Tänä vuonna onnistuin tekemään koko manian aikaisen ennätykseni, sillä käytin Arkia yli viisi kuukautta putkeen. Se saattaa joillekin kuulostaa vähältä, mutta minulle se oli todella suuri ihme. Arkin myötä kotiuduin kunnolla pystynäkymiin ja aloin myös arvostamaan valmiita kellonaikoja viikonpäivien kyljissä. Löysin myös isoja palasia omasta tuunaustyylistäni.
Valitettavasti ryhmässä kävi keskustelujen myötä ilmi, että Ark on poistunut Ajaston valikoimista (ja siellä on kyllä vaikka mitä ihanaa ensi vuodelle). Hätä ei onneksi ole tämän näköinen: hankin Vihkokaupalta Putingin Muumi-aiheisen kalenterin sekä kaksi tyhjää slim-kokoista pistevihkoa. Tätä postausta varten kasasin jo uuden set-upin, enkä taaskaan tiedä yhtään mitään siitä niin kutsutusta kalenterirauhasta.
Ark on ollut minulle kaikkea: muistiinpanotilaa kahden pistevihon verran, sekä juuri minun tarpeisiini sopivan kokoinen viikkoaukeama. Nyt kun arkeni ihan oikeasti tulee uuden työn myötä muuttumaan, en oikeastaan tiedä mikä kalenteri tulee loppupeleissä toimimaan luottokaverinani.
Siihen asti, kunnes ajan kuluminen tekee minusta taas vähän viisaamman: kiitos kaikesta, rakas Ark <3
Olen aina tykännyt askarrella ja näperrellä. Keräsin vuosia kiiltokuvia 90-luvulla ja koristelin niillä kortteja.
Kalenteri on aina jossain muodossa kuulunut arkeen hyvin tiiviisti. Vasta, kun näin Miljan överityylillä tuunatun kalenterin, ymmärsin että minulta on jäänyt täysin tajuamatta, että voin yhdistää askartelun ja kalenterin!
Hankin silloin itselleni Carpe Diemin A5-kokoisen kalenterin ja tuunaus lähti käsistä. Pian huomasin, että aika ei riitä, sairastelin paljon ja tuunailu väheni. Lopulta myin Carpe Diem -kannet kirppiksellä pois. Ja se harmitti, koska se oli vähän sellainen ainoa henkireikä ja piristys.
Piristystä kuitenkin ilmestyi yllättäen, kun minulla kävi onni ja voitin Kalenterimanian arvonnassa itselleni lahjakortin Personal Plannerille! Pystyin sen avulla tilaamaan itselleni kalenterin, joka olisi valmis, mutta kuitenkin täysin itse suunnittelemani ja jota voisi kuitenkin tietysti halutessaan sitten koristella.
Useampi ilta meni koneen äärellä istuessa ja sommitellessa. Valmiita kansivaihtoehtoja oli useita kymmeniä hienoja, sai valita sisäpuolen sävyt ja kuviot, reunat, haluaako näkymän pystyyn vai vaakaan, lisäsivuilla ja ilman… Siis kaiken!
Lopulta itselleni valikoitui kansikuvaksi koirani Baloo ja takakanteen pääsi toinen koirani Huppa. Sisäkanteen valitsin ensin lempibändini laulun, mutta sen ollessa liian pitkä, vaihdoin sen lauseeksi yhdestä lempirunostani.
Sisäsivuille halusin lempiväriäni vihreää ja halusin koko viikon kerralla näkyviin. Halusin päiviin tarpeeksi tilaa, jotta niihin mahtuvat mm. omat työajat ja jutut tai jos haluaa tosiaan koristella, niin on varmasti tilaa. Lisäksi halusin pienet laatikot koirien treeniaikoja varten.
Kalenteriin otin kuukausinäkymät sekä vuosinäkymät ja vuosinäkymät myös vuodelle 2020. Kalenterin loppuun valitsin paljon viivallista muistiinpanotilaa ja myös ihan tyhjiä sivuja.
Yksi parhaista asioista on läpinäkyvä muovitasku, johon on saanut asioita talteen. Se on ollut kooltaan juuri sopiva. Lisäksi kannet ovat olleet hyvät ja kestävät. Niissä on erilliset muovisetkin vielä suojana. Sivut ovat tarpeeksi paksua paperia ja niille on ollut miellyttävä kirjoittaa. Mukana tuli myös koodi, tarroja ja viivain/sivunjakaja, jonka värin sai valita. Sain valita myös kannet kiinnipitävän kuminauhan sävyn.
Olen pitänyt kalenteristani siinä määrin paljon, etten ole halunnut sen yksinkertaisuutta peittää tuunailulla ja tämä kalenteri on ollut itselleni se less is more -vaihtoehto. Ja olenhan saanut jo tilausvaiheessa tuunata vaikka kuinka! Sivut olisivat voineet olla värikkäät tai kuviolliset, olisi voinut hullutella vaikka miten paljon.
Ja ehkä vielä teenkin niin, sillä tähän tykästyin sen verran syvästi, että ensi vuodelle tilaan uuden!
