä tulikin!

Sitten rakastuin laadukkaaseen CarpeDiemiin. Ja olihan se saatava. Tiedättehän, tämä on sairaus. Olen kuitenkin saanut maniani kuriin ja tällä hetkellä minulla on käytössä suuri rakkautteni Wishiltä hankittu fauxdori (feikki traveller’s notebook) tai toisin sanoen vihkojen koti kuten, joku viisas manialainen ilmaisi. Planner peace on saavutettu… kunnes vaihtuu vuosi.

Minulle kalenterimania on ennen kaikkea tärkeä yhteisö, jossa voin toteuttaa itseäni ja luovuuttani. Olen saanut kalenterimanian kautta uusia tuttavuuksia, oppinut sietämään virheitäni ja opetellut armollisuutta itseäni kohtaan.

Hyvää kesää kaikille manialaisille!

-Ruut-