Avainsana: vertikaali

Vanhat kalenterit esillä – Ruut

Heippa ihanat kalenterituunailijat, täällä Ruut. Tänään ajattelin raottaa teille mun kalenterihistoriaani. Aiemmin aiheesta ovat kirjoittaneet Eija, Inka ja Milja.

Aloitin paperikalenterin käytön jo teini-iässä ja muistaakseni ensimmäinen kalenterini oli kuuluisa Sooda-kalenteri. Sitten kuvioon tulivat Suosikki-lehden kalenterit, joita käytin muutaman vuoden. Niissä kiinnosti lähinnä julkkisten kuvat ja tarinat, kalenteriosuutta en varsinaisesti käyttänyt.

Lukioon mennessä kalenterista tuli oleellinen osa opiskelua. Ostin kalenterini yleensä tavan marketeista ja merkkasin kaikki oleelliset tunnit, deadlinet ja kokeet. Vielä enemmän kalenterin merkitys korostui yliopistoon mennessä. Ilman kalenteria opiskelusta tuskin olisi tullut mitään. Yliopistossa käytin joko marketin peruskalentereita tai sitten yliopiston omaa lukuvuosikalenteria.

Ennen kalenterimaniaan hurahtamista, minulla oli koko lukuvuoden sama kalenteri käytössä. Toisin on nyt. Vuodesta 2016, kun liityin Kalenterimaniaan, olen käyttänyt yhtä kalenteria suunnilleen puolisen vuotta kerrallaan. Alkuun haaveilin rengasplannerista, jossa olisi pystypäivät kellonaikoineen. Olin tuolloin niin tottunut kellonaikanäkymään etten osannut ajatellakaan muita vaihtoehtoja. Käynti Vihkokaupalla avasi silmäni. Miten paljon erilaisia kalentereita voikaan olla! Ja niitä voi tehdä jopa itse. Olin itseasiassa jokunen vuosi aiemmin ihaillut ystäväni itsetehtyä kalenteria ja Vihkokaupalla tuo kalenteri tuli mieleeni ja päätin Sandyn innostamana kokeilla kokonaan itsetehtyä kalenteria. Ostin harmaan Leuchtturmin ja aloin suunnitella ihka ensimmäistä bullet journaliani.

Eipä kauaakaan, kun halusin myös rengasplannerin ja päädyin ostamaan A5-kokoisen Simple Storiesin Carpe Diemin. Huomasin kuitenkin melko nopeasti ettei A5-kokoinen kalenteri sovi minulle mukana kuljetettavaksi, joten aloin pitää Carpe Diemiin päiväkirjaa.

Puolen vuoden kuluttua halusin jotakin uutta. Bullet journalin tekeminen ei enää kiinnostanut. Ostin kiinakaupasta traveller’s notebookin (feikkiversion) ja Vihkokaupalta Webster’s pagesin kalenteri-insertin sekä muutaman lisävihon. Tätä systeemiä jaksoin käyttää jälleen puoli vuotta kunnes halusin jotakin muuta.

Aloitin gradunteon ja bullet journal oli jälleen ajankohtainen. Traveller’s notebook sai väistyä. Ostin hyväksi havaitun leuchtturmin tällä kertaa marjansävyisenä ja aloin väkertää bullet journalia tarkasti ohjeiden mukaan. Siinä missä ensimmäinen itsetehty kalenterini oli täynnä lähinnä samantyylisiä viikko- ja kuukausinäkymiä, toinen oli enemmän bullet journalin alkuperäisen idean mukainen.

Kun opinnot olivat pulkassa ja paperit kädessä, tuntui että kalenterikin piti vaihtaa, sillä alkoihan elämässäni täysin uusi j erilainen vaihe. Ostin valmistujaislahjakortilla personal-kokoisen Filofaxin domino softin. Pieneen rengasplanneriin on ollut vaikeuksia tottua enkä oikein miellä itseäni sellaisen käyttäjäksi. Filofax on kuitenkin ihana ja aion käyttää tätä kalenteria puolisen vuotta. Sen jälkeen siirryn varmaan uudelleen traveller’s notebookiin tai muuhun ratkaisuun, riippuen tietenkin elämäntilanteesta.

Millainen on sun kalenterihistoria?

Sydämellä Ruut

Ajatuksia erilaisista kalenterisivuista

Jokaisella meillä on jonkinlainen mielikuva unelmakalenterista ja jos sen sitten löytää, saavuttaa, ainakin hetkeksi, sen kuuluisan planner peacen. Käytettyäni paperikalentereita vuosia, olen pohtinut paljon millaiset asiat vaikuttavat siihen pidänkö jostakin kalenterista tai en. Itselläni jopa paperinlaatua suuremmaksi vaikuttajaksi näyttää nousevan layout, eli kotoisammin ne kalenterin sivunäkymät. Käytettävyyteen sitten vaikuttavat koko, kansien tyyppi sekä se paperilaatu.

Aikanaan, tyttären ollessa pienempi, tälläinen aikalailla tavallinen kalenterinäkymä sopi minulle. Silloin oli tärkeintä saada ylös missä milloinkin piti olla. Niiden merkintöjen väleihin tai tapaamisten alle kirjoittelin sitten, mitä oli tarkoitus saada aikaan. Myös työkalenterina tämä näkymä toimii itselläni erinomaisesti. Tosin nykyisin aikataulutuksia tarvitsee laittaa itselle ylös aika vähän, joten vähemmän kellotetulla näkymälläkin selviän. Tätä näkymää koristelin usein tarroin, washeja en silloin omistanutkaan. Se myös toimi loistavasti värikoodattuna, eri asiat eri värein.  Aluksi merkinnät mustalla ja puuvärein laatikot ympärille. Myöhemmin, löydettyäni Frixion- kynät, jokainen asia omalla värillään kirjoitettuna.

Päivä per sivu aukeamaa en oikein koskaan ole oppinut käyttämää muuten kuin päiväkirjamaisesti. Minulla kulki aikanaan Ajaston versio pari vuotta mukana, vaan huomasin tarvitsevani kalenterikäytössä itselleni viikkotasolla helpommin hahmotettavan muodon, vaikka vuosisivut ja joka kuukauden alussa ollut kuukausinäkymä paljon auttoivatkin. Itselläni ei ole päivittäin niin paljon tapahtumia tai tehtäviä, eikä sen kaltaisia projekteja menossa, joissa päivänäkymä olisi toimivin. Se kyllä toisinaan himoittaisi nimenomaan taas sitten suuren koristelutilan vuoksi.

Horisontaalisia eli vaaka-aukeamia on erilaisia ja erikokoisia. Huomaan itse tarvitsevani selkeän jaon päähäni missä kohdassa boxia ovat aikataulut ja missä muut muistettavat asiat, joten rakennan sen leimoilla tai asioiden sijoitteluilla. Päiväkirjamaisessa käytössä taas tämä on yksi suosikkejani. Tila antaa mahdollisuuden varioida koristeluja, ja sivuja löytyy sekä viivoilla (Carpe diem A5, Mini HappyPlanner) että ilman (Ajaston personal-koon planner, Webster’s page eli Colour Crush A5).

Vertikaalisessa eli pystysuuntaisessa näkymässä yksi malli ovat boxilliset. Niitä löytyy tällä hetkellä Recollectionin spiraleissa, HappyPlannereissa, Carpe Diemiltä rengasplannereihin ja Ajaston Project365:sta. Näiden boxien käyttöön on varmaan yhtä monta tapaa kuin on käyttäjiäkin. Itselleni tuttuja ovat aamu-, päivä- ja iltasarakkeiden lisäksi jaot työhön/koulutukseen, vapaa-aikaan ja päiväkohtaisiin hoidettaviin asioihin, töihin, itseen ja perheeseen/kotiin, onnistumisiin, kiitollisuuteen ja ajatuksiin sekä tehtäviin, aikatauluihin ja koristeluun. Boxillisia löytyy sekä värikkäinä että aikalailla musta-valko-harmaina, jolloin jokainen voi miettiä myös itselleen sopivaa suhteessa omaan haluun ja jaksamiseen koristella. Itse pidän boxillisista kalentereista, ja se käy kovaa kilpailua suosikin sijasta, vaan suurin osa boxillisista kalenterimalleista on harmittavasti sen kokoisia, etteivät ne ole kätevimpiä mukana kuljetettaviksi.

Tämän hetkinen oma suosikkini on viikko muistiinpanosivulla-näkymä. Tutustuin siihen TeNeussin kalentereissa ja nyt, parin vuoden jälkeen, huomaan, että tämä on itselleni erittäin toimiva. Minulla ei tällä hetkellä ole päivittäisiä menoja, esim. tapaamisia ja kokouksia, paljoa, joten ne mahtuvat päiväsarakkeen toiselle laidalle. Toisella laidalla ovat ne ”juuri tänään-tehtävät ja muistettavat”. Muistiinpanosivulle merkitsen viikon to-do:t ja selviteltävät asiat. Tulevan vuoden Gemma Correllissa yhdistyvät loistavat kuukausinäkymät ja tämä suosikkinäkymäni, joten odottelen siltä osin innoissani vuodenvaihdetta.

Summa summarum eli mitä olen oppinut käyttämistäni kalentereista ja mitä kysyn itseltäni ennen uuden kalenterin hankintaa:

  • Mihin käyttöön olen hankkimassa kalenteria? Mukana kulkevaksi, koristeluun, kodin ”pohjamuistiksi”, päiväkirjaksi, kaikkeen tähän?
  • Onko minulla nyt paljon päivittäisiä merkintöjä? Tarvitsenko niihin kellonaikoja? Pitääkö samassa kalenterissa olla paljon muistiinpanotilaa, päivittäin tai viikottain?
  • Onko ajatuksenani koristella tässä tarkoituksessa olevaa kalenteria? Miten ja paljonko?
  • Haluanko pystyä lisäämään sisältöä tai sivuja?
  • Tarvitseeko kalenterissa olla taskuja tai muita ominaisuuksia?
  • Paljonko kalenteri saa maksaa?
  • Haluanko ns. kertakäyttöisen vai vuosittain uusittavat sivut?
  • Tarvitsenko vai haluanko tätä?

Jokaisella meillä on omat tarpeemme. Onnea sen täydellisen kalenterin löytymiseen juuri tähän elämäntilanteeseesi 🙂

Raija