Avainsana: vesivärit

Mixed mediaa Lauran kanssa – Väritahroja ja kukkia

Heipä hei ja tervetuloa tämänkertaiseen Mixed mediaa Lauran kanssa -postaukseen. Oma tekemiseni on ollut ihan retuperällä viime aikoina, joten halusin lähteä tekemään tällä kertaa jotain rentouttavaa ja helppoa ilman suurempaa suunnitelmaa. Aloittamisen vaikeudesta huolimatta mixed media on minulle ollut pitkään omanlaista terapiaa, jossa saan heittää aivot narikkaan ja tehdä jotain luovaa ilman sääntöjä ja ohjekirjaa.

Pohjalle valikoituikin ihanat Ecolinen nestemäiset vesivärit, joita tiputtelin pipetillä sivun pinnalle. Tällä tekniikalla tykkään tehdä usein pohjia, sillä minun on pakko päästää ohjaksista irti ja antaa sattuman määrittää, millainen kuvioinnista lopulta tulee.

Painoin yhden tarra-arkin suojamuovina toimineen muovinpalan sivun päälle ja levitin sen avulla mustepisarat sivulle. Muoviin kiinni jääneet ylijäämät painelin vielä tyhjiin paikkoihin, jonka jälkeen oli aika antaa sivun kuivua rauhassa.

Kun sivu oli kuivunut, halusin lisätä hieman väriä leimaamalla tekstileimasimella (tästä leimasta iso kiitos ihanalla ryhmäläiselle!) hieman sinne tänne. Väriksi valikoitui Distress Oxiden Ripe Persimmon, joka sopi pohjan värimaailmaan aivan täydellisesti! Koska teksti jäi taustalle koristeeksi, en ottanut paineita siitä, että kohdistukset olisivat täydellisiä taikka siitä, että jokainen rivi olisi täydellisesti saanut mustetta.

Minulle tarttui jokunen viikko sitten kauppareissulla mukaan poistokorista tällaista juuttimaisesta langasta kudottua narua, josta leikkasin hetken mielijohteesta palasen. Purin hieman kumpaakin päätä ensin, jotta reunat eivät olisi liian siistin tasaiset, jonka jälkeen tummensin väriä Distress Oxiden musteella Walnut Stain. Liimasin nauhan sivulle, jonka jälkeen sainkin taas odotella – ja pitkään – liiman kuivumista. Onnistuin myös liimaamaan jo värjätyn puolen, joten nauha piti jälkikäteen tuputella uudestaan musteella.

Seuraavaksi olikin vaikea valinta, nimittäin mitä leikekuvia, tarroja, paperikkoja sun muuta työhön tulisi lisäksi. Keräilin materiaaleja pöydälle, jonka jälkeen lähdin sommittelemaan sivulle erilaisia mahdollisia vaihtoehtoja.

Koska halusin kaiken sointuvan yhteen mukavasti, leikkailin valkoisia reunoja ja värjäilin niitä hieman jo aiemmin käytetyllä ruskealla musteella. Vanhan kirjansivun revin sopivaan muotoon. Kaiken liimasin paikalleen käyttäen yhtä luottotuotettani: Tombown Maxi Power Tape liimarolleria. Se ei toki tule vanhojen kirjansivujen kanssa toimeen, mutta tällöin rullaan liimateipin suoraan kiinnitettävään kohtaan, johon painan sivun palasen. Kukat ja tyttö ovat samaisesta tarra-arkista, mitä olen hillonnut ihan super kauan.

Tuttuun tapaan halusin lisätä vielä valkoisia maaliroiskeita sivulle, mutta en jaksanut tällä kertaa kaivaa valkoista akryylimaalia ja ohentaa sitä, joten käytin hyvää kakkosvaihtoehtoa. Valkoista maalitussia pumppaamalla saa mukavasti tehtyä sivulle siveltimen tavoin roiskeita ja ei tule yhtään ylijäämämaalia! Todella kätevä kikka, minkä vahingossa huomasin, tussin oltua hieman kiukkuinen ja sitä piti pumpata normaalia enemmän.

Lopuksi vielä muutamat tekstitarrat työtä koristamaan Tim Holtzin tarrakirjasta ja työ oli valmis. Tykkään tummentaa usein tekstitarrojen reunat mustalla tussilla, jotta ne pomppaavat herkemmin taustasta. Varsinkin tässä työssä tarrojen paperi oli varsin lähellä työn pohjan värejä.

Ja valmis työ näytti tältä! Tästä tuli mielestäni ihan todella kiva, vaikka suunnitelmaa alkuun ei ollut lainkaan. Materiaalivarastoja on välillä kiva selailla ja sieltä tulee tehtyä usein sellaisia löytöjä, että tuntuu olevan joulu. Toivottavasti tämänkertainen postaus inspiroi sinuakin, lukija, kokeilemaan mixed mediaa. Nähdään ja jutellaan lisää ryhmän puolella ja ihanaa loppuviikkoa!

– Laura S.

Mistä tunnistat Caritan kalenterin?

Tämän postauksen kirjoittaminen pakotti oikeasti tutkiskelemaan omaa kalenteria ja pohtimaan, mitkä asiat ovat minulle tyypillisiä ja tärkeitä kalenterissani. Se oli aika hauskaa ja jopa hieman silmiä avaavaa, sillä tajusin olevani aika kaavoihin kangistunut ihminen.

Aloitetaan väristä. Minun kalenteri tunnistaa siitä, että se ei ole koskaan räikeä. Rakastan murrettuja värejä, erityisesti tummia ja maanläheisiä, ja kalenterissakin se näkyy. Tämän vuoden kalenterini, A6-kokoinen Wonderland 222, on aivan ihana tumma metsänvihreä, enkä edes harkinnut muita värivaihtoehtoja sen nähdessäni. Kalenterissani on myös viininpunaiset, hieman ruskeaan taittavat kannet.

En ole koskaan ollut mikään kauhean hyvä kansien taskujen koristelija eivätkä nämä nykyisetkään nahkakannet ole sisäpuolelta varsinaisesti mitenkään kuvaukselliset. En osaa pitää niitä järjestyksessä tai visuaalisesti kauniina. Se mitä taskuista kuitenkin lähes aina löytyy, on jotain pientä ”tilpehööriä”. Nyt taskuissa on pari nättiä klipsiä, minun silmääni miellyttävä die cut, jota en ole raaskinut käyttää koristeluihin ja pienen pieni linnunsulka. En edes muista, mistä olen sulan alunperin saanut, mutta rakastan sulkia.

En ole henkeen ja vereen vaaka- tai pystypäiväihminen, joten siitä minua ei tunnista. En ole myöskään vannoutunut yhdenlaisen tai tietyn kokoisen kalenterin käyttäjä, vaikka tämä A6-koko onkin nyt ollut tosi kiva. Koristelutyylini on kuitenkin ollut jo pitkään melko yhtenäinen, ja siitä pystyin löytämään paljon itselleni sopivia tunnuspiirteitä.

Hurahdin maalaamiseen kolmisen vuotta sitten ja siitä lähtien kalenterini sivuilla on aina nähty maalauksia tai muuten vaan maalien käyttöä osana koristeluita. Voisin siis todeta, että minun kalenterini tunnistaa vesivärimaalauksista. Joskus ehkä käytössä ovat muutkin maalit, mutta pääasiassa nykyään vesivärit.

Yksi selkeä aukeamillani toistuva elementti ovat washiteipit. Saattaa minulla olla satunnaisesti sellaisia viikkoja, joissa ei ole washin washia, mutta yleensä se on ensimmäinen asia, josta lähden liikkeelle. Toinen lähes yhtä varma ovat tarrat. Haluaisin käyttää enemmän erilaisia materiaaleja viikkoaukeamien teossa, mutta washiteipit ja tarrat ovat kyllä ne kaksi, joita minun kalenterissani näkyy eniten. Ne ovat helppoa ja kiireisen arjen keskellä säästävät aikaa. Lisäksi niitäkin on olemassa niin paljon erilaisia, että kaikki aukeamat eivät silti näytä keskenään samanlaisilta.

Viimeisimmäksi tunnuspiirteeksi haluan nimetä runsauden. En nyt puhuisi suoranaisesti no white space -tyylistä, sillä kyllä sivua jää aina näkyviin. Koristelutyylini on kuitenkin suhteellisen runsas ja minua joskus suorastaan ahdistaa, jos aukeamalle jää selkeitä tyhjiä aukkoja. Ne täytänkin yleensä sitten joillain täysin satunnaisesti valituilla tarroilla. Minimalisti en siis todellakaan voi väittää olevani.

Siinäpä ne tärkeimmät minun kalenterini tunnuspiirteet olivatkin!

Ihanaa kesää kaikille!
Carita