Avainsana: Uusi arki

Tunnustuksia

Viimeiset kuukaudet mun elämä on ollut solmussa ja olen elänyt tuuliajolla, ja sen todella huomaa. Kalenterin koristelu laahaa monta viikkoa jäljessä ja kaikki kalentereihin liittyvä etsii kotona edelleen paikkaansa. Silti en tunne huonoa fiilistä tästä, sillä ymmärrän tämän vaiheen kestävän sen hetken ja arki alkaa kyllä tasoittaa tätä hullun myllyä.

Vaikka en ole ehtinyt kalenteria koristella, tuo Hobonichi elämääni paljon iloa. Se on söpö, ihana ja kätevä. Olenkin miettinyt, jos menisin myös vuoden 2024 tällaisella kalenterilla. Onhan tämä vienyt osan mun sydämestä.

Mainitsinkin perjantaipäiväkirjassa muutosta ja sen myötä uuden elämän alkamisesta. Se on tuonut mukanaan sen, ettei mun työpöytä ole vieläkään valmis tai tuunauskelpoinen. Uudessa kodissa järjestyksessä ovat alkovi, vessa, vaatehuone ja eteinen, seuraavana vuorossa olohuone ja keittiö. Olohuone tuo mukanaan myös askartelupöydän laittamista ja tavoitteena onkin saada askartelupiste seuraavaksi kuntoon.

Se, että olen innostunut uudesta elämänvaiheesta, on tuonut mukanaan pieniä haasteita. Milloin pidän viikoittaiset kalenterihetket? Milloin otan aikaa kalenterin koristelulle, kun elämässä on niin paljon koettavaa? Olen kuitenkin varma, että tämä kaikki tasoittuu seuraavan kuukauden aikana ja kalenteri pääsee taas väriloistoonsa tarrojen, teippien ja leimojen avulla.

Tärkeintä tässä kaikessa on se, että voin paremmin enkä tunne syyllisyyttä tuunaamattomuudesta. Tiedän, että tämä kaikki tasoittuu pian ja löydän uuden rutiinin kalenterihetkille.

Halauksin, Terhi

Kun kalenteri tyhjeni

Moikkamoi kaikille! Täällä sitä kirjoitellaan sohvannurkassa postausta, keskellä kirkasta työpäivää. Nyt pääsi nimittäin käymään niin, että työpäivät loppuivat tältä vuodelta. Kuten osa varmaan tietääkin, meidän perheen kuopuksen laskettu aika on maaliskuun lopulla. Tarkoitus oli sinnitellä työelämässä helmikuun puoleenväliin, mutta ikävät oireet veivät kesken työpäivän päivystyksen kautta kotilepoon. Vaikka kyseessä oli enää parin viikon rutistus, minua harmittaa ihan vietävästi. Joululoman jäljiltä oli tosi hyvä draivi päällä ja tykkäsin ihan tosissaan myös meidän päiväkoti- ja työarjesta esikoisen kanssa. Fakta on totta kai se, että terveys, varsinkin pienen vauvan ja vissiin myös häntä odottavan äidin, menee tietenkin kaiken edelle. Siispä, terveisiä täältä loppuraskauden hikikylvystä sohvankulmalta!

Fyysinen toimintakyky on niin-ja-näin, joten rauhassa tässä on otettava. Vielä en ole kyennyt täysin siirtymään elämänvaiheesta toiseen, vaan mielessäni käyn vielä työasioita läpi ja mietin hoitolapsiani. Nyt olisi kuitenkin otollinen aika askarrella ja puuhastella paikoillaan, sen verran, mitä esikoisen touhuilta kerkeää. Paperiaskartelun rinnalla toinen rakkaista harrastuksistani on neulominen. Siihenkin liittyen haluaisin tehdä jotain kirjoihin ja kansiin, mutta aloitus tökkii huolella.

Ostin pari viikkoa sitten Kalenterimanian yhteistyössä Otavan kanssa luoman pistesivuisen muistikirjan ja aloitinkin sen täyttelyn OmaVäylä-kuntoutuksessa fiiliskartan luomisella. Pitkästä aikaa minulla on siis muistikirja, johon voin luoda mitä vaan koska vaan. Ja juu, olisihan niitä muistikirjoja ollut lipaston laatikossa, mutta kaipasin juuri sellaista kipinää ja kihelmöintiä, jota tämä muistikirja minulle tuotti! Olen myös askarrellut arjen struktuuriin sun muuhun liittyvää materiaalia meille kotiin, ja niistä ja uudesta arjesta lupaan höpötellä lisää tulevassa perjantaipäiväkirjapostauksessani. Eiköhän tämä murrosvaihe ole siihen mennessä ohitettu ja uusi elämäntilanne otettu vastaan sen ansaitsemalla onnella.

Halauksin, Suvi