Avainsana: vesivärit

Missä tuunaan – Katja

Ollaan nyt muutama torstai nähty miten ylläpito esittelee omat tuunauspaikkansa tai työpisteensä. Asun itse yksiössä Helsingissä niin tilaa erilliselle työpöydälle ei ole. Olen kuitenkin muutamia vuosia sitten tehnyt itse pitkän puupöydän, joka toimii työpisteenäni, ruokailutilana ja mihin nyt ikinä sitä satun tarvitsemaan. Halusin pitkän pöydän juuri siitä syystä, että toiseen päähän voin huoletta levittää maalaustarvikkeet. Toisessa päässä voin sitten vaikka kasata palapeliä. Pöydän päästä löytyy kärry missä on yleisimmin käyttämäni kynät, maalit ja siveltimet sekä pieni rasiallinen tarroja ja washisampleja, jotka sopivat sen kuukauden teemaan.

Muutoin tarrat, paperit ja muut askartelutarvikkeet asuvat laatikoissa sängyn alla. Levittelen ne yleensä kerran vuodessa ja jaan teemojen mukaan laatikoihin. Näin on helppo ottaa kunkin kuun teeman mukaiset tarvikkeet esille. Teenkin kalenteria pääsääntöisesti pöydän ääressä.

Bullet journal/ art journal onkin sitten asia erikseen. Toki maalailen tai piirrän osan kuvista pöydän ääressä, mutta vain pienen osan. Kirjanen kulkee mukanani suurimman osan ajasta, koska eihän sitä voi tietää milloin inspiraatio iskee. Silloin paikkana toimii luonto, kirjasto, kahvila, juna, riippumatto tai periaatteessa mikä vaan paikka mihin voin tavarani levittää.

Jälkimmäinen kuva onkin todenmukaisempi näkymä siitä miltä pöytä näyttää, kun useampi projekti on kesken. Pöydän alla oleva valtava punainen työkaluboksi on minun kotipenaalini. Siellä on värikynät, vesivärit, tussin, vahaliidut ja muut mitkä eivät ole viikoittaisessa käytössä. Lukuun ottamatta akryylimaaleja, jotka ovat omassa laatikossaan. Asunnostani löytyykin harrastukseen liittyviä tarvikkeita useammasta paikasta. Kuulostaa ehkä sekavalta, mutta onneksi itse tiedän mitä missäkin on. Ainakin suunnilleen.

Olen viime aikoina opetellut laittamaan tavarat iltaisin pois pöydältä. Ihan vaan koska keskellä asuntoa oleva työtila tekisi kodista helposti sotkuisen näköisen. Onneksi ne on kuitenkin pöydän päässä helposti saatavilla aina kun niitä tarvitsen.

Katja

Sata päivää taidetta

Jokunen aika sitten Mujissa ollessani, törmäsin kassalla jonottaessani koriin, mikä oli täynnä pieniä pahvikannella varustettuja paperinippuja saranarenkaissa. Ryhmän puolella oltiin juuri inspiroiduttu minijournaleista, joten nämä minikokoiset paperit lähes huusivat nimeäni ja tarttuivatkin matkaan. Minua oli myös kovasti inspiroinut jäsenemme Katjan upeat ATC-kortit, joilla hän suoritti #the100dayproject -haasteen. Kuin olisi tarkoitettu, tästä mini nivaskasta löytyi juuri 100 pientä paperilappusta, joten päätin lähteä haastamaan itseäni ja osallistua tähän haasteeseen.

Tätä kirjoittaessani olen saanut tehtyä 21 korttia, eli melkein neljänneksen koko haasteen määrästä, enkä toistaiseksi ole jättänyt päivääkään välistä. Vaikka en ole vielä puolivälissäkään haastetta, tämä on kuitenkin tähän mennessä ollut äärimmäisen palkitsevaa: saranarengas on alkanut täyttymään yllättävän nopeaa tahtia, enkä usko sen tilan riittävän loppuun asti.

Olen ottanut tavaksi istahtaa työpöytäni ääreen iltaisin saatuani lapseni nukkumaan, se on minulle päivän rentoutumishetki, omaa aikaa. Inspiraatiota olen kaivanut luvattoman suuresta tarra– ja washivarastostani. Selailen kansioitani ja laatikoitani, ja aina välillä joku yksittäinen tarra tai paperi herättää ideaa, jonka pohjalta olen lähtenyt aina työtä rakentamaan. Välillä idea on kantanut loppuun saakka, välillä pohjan teon yhteydessä olen lähtenyt aivan eri suuntaan.

En ole pidättäytynyt pelkästään yhdessä tyylissä, joten tekemäni kortit ovat kunnon sillisalaatti kaikkea. Kuten jo mainitsin, inspiraationi on aina lähtenyt jostain yksittäisestä asiasta, jonka takia yhtenä päivänä olen saattanut tehdä jotain vintagea, toisena herkkää kollaasia ja kolmantena söpöä sarjakuvahenkistä työtä. Ainoana yhteisenä tekijänä olen kuitenkin halunnut säilyttää tekstitarrat: niillä työn viimeistely on aina oma projektinsa, välillä oikean lainauksen löytämiseen tuntuu menevän yhtä kauan kuin itse kortin tekoonkin.

Olen yrittänyt tänä vuonna pohtia enemmän omia kulutustottumuksiani ja vähentää ylimääräistä ostamista, jotta saisin isoa askarteluvarastoani käytettyä (kurkkaa ihmeessä Terhin postaussarja aiheesta). Tämä onkin ollut oiva tapa edes hiljalleen käyttää enemmän tarrojani. Olemme ylläpidon kesken puhuneetkin muutamaan otteeseen, että tämä vuosi on meillä #tekemisenvuosi, ja sellainen fiilis minulla onkin ollut tässä jo usean kuukauden ajan. Minulla ei ole yli vuoteen ollut tällaista inspiraatiota ja halua tehdä, mikä on ihanaa.

Kaikki jo tekemäni sekä tulevat kortit löydät Facebookin ryhmän puolelta täältä taikka Instagramin puolelta hästägin #the100dayprojectllayraplans takaa. Toivottavasti löydät tästä itsellesi inspiraatiota ja kenties jopa halun heittäytyä mukaan haasteeseen! Oikein ihania elokuun viimeisiä päiviä ja toivottavasti tuleva syksy tuo mukanaan ihania tuulia.

– Laura S.