Avainsana: vaikeudet

Aurasta rengasplanneriksi

Näiden kolmen vuoden aikana, kun olen harrastanut aktiivisesti kalenterituunausta, olen käynyt läpi useita erilaisia kalenterin muotoja ja hairahduksia. On ollut monia osittain itsetehtyjä ja pari täysin valmista, mutta en ole koskaan jaksanut saattaa loppuun tai ollut näin rauhallisen innostunut asiasta.

Aloitetaan alusta, eli Aurasta. En ole eläessäni nähnyt mitään niin kaunista muistikirjaa kuin Aura. Se on ollut hankintalistallani jo vuosia, mutta mitään käyttöä en kuitenkaan ole sille keksinyt, ennen kuin näin yhtenä päivänä Kalenterimanian -ryhmän seinällä Auran sivut silputtuna rengasplannerin sivuiksi. Tästä alkoi tie vuoden 2021 kalenterille.

Tässä vaiheessa en siis tiennyt sen enempää, kuin että tästä tulee kalenteri ja näitä sivuja halusin käyttää. Päädyin paperikokoon B6, koska se oli helposti toteutettavissa A5- kokoisista sivuista ja saisin mahdolliset sivujen repeämät leikattua pois muistikirjan purun jälkeen. Halusin myös kokeilla kiekkoja, koska minulla ei ollut ollut vielä kalenteria niiden kanssa.

Leikkasin paperit oikean kokoisiksi ja rei’itin myös joka ikisen kiekkoihin sopivilla rei’illä. Ostin erilliset keskikokoiset metallikiekot.

Halusin ehdottomasti säilyttää Auran olemuksen uudessa plannerissani, ja säästin muistivihkon etu- ja takalehden. Harmikseni sen jälkeen kun olin saanut kaikki sivut rei’itettyä ja suurimman osan laitettua kiekkoihin, sivujen kääntely ja ylipäätään paperin liikuttelu kiekoissa ei ollut juuri ollenkaan mahdollista. Otin selvää mistä tämä kyseinen asia saattoi johtua ja huomasin harmikseni, että sillä lisäosalla, joka ostin olemassa olevaan rei’ittäjääni, tuli aivan liian pieni reikä paperiin ja paperi hankasi kaikella voimallaan vastaan. Tässä vaiheessa heitin kaiken seinään (kirjaimellisesti) ja päätin haudata koko helahoidon.

Sitten eräänä iltana, useampi kuukausi myöhemmin, etsiydyin Käsitellen-puodin nettikaupaan etsien konetta jolla pystyisi tekemään kierrevihkoja itse. Löysinkin sellaisen, ja ostin saman tien, ihan muuhun tarkoitukseen, kun tämän vihkon tekemiseen. Mutta samalla kun avasin pakettia, jossa kone tuli, koin valaistumisen. Tällä saan tehtyä vihon, josta tykkään. Tällä mä saan ne Auran sivut taas käyttöön.

Kaivoin kaiken esille säilöstä jonne olin ne tunkenut kesän ajaksi, ja rupesin taas leikkelemään paperia. Leikkasin paperista juuri sen verran, että vanhat reiät leikkautuivat pois. Ei yhtään enempää, koska en halunnut hukata enempää paperia näistä kauniista sivuista joihin olin rakastunut.

Leikkelin ja rei’itin sivut uudestaan. Hain todella kauan hilloamistani kätköistä kauneinta kartonkiani holofoliolla ja tein siitä kannet laminoimalla. Suunnittelin huolella mistä kohtaa paperia saisin parhaimman näköiset kannet, mutta rei’itys-vaiheessa rei’itin vahingossa takakannesta väärän sivun. Takakansi meni siis ylösalaisin. Sitä ei onneksi huomaa ellei tajua katsoa että teksti on väärin päin.

Asettelin paperit ja kannet auki oleviin kierteisiin. Laskin että tarvitsisin joka kuukaudelle aukeaman verran kuukauden aloitukselle ja 4 aukeamaa viikonäkymille. Laitoin myös useamman sivun kaikelle ekstralle kalenterin loppuun ja puristin kiinni. Näin jälkikäteen ajatellen kalenterin puristushetkellä hirvitti paljon enemmän, kuin parin viikon jälkeen.

Tadaa!!

Koska olen ihaillut paljon sellaisia kalentereita instassa ja muualla, jotka ovat pulleita ja täynnä kaikkea mahdollista koristetta, piti minunkin saada sellainen. Oltiin aiemmin kesällä retkellä Klemmarikellarissa ja siellä oli henkarissa frillanauhaa myynnissä. Rakastuin siihen vaikken silloin tiennyt että mihin sitä sitten tulisin käyttämään. Koska teippirolleri päätti loppua kesken kaiken ja se ei todennäkösesti olisi edes pitänyt frilloja kiinni sivuissa, päädyin ompelemaan ne kiinni koneella. Ompelin frillan joka kuukausiaukeaman reunaan, eli se toimii tavallaan tabina.

Tälläinen hän on tällä hetkellä, mutta seikkailuhan on vielä kesken! Olen sunnitellut ainakin tusinaa erilaista taskujuttua, asetaatteja, vellumeja sun muuta, mutta mitään en ole vielä saanut puristettua fyysiseen muotoon. Matka siis jatkuu.. Jos haluat seurata mun ja Auran yhteistä matkaa, se löytyy mun instagramista, niinkuin tämänkin postauksen kuvat ja tarkemmin joka vaihe kuvattuna.

Mukavaa joulun ajan alkua!
Rosanna
@duchessofplanner

Ajanhallintaa ilman ajan hallintaa

Kuvien kalenteri saatu kaupallisessa yhteistyössä Ajastolta.

Tiedättekö sen tunteen, kun yhtäkkiä ohi on mennyt vuodenvaihde, kolme viikkoa, viisi päivää, juhannus, synttärit ja kolme viikonloppua? Minä tiedän. Kaikki nämä päivät ja tapahtumat löytyvät kalenteristani, mutta hissi ei aina ole tuonut kirjoitettua tietoa ylös muistilokeroihin asti.

Vietin juuri kolmivuotispäivääni Kalenterimanian jäsenenä ja kaksivuotispäivääni ryhmän ylläpitäjänä. Kalentereitahan minulla on ollut useita, ja kalenterirauhaa on metsästetty välillä kissojen ja koirien kanssa. Minun on kuitenkin myönnettävä, että olen tehnyt usein merkintöjä jälkikäteen – tai jättänyt asioita merkkaamatta kokonaan. Päästyäni eroon elämääni terrorisoineesta kolmivuorotyöstä joka meinasi syödä elävältä viimeisetkin mielenterveyteni rippeet, on arkeni kuitenkin tasaantunut ja myös harrastamiseni solahtanut jonkinlaisiin uomiin. Rakkaustarinani Designoten kanssa elää vahvana, ja kalenteri kulkee mukanani kaikkialle. Kuitenkin esimerkiksi kuluneen kuukauden aikana olen missannut kaksi eri deadlineä, vaikka ne ovat olleet viikkotolkulla kansien välissä ylhäällä. En ole hahmottanut ajan kulkua, enkä muutenkaan aina pysy perässä edes viikonpäivissä. Mietin, onko kalenteri minulle sittenkin pelkkä illuusio siitä, että minulla on joitain elämänlankoja käsissäni, ikään kuin rekvisiittaa tälle elämän parodialle.

Tulin siihen tulokseen, että onhan se illuusiokin, sellainen, jota kuorrutetaan tarroilla ja kauniilla teipeillä. Silloin, kun elämä on tuntunut paskalta, kalenterin sivuille on voinut luoda hyvää ja kaunista. Ja kun kalenterin sivuja on pikkuhiljaa kääntänyt eteenpäin, on aina koittanut paremmat ajat – kuten nyt, kun olen saanut mahdollisuuden tasaisempaan arkeen ja vapaisiin viikonloppuihin. Pelkästään työni tuo kalenteriin tärkeitä merkintöjä työvuorojen rinnalle. Vapaat illat mahdollistavat oikeastaan mitä vaan, vaikka useimmiten vetäydyn rauhassa kotisohvalle. Kas kummaa, säännöllinen elämä on vapauttanut aivoistani muistisoluja ja hyvänolontunnetta. Horisontissa siintää myös opintoja, iltakokouksia, miittejäkin – eli kalenteri tulee olemaan elintärkeä työkalu.

Enää pitää keksiä ja löytää ne keinot, joilla kalenteri nimenomaan tukee tätä kaikkea, eikä vain säilö sanoja hyvässälykyssä jälkikäteen kirjattuina. Onko sinulla idea minun auttamisekseni? Tule mukaan keskustelemaan Kalenterimanian ryhmään. Kirjoittelen sitten tuonnempana, miten olen asiassa edistynyt.

Terkuin, Suvi