Raskausaikana kalenteriharrastus jäi lähes kokonaan huonon olon, väsymyksen ja muiden enemmän ja vähemmän ihanien raskausvaivojen varjoon. Energiaa ei yksinkertaisesti riittänyt koristelemaan kalenteria kuin korkeintaan lätkimällä hieman tarroja tai washiteippiä sinne tänne. Suunnitelmia kyllä oli, mutta ei energiaa niiden toteuttamiseksi.

Synnytyksen jälkeen ensimmäiset viikot menivät ihan vauvakuplassa, kalenteri ei ollut ensimmäisenä mielessä. Sen sijaan tärkeäksi muodostui ajatukset vauvakirjan aloittamisesta ja asioiden kirjaamisesta ylös, kun ne vielä olivat tuoreena muistissa (muisti nimittäin heikkenee vauva-arjessa!). Vauvakirjaan on ihana kirjoittaa asioita ja sen sivujen koristelu vauva-aiheisilla asioilla on ihan huippua. Sain Oot niin ihana -vauvakirjan päästessäni Oot niin ihana -brändilähettilääksi ja nautin niiden sivujen täyttämisestä ja koristelusta tosi paljon.

Ristiäisten suunnittelussa kalenterista oli apua, joten Malden pääsi myös hiljaiselon jälkeen kunnolla käyttöön. Vieraslistat, tarjottavat ja lahjatoiveet oli hyvä kirjoittaa johonkin, josta ne sai tarkistettua. Myös neuvolakäynnit ja ekaluokkalaisen asiat on hyvä saada (sen huonontuneen muistin takia) kirjattua kalenteriin, joten merkintöjä alkoi tulla tasaiseen tahtiin.

Hormoneiden hyrrätessä huomasin ajatusteni alkavan kiertää negatiivisuuden pienenevää kehää, joten hankin S-kokoisen Nuunan ja aloin pitämään positiivisuus-/kiitollisuuspäiväkirjaa. Joka päivä kirjoitan ainakin muutaman positiivisen, iloa tuottaneen asian aukeaman toiselle sivulle. Toinen sivu on pyhitetty art journal -tyyppiselle taiteilulle ja täyttelen niitä sivuja oman ajan ja jaksamiseni mukaan. Ihan uusimpana juttuna, vauvan ollessa nyt pian 4kk ikäinen, päätin aloittaa kaapissa hillotun Leuchtturmin huonekasveille! Olen jo kirjannut suurimman osan kasveista sivuille, enää tarvitsee alkaa täyttämään niihin hoito-ohjeita ja muita niihin liittyviä asioita.

Vauva-arkea ei voi kovin tarkkaan suunnitella etukäteen. Tai voi, mutta on varauduttava muutoksiin. Raskausaikana tehdyt suunnitelmat päivistä voivat muuttua radikaalistikin riippuen vauvan temperamentista ja mahdollisista vatsavaivoista tai muista haasteista. Tilanteet ja mahdollisuudet kannattaa hyödyntää silloin kun sellainen eteen tulee. Minulle on ollut tärkeintä saada tehdä omia juttujani silloin kun siihen vain aikaa löytyy, vaikka se olisi vain teipin pätkä tai tarra jossain. Joskus voi mennä sieltä missä aita on matalin (tai kaatunut), kunhan hieman saa tyhjennettyä ajatuksia paperille jossain muodossa. Ja nopeastihan nuo vauvat kasvavat, pian ottavat jo kynän käteen ja alkavat piirtää ja askarrella mukana.

Heidi