Avainsana: vihko

Listat ja tilastot vievät mennessään

Heippahei!


Uskaltaudun vihdosta viimein esittelemään teille yhden monista vihoistani, jossa minulla on kaiken maailman turhia ja vähemmän turhia tilastoja ja listoja. Tiedättehän sen fiiliksen, kun haluat tilastoida lapsesi ulostamiskerrat? No, minäpä tiedän!


Ostin vähän aikaa sitten S-marketista ihan tavallisen ruutuvihon idealla, että sinne tulee kaikki tilastot sun muut seurattavat asiat. Ne ovat samantyyppisiä kuin bujoista tutut habit trackerit, mutta tätä vihkoa en kutsuisi bujoksi. No miksi sitten teen tätä? Joskus mietin tätä myös itse, sillä olen monesti nauranut sivulle, millä seuraan lapseni kakkaamiskertoja. Tälläinen askartelu ja tuunailu myös sattuu olemaan kivaa tällä hetkellä. Myös tarravarastoa riittää kulutettavaksi. Olen ollut jo pitkään kiinnostunut kaikenlaisista tilastoista, sillä mielestäni niitä on kiva seurata; miten mikäkin asia vaikuttaa – vaikuttaako mitenkään?

Ihan ensimmäisenä, näin käsityöihmisenä, täytyy seurata lankatilastoja. Eli kuukausittain merkkaan punaisella ostetut ja saadut langat, vihreällä neulotut, myydyt ja pois annetut. Yksi ruutu on aina 100 grammaa.

Seuraavaksi aloin seurata, kuinka monta puolen litran Pepsiä juon kuukaudessa. Yksi ruutu on yksi pullo.

Lapsen kanssa tietysti olisi hyvä ulkoilla useasti, joten mikäpä onkaan parempi motivaattori kuin oma seuranta sillekin. Tässä iso ruutu on aina kuukausi ja pienet ruudut viikonpäiviä, vaikka en erikseen merkannut niitä.

Minua instagramissa seuraavat saattavatkin tietää, että päivittelen sitä aika ahkerasti ja tästä löytyy myös siitä todisteet.

Olen myös alkanut syyskuussa värjäilemään itse lankaa, joten siitäkin täytyi saada oma seuranta. Kun olisin alunperin tajunnut, olisin värittänyt ruudun aina värjäämäni langan värin mukaan. Ehkä ensi vuonna sitten, mikäli innostus säilyy.


Sitten halusin myös taulukon nettitilauksille. Minua tympii aina miettiä, onko jokin kirje tai paketti jo saapunut. Nyt ei tarvitse kuin laittaa rasti ruutuun paketin tultua.

Ja sitten ne lapsen kakkakerrat! Tämä on varsin kätevä etenkin neuvolassa, kun ollaan kiinteiden aloittamisen myötä kysytty, miten vatsa toimii. Ei tarvitse muistella, kun on muistin tueksi tämä taulukko.


Ja lopuksi lista, kelle kaikille aiomme lähettää joulukortit. Jos olisi kerrankin ajoissa liikenteessä?

Tälläisen parissa puuhastelen päivisin ja mielelläni otan lisää ideoita vastaan. Ihanaa syksyä kaikille! 

Janika

Inspiraationa itselle tärkeä henkilö – Laura

Kun ylläpidon keskuudessa sovittiin tästä haasteesta, tiesin heti kenet valitsen. Tietysti inspiroidun todella monesta ihmisestä, mutta tällä artistilla on sydämessäni erityinen paikka. Tämä artisti on Juha Tapio.

Olen kuunnellut Juha Tapion musiikkia 17 vuotta. Se on aika pitkä aika, yli puolet elämästäni. Olen ollut aina sellainen yksinäinen sielu, lapsena ja nuorena oli vaikea löytää ystäviä, ja olin pitkään koulukiusattu. Vuosien ajan etsin omaa paikkaani, kipuilin ja koin, etten kertakaikkiaan kuulu mihinkään. 15- vuotiaana menin sitten Oronmyllyn rippikouluun, joka oli yksityinen rippikoulu. Ja siellä suurin osa ei tuntenut toisiaan, olin kuin uuden alun edessä.

Rippikouluaika oli kuin olisin ollut jossain kuplassa missä kaikki oli hyvin, lauloin, nauroin ja tunsin olevani elossa ja pidetty. Kotiin palattuani pidin yhteyttä rippikoulukavereihin, kirjoiteltiin ja soiteltiin. Vuoden päästä siitä oli juhlavuosi Oronmyllyllä ja sinne oli kutsuttu kaikki sielä rippileirillä olleet vuosien ajalta. Intoa puhkuen lähdin Oronmyllyä kohti, teltta kainalossa. Päästyäni paikalle kupla rikkoontui. Kaikilla olikin tällä kertaa mukana aiemmin leireillä olleet sisarukset, kaverit ja sukulaiset. Oli kuin olisin tullut aivan eri paikkaan. En osannut mennä mihinkään porukkaan, kasasin teltan ja mietin mitä ihmettä teen. En muista enää olinko yhden vai useamman yön, mutta yhtenä iltana oli leirikeskuksessa esiintyjä, jota sitten kaikki menivät kuuntelemaan. En ollut itse rahaa ottanut mukaan, joten jäin lukemaan kirjaa aulaan. Jonkun ajan kuluttua mies tuli kysymään, enkö osallistu tilaisuuteen. Kun kerroin tilanteen, minut ohjattiin takakautta kuuntelemaan musiikkia. En kehdannut kieltäytyä, ja siinä sitten hiippailin takariviin.

Kun sitten kitara alkoi soida ja Juha laulaa, tuntui että laulut olisi tehty suoraan minulle. Tuo silmät kiinni laulava artisti lauloi niin osuvin sanoin, että kyyneleet vain valuivat poskilleni. Loppureissu on hämärän peitossa. Mutta muistan maanneeni teltassa, jotenkin tietäen että elämä kantaa. Vaikka mitä tulisi, tulisi aina uusi aamu. Kotona kerroin tietysti kokemuksestani ja varsinkin äitini kanssa jaamme tämän fanituksen. Olen ollut monilla keikoilla, kuunnellut kappaleita uudestaan ja uudestaan, ja eheytynyt itse siinä samalla. Se on aika paljon se.

Haasteen toteutin traveler´s notebookin vihkoon. Valikoin yhden suosikki kappaleistani sekä aiheeseen sopivia tarroja. Tätä oli todella mukava tehdä ja tykkään millainen aukemasta tuli.

-Laura

Ps. Kurkkaa ennen minua inspiroituneet: Milja, Inka, Mirppu, Suvi, Nanna, Piia, Carita ja Aj.

.