Hei kaikille, olen Satu, pitkäaikainen kalenteri-ja muistikirja-addikti. Ostin ensimmäisen muistikirjani heti kun opin itse kirjoittamaan. Toisen lapseni synnyttyä minua alkoi siis kovasti harmittamaan kun en pitkän etsinnän jälkeenkään löytänyt omaan käyttööni sopivaa, täydellisesti silmääni miellyttävää vauva-tai muistokirjaa lapselle. Silloin ei ollut tarjolla mitään kovin hienoja kuten nykyään. Hetken pohdinnan jälkeen päädyinkin yrittämään kirjan tekemistä itse, sillä olinhan ehtinyt sitä ennen harrastaa kirjansidontaa jo muutaman vuoden verran.

Ensin aloin suunnitella kirjan kokoa. En halunnut siitä liian pientä enkä toisaalta myöskään liian isoa. A6 kokoa pidin liian pienenä, A4 puolestaan tuntui suurelta. Päädyinkin tekemään kirjasta loppujen lopuksi neliön muotoisen, ulkomitat noin 20 cm x 20 cm. Kun koko oli selvillä, ryhdyin miettimään millaiset kannet ja mitä koristeita niihin laittaisin. Koristeet eivät saaneet olla liian hempeitä, olihan kyseessä poika, joten en kokenut hempeyden sopivan hänelle. Toisaalta halusin koristeita olevan sen verran, että lopputulos ei olisi liian ankea ja asiallinen. Ympäristöarvojen ollessa minulle tärkeitä kirjan kannet valmistettiin täysin kierrätysmateriaaleista, joita sain täysin ilmaiseksi paikallisilta kirjansitomoilta kauniisti pyydettyäni. Muutoin ne olisivat päätyneet roskikseen. Mutta kuten sanottua, toisen roska voikin olla toisen aarre. Kun olin saanut kannet valmiiksi useamman suunnitelman kanssa tuskailtuani ja heitettyäni useita luonnospapereita roskikseen, lamonoin kannet paremman kestävyyden aikaansaamiseksi.

Seuraavaksi alkoikin sisällön miettiminen. Siinäkään en päästänyt itseäni helpolla, sillä mielessäni siinsi jotain enemmän kuin vain pelkkä perinteinen vauvakirja. Yleisesti vauvakirjoissa olevien tietojen lisäksi halusin liittää mukaan myös runoja, loruja, laulunsanoja ja kaikkea vauvan ensimmäiseen vuoteen liittyviä muistoja sanojen lisäksi myös kuvamuodossa. Omien vauvasta otettujen lukuisten valokuvien lisäksi hyödynsin tämän idean toteuttamisessa vanhoista lehdistä leikattuja kuvia, leikekuvia, kuviopapereita ja oikeastaan melkeinpä kaikkea mahdollista, mitä vain paperista pystyy tekemään.

Halusin sisältöön jonkin yhtenäisen linjan, punaisen langan, mikä säilyisi alusta loppuun saakka. Tällaiseksi valitsin samanlaisena pysyvän paperin. Päädyin valitsemaan sisäsivuihin melko paksun, vaaleansinisen paperin, minkä löysin Suomalaisesta Kirjakaupasta melko edulliseen hintaan. Yhtenä valintakriteerinä paperissa oli se, että se on happovapaa, jotta valokuvat eivät mene aikojen kuluessa pilalle. Toki halusin myös, että mikään kynä ei menisi paperista läpi eikä myöskään kuultaisi läpi. Laadukasta paperia siis. Yhtenä kriteerinä oli toki pakko ottaa huomioon myös hinta, sillä siinä kotiäitinä ollessa tulot eivät olleet mitkään valtavan suuret. Onneksi siis löytyi paperi, mikä täytti nämä kaikki kriteerini.

Koska paperi ei ollut sellaisenaan oikean kokoinen, jouduin leikkaamaan arkit paperileikkurilla hieman kansia pienemmäksi eli noin 19 cm x 19 cm kokoon. Kun olin saanut kaikki paperit leikattua, ryhdyin asettlemaan suunnittelemaani sisältöä sivuille mielekkäiksi kokonaisuuksiksi. Helppoa tämä ei ollut, sillä ymmärsin melko pian, että kaikki, mitä olisin halunnut mukaan, ei millään tulisi mahtumaan samoihin kansiin. Oli siis pakko karsia ja valita vain tärkeimmät asiat ja muistot mukaan. Karsintaa tehdessäni mietin vauvaa hänen kasvaessaan, sitä millaisia muistoja olisi mukava lukea isompanakin. Mahdollisesrti jopa vielä aikuisenakin. Ylijäänyt materiaalikaan ei mennyt hukkaan, sillä hyödynsin sitä kalenterissa ja vauvakorttien tekemisessä. Suunnittelin pojan saavan kirjan joskus perinnöksi, arvokkaaksi muistoksi omasta vauvavuodesta. Ja taatusti myös uniikiksi, sillä toista samanlaista ei mistään löytyisi..

Satu