Osa ehkä tietääkin ja muistaa, että olin vähän aika sitten pari viikkoa sairaalassa. Mukaan olin toki pakannut tuunailuun liittyen bullet plannerin, tarra-albumit ja violetin Pilot Frixionin mutta en mitään muuta. Albumeissakin suurin osa on funktionaalisia tarroja.
Ja mites siinä sitten kävi. Maanikko löysi sairaalan R-kioskilta peruspuuvärit. En ole mikään innokas piirtämään mutta päätin haastaa itseäni. Uhka vai mahdollisuus, kun tosiaan edes pyyhekumia ei ollut? Niinpä.
Violetin kukan olen piirtänyt mallista toki, jonkin verran piti kyllä tehdä omia sovelluksia.
Sitten aloin (siinä terveydentilassa) pitkän ja hitaan prosessin josta itseasiassa ehkä jonkun verran huomaa myös olon kohentumista; vasemmalla sivulla on suht ”tasaisia” ja suurpiirteisempiä linjoja, kun taas oikealla sivulla on tullut tehtyä enemmän koukeroita ja muotoja. Pohja on piirretty frixionilla ja toki ilman viivoitinta. Sitten vielä tarraa sinne tänne ja saatiin Pride-teemaan löyhästi osuva aukeama!
Minusta on ihanaa nähdä, kun vanhempi ja lapsi harrastavat yhdessä. Minusta se on jotain niin suloista, ja meillä ainakin se tuo sitä vaivatonta yhdessäoloa arkeen. Ei aina tarvitse keksiä jotain erityistä tekemistä tai lähtemistä. Meillä Neiti Näpsä haluaa leikkimään leluhuoneeseen ja minä tulen kalenteritarvikkeineni seuraksi.
Joskus käy niin, että hän ei jaksakaan keskittyä omaan touhuunsa, vaan haluaa mukaan siihen mitä minä teen. Silloin kaivamme esiin Näpsän oman art journalin ja avaamme uuden, puhtaan aukeaman. Siitä alkaa tohina!
Neiti Näpsä pitää kaikista eniten washiteipistä. Sitä otettaisiin joka rullasta ainakin metrin verran heti kättelyssä. Aina yritän kärsivällisesti selittää, että pienikin palanen riittää, mutta me emme ole vielä päässeet yhteisymmärrykseen. Yritän aina kirjoittaa ylös milloin mitäkin on tehty – on ollut korvatulehduspäivää, syyslomaa ja mammalareissua, kaikista on joku pieni koriste tehty. Niitä on kiva katsella myöhemmin!
Ostin pikkuiset värikynät Näpsälle, jotta ne kulkevat kätevästi mukana. Hammastikuksi näyttää joutuneen yksi reppana ainakin. Näillä Näpsä signeeraa tekeleensä missä vain ja milloin vain!
Eräänä päivänä levitin kaikki washini lattialle tehdäkseni inventaariota. Näpsä alkoi sieltä katselemaan itselleen mieluisia. Sitä mukaa kun hän otti teipin, otin pienen palan hänelle liimattavaksi ja laitoin loppurullan Näpsän omaan washikoriin. Nyt hänellä on ikioma pieni kokoelma!
Äidillä toki on suunnitelma senkin varalle, kun Neiti Näpsä tuosta hieman kasvaa ja tulee näppärämmäksi sormistaan. Kerään tyttömäisimpiä juttuja tänne rengasplannerin väliin aina kun muistan ja aina kun niitä minulle eksyy. Voihan olla, ettei Neiti Näpsä kelpuuta niitä yhtäkään, mutta pakko on vähän yrittää! Hän on niin omanlaisensa tyyppi, etten varmasti edes osaa ajatella mitä hän valitsisi, kun itse pääsee katselemaan. Vielä toistaiseksi äiti saa ohjailla lempeästi ja tottahan suunta on tämä kalenterimania. Ja mites muutenkaan? On tämä niin hieno juttu – äidille ja tyttärelle.
