Avainsana: victorias journal

Aurinkoinen kevät

**postauksessa mainitut kannet ja muistikirja ostettu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Kirjakaupan kanssa

Aurinkoista maanantaita kaikille ja ihanaa viikon alkua! Ryhmä on ollut ihanan aktiivinen viime aikoina ja se on nostanut omaakin mielialaa. Nostoa on todellakin tarvittu, sillä maailmantilanteen ollessa mikä on tuntuu siltä, että joka puolelta nousee jatkuvasti esiin kaikkea negatiivista. Se on tosi raskasta, sillä haluaisin koittaa pitää omassa elämässäni positiivisen yleisvireen yllä. Ryhmän aktivoituminen sai minutkin innostumaan taas kalenterikuvien ottamisesta, tosin elämän tullessa tielle en yksinkertaisesti muista tai edes ehdi postaamaan joka päivä sosiaaliseen mediaan. Olen kuitenkin oppinut olemaan armollinen itselleni, enkä enää syyllistä itseäni siitä jos en repeä joka paikkaan vaikka kuinka tahtoisin.

Töissä elämme hyvin hektistä aikaa, Turun Sanomissa asti on kerrottu siitä, millaista avustustyötä teemme ja viimeisen parin kuukauden aikana on ollut useampikin päivä, kun työpäiväni ovat venähtäneet iltaan asti. Sen lisäksi arkea on toki ”sekoittanut” vielä sekin, että tyttäreni esikoulun henkilökunta oli (täysin oikeutetussa ja täysi tuki lakolle!) lakossa. Onneksi työpaikkani on joustava ja miniminä sai kulkea ne päivät mukanani töissä. Kaikilla ei tätä mahdollisuutta ole.

Totesin taas kerran, että kalenteria en ehdi töissä päivittelemään. Kalenterin tilalla onkin nyt repussa kulkenut mukana Suomalaisesta Kirjakaupasta ostetut Victoria`s Journal-kannet, jotka kätkee sisuksiinsa nimikoidun Leuchtturmin. Olen pohtinut paljon sitä, että onko ok koristella kalenteria vaikka ei sitä ehtisi muuten käyttää, mutta miksipä ei olisi jos se tuottaa iloa? Minkään harrastuksen ei kuitenkaan ole tarkoitus tuottaa stressiä, vaan nimenomaan iloa ja ainakin omalla kohdallani tyhjentää pää. Joten! Aion jatkaa samalla linjalla, ilahtua ihanista tarroista, ottaa kuvia silloin kun ehdin ja paahtaa töissä täysillä.

-Mira

Inspiraationa kirja – Inka

Postauksessa näkyvä muistikirja on ostettu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisesta Kirjakaupasta.

Helou helou helou! Täällä kirjoitteleepi Inka, inspiraationa kirja -haasteen tiimoilta. Itselleni oli heti selvää minkä kirjan ottaisin käsittelyyn, nimittäin Deborah Spungenin Nancyn. Kirja on äidin kertomus elämästään rajusti ongelmaisen tytön äitinä, ja siitä miten kokonaisvaltaisesti se vaikutti koko perheen ja lähipiirin elämään – Nancyn sekä eläessä että kuollessa. Itse luin kirjan ensimmäisen kerran, kun teini-ikäisenä punkkarina bongasin isomummon kirjahyllystä opuksen. Kannessa komeili kuva Sex Pistolseista, joihin Nancyn elämä loppupuolellaan kietoitui.

Tämä on kirja, jonka olen elämäni aikana lukenut läpi useammin, kuin yhtäkään muuta. Edellisestä lukukerrasta oli kulunut kylläkin jo vuosia. Tämän haasteen tullessa kaivoin sen jälleen esiin ja luin läpi, vaikka siihen tarttuminen hieman jännittikin. Iso osa kirjaa käsittelee päihteiden käyttöä. Kyseinen aihe on valitettavasti näyttäytynyt konkreettisemmin omassakin elämässä, sitten viime lukeman ja se nosti esiin pelon siitä, saisiko tällä kertaa luettua kirjaa läpi. Pelko osoittautui turhaksi ja alle viikossa Nancy oli taas luettu, sekä tuoreessa muistissa. Jälleen kerran kirja teki vaikutuksen, uudesta näkökulmasta ja ymmärryksestä. Uskon että tämän kirjan tulen lukemaan eläessäni vielä lukuisia ja taas lukuisia kertoja. Antaen varmasti aina jotain uutta, kun oma elämänkokemus karttuu.

Haasteen toteutin vihkon aukeamalle, joka pitää sisällään hyvin sekalaista sisältöä. Päiväkirjaa, piirroksia, biisi-listoja, kollaaseja.. tämä sopi hyvin joukon jatkoksi. Aukeama on sekamelska vesivärejä, tarrapaperille printattuja kuvia, tarroja ja washin pätkiä. Hieman teippien ja kuvien reunat repsottaa, mutta se vain sopii tälle kirjalle omistetulle aukeamalle enemmän kuin hyvin. Oikeanpuolisella sivulla olevat tekstit ovat lainauksia kirjasta. Englanninkielinen lainaus on alkuperäisestä teoksesta netistä löytynyt printattu kuva. Suomenkielinen lainaus taas puolestaan suomennoksesta, jollaisena itse olen kirjan lukenut. Joskus vielä täytyy kyllä metsästää käsiin alkuperäinen, englannin kielinenkin versio ja lukea sekin.