Yhden yksittäisen lempimuiston valinta on käytännössä mahdotonta minulle, Kalenterimaniaan mahtuu niin paljon hyviä muistoja vuosien varrelta. Ehdottomasti parhain juttu on kuitenkin ollut Kalenterimanian mukanaan tuomat ihmiset, erityisesti Inka. Sanon tässä nyt julkisesti teidän kaikkien lukijoiden nähden, että Inka jumankauta sinä olet minulle ja Mannalle rakas.
Huolimatta siitä, että olen edelleen katkera, että Mannan ensimmäiset pääjalkaiset päätyivät piirretyksi Inkan bujoon. Se kuitenkin ehkä kertoo kaiken oleellisen suhteestamme. Tiedän, että tässä minulla on ystävyys jota ei hetkauta välimatkat ja murheet. Välillä voi olla viikkoja ettei vaan ehditä juttelemaan, mutta tiedän, että jos tuntuu siltä että maailman murheet painavat liikaa harteilla, Inka kuuntelee ja on läsnä. Aina.
Inka on myös ensimmäisiä ihmisiä, joille haluan kertoa ja jakaa kaiken hyvän mitä minun ja Mannan elämässä tapahtuu. Ja on se sitten kuinka pieni onnenmurena, tiedän että Inka on aina aidosti onnellinen ja iloinen puolestamme.
Tärkeintä kuitenkin ehkä on se ystävyyden tasapaino. Se, että ei tarvitse miettiä mitä toinen oikeasti ajattelee, tai pohtia että onko tämä nyt tyhmä juttu kerrottavaksi. Ei ole. Ei ikinä. Tänä kesänä sain vihdoin myös tavata Inkan miehen ja pakko sanoa, että mies hurmasi Mannan täysin. En sitten tiedä oliko ostetulla jäätelöllä jotain tekemistä asian kanssa.
Mutta kuitenkin, tässä kohtaa! Iso kiitos Kalenterimania, että olet tuonut Inkan elämääni.
-Mirppu
ps. Suvin muistoja pääset kurkkimaan täältä.
